Vuonna1804 Benjamin Disraeli, sittemmin Beaconsfieldin 1. jaarli, syntyi Isaac Disraelin vanhimmaksi pojaksi. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli kirjallisuuskriitikko ja historioitsija, joka muutti juutalaisper\u00e4isen sukunimens\u00e4 kirjoitusmuodon 1820-luvulla. Vuonna 1817 Benjamin kasvatettiin juutalaiseen uskoon perheen perinteit\u00e4 kunnioittaen, vaikka is\u00e4 pysyikin maltillisena ja mielell\u00e4\u00e4n synagogan ulkopuolella. Teini-i\u00e4ss\u00e4 Benjamin k\u00e4\u00e4ntyi anglikaaniksi, ja my\u00f6hemmin opiskeli vaatimattomassa Higham Hallin yliopistossa oikeustiedett\u00e4, mutta matkallaan Reininmaahan vuonna 1824 p\u00e4\u00e4tti hyl\u00e4t\u00e4 opintonsa. T\u00e4m\u00e4 retki yhdess\u00e4 kaksi vuotta my\u00f6hemmin toteutetun Italiankiertueen kanssa ruokkivat h\u00e4nen esteettist\u00e4 silm\u00e4\u00e4ns\u00e4 huikeasti. Saapasmaasta h\u00e4n l\u00e4hetti perheelleen lukuisia kirjeit\u00e4, joissa h\u00e4n p\u00e4ivitteli paikallisten dandyjen vaatteita ja viiksi\u00e4. Kotiin palattuaan h\u00e4n puuhasi Etel\u00e4-Amerikan kaivosprojektien parissa lobbaajana sek\u00e4 rahoittajana, mutta kaivoskupla puhkesi pian. Ep\u00e4onnisen yritt\u00e4misen seuraksena Disraeli sai hartioilleen velat, jotka vainosivat h\u00e4nt\u00e4 vuosikymmeni\u00e4. Nuorukainen uppoutui kotikirjaston teoksiin ja is\u00e4ns\u00e4 kirjailijansalongin erikoisuuksiin.<\/p>\n
<\/a><\/sup><\/p>\n <\/a><\/sup><\/p>\n Taloudellisen katastrofinsa j\u00e4lkeen Disraeli k\u00e4\u00e4ntyi kirjallisten harrasteiden pariin, osaksi kovan rahantarpeen vuoksi. Vuonna 1826 h\u00e4n sai julkaistua anonyymin\u00e4 ensimm\u00e4isen romaaninsa Vivian Greyn<\/a>. <\/em>Teos on kerrottu muka tositarinana seurapiireiss\u00e4 liikkuneen hienostomiehen n\u00e4k\u00f6kulmasta, mutta tuolloin 23-vuotias kirjailija ei ollut suinkaan osa oikeita piirej\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli kivuliaan selv\u00e4\u00e4 lukuisten kielioppi- ja asiavirheiden perusteella, mutta teos saavutti silti suuren menestyksen. T\u00e4ll\u00f6in muotiromaanit (fashionable novels) olivat kuuminta muotia, jonka vuoksi Disraelinkin teos myi erinomaisesti. T\u00e4ss\u00e4 hienostolle suunnatussa kirjallisuuslajissa kuvattiin yl\u00e4luokan el\u00e4m\u00e4ntapaa, ja usein teoksissa vilahteli ajan suosituimpia henkil\u00f6it\u00e4. Toisinaan suosittu kirjailija hyv\u00e4ksyttiin mukaan yl\u00e4luokan seurapiireihin, ja Disraeli oli yksi onnekkaista. J\u00e4lkeenp\u00e4in kirjailija itse luonnehti tekelett\u00e4\u00e4n “h\u00e4t\u00e4iseksi luonnokseksi”.<\/p>\n Vuonna 1829 Disreali p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hte\u00e4 ulkomaille tutustumaan juutalaisiin juuriinsa ja arabikulttuuriin V\u00e4limeren maissa. H\u00e4n kirjoitti kotiv\u00e4elleen asuvalintojensa her\u00e4tt\u00e4m\u00e4st\u00e4 huomiosta. H\u00e4n pukeutui milloin merirosvoksi, milloin albaaniksi, joskus h\u00e4n kantoi jopa viuhkaa. Gibraltarilla h\u00e4n kummastutti paikallista hienostoa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kahta k\u00e4velykeppi\u00e4. Osa siniverisist\u00e4 nyrpisteli kovasti turhant\u00e4rke\u00e4lle juutalaispojalle, osa ihastui h\u00e4nen persoonaansa ja kutsui h\u00e4net kesteille. Retkiens\u00e4 perusteella Disraeli muodosti kantansa seurapiireist\u00e4. “Hallitakseen ihmisi\u00e4 tulee joko ylitt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n saavutuksensa tai halveksia heit\u00e4”, ja t\u00e4t\u00e4 nuorukainen my\u00f6s harjoitti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. R\u00f6yhkeydell\u00e4, viileydell\u00e4 ja nokkeluuksilla h\u00e4n pyrki saamaan toiset unohtamaan nuorukaisen vaatimattoman taustan. Naiset h\u00e4n hurmasi, miehi\u00e4 h\u00e4n \u00e4rsytti suuresti. Koska Disraeli hillitsi itsens\u00e4 ja piilotti tunteensa, kukaan ei raivostunut h\u00e4neen. My\u00f6s muotikirjailijan asema suojasi h\u00e4nt\u00e4 vihanpidolta, sill\u00e4 ylimykset eiv\u00e4t halunneet joutua muotiromaaniin pilkkahahmoksi.<\/p>\n Vuonna 1829 Disraelia syleili yksi ajan tunnetuimmista kirjailijoista. Tunnetun Pelham-romaanin kirjoittanut Edward Bulwer-Lytton esitteli h\u00e4net kutsuvierailleen salongissaan Hertford Streetill\u00e4, ja menestys oli taattu. Nuori Disraeli j\u00e4i vieraiden mieleen s\u00e4ken\u00f6iv\u00e4n\u00e4 keskustelijana, mutta hyvin outona pukeutujana. H\u00e4nen yll\u00e4\u00e4n oli tuona iltana vihre\u00e4t samettihousut, pitsimansettipaita, hopeasolkiset keng\u00e4t ja vaaleankeltaiset liivit. Mustat hiukset oli \u00f6ljytty ja v\u00e4\u00e4nnetty korkkiruuvimaisiksi. Disraelin puuttuva koulutausta, vaatimattomat suhteet ja juutalaisuus jarruttivat menestystaivalta, joka l\u00e4hti toden teolla liikkeelle vasta vuonna 1831. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n pyrki yh\u00e4 eksklusiivisempaan seuraan ja poliittisten kytk\u00f6stens\u00e4 avulla lopulta usean kertaa parlamentin alahuoneeseen. Vuonna 1837 h\u00e4net valittiin edustajaksi, ja r\u00e4iskyv\u00e4 dandy vakavoitui. Kirkkaat v\u00e4rit ja suureelliset asusteet katosivat, politiikka ja uskottavuus nousivat t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4n asemaan. H\u00e4nen uransa huipentui vuonna 1868, kun Disraeli valittiin Englannin p\u00e4\u00e4ministeriksi. Yhdeks\u00e4n vuotta my\u00f6hemmin kuningatar Victoria aateloi Disraelin lordi Beaconsfieldiksi. Dandyn sosiaalinen nousu oli t\u00e4ydellinen.<\/p>\n Vuonna 1880 Disraelin konservatiivinen puolue k\u00e4rsi vaalitappion Gladstonen johtamille liberaaleille. Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen entinen p\u00e4\u00e4ministeri sairastui ja kuoli maaliskuussa 1881. H\u00e4net haudattiin Hughendenin kartanonsa maille St Michael’s Churchin hautaholviin. Kirkon ulkopuolelle kuningatar Victoria pystytti muistomerkin Disraelin kunniaksi. Dandyismin historiassa lordi Disraeli ei ole yht\u00e4 vaikutusvaltainen hahmo kuin Beau, Baudelaire, Wilde tai Byron, mutta h\u00e4n on silti yksi 1800-luvun suurista dandyist\u00e4. H\u00e4nen hahmonsa tekee innoittavaksi sosiaalisen nousun saavuttaminen, josta haaveileminen on kaikille dandyille yhteinen piirre. H\u00e4n nousi keskiluokkaisesta juutalaispojasta ensin kirjallisen Englannin j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ksi hahmoksi, sitten seurapiirien rakastamaksi dandyksi<\/a> ja lopulta poliittisen sek\u00e4 sosiaalisen vallan huipulle, lordiksi ja p\u00e4\u00e4ministeriksi. Vaikka Disraeli ei j\u00e4tt\u00e4nyt merkitt\u00e4vi\u00e4 uudistuksia pukeutumisen saralle, h\u00e4n j\u00e4tti kirjallisen perinn\u00f6n ja ennen kaikkea legendan. Vaatenirsoilun sijasta h\u00e4ness\u00e4 eli vahvasti dandyismin henki.<\/p>\n\n\t\t
![dandyksi<\/a> ja lopulta poliittisen sek\u00e4 sosiaalisen vallan huipulle, lordiksi ja p\u00e4\u00e4ministeriksi. Vaikka Disraeli ei j\u00e4tt\u00e4nyt merkitt\u00e4vi\u00e4 uudistuksia pukeutumisen saralle, h\u00e4n j\u00e4tti kirjallisen perinn\u00f6n ja ennen kaikkea legendan. Vaatenirsoilun sijasta h\u00e4ness\u00e4 eli vahvasti dandyismin henki.<\/p>\n\n\t\t](\"http:\/\/apps.buckscc.gov.uk\/modes\/projects\/SWOPimage\/RHW38129.jpg\"){kind=link}