Runoilija George Gordon Byron (1788-1825) oli Beau Brummellin aikalainen ja tunnettu dandyhahmo. Toisin kuin Beau, lordi Byron ei viihtynyt alituiseen seurapiirien supinan keskell\u00e4 vaan edusti kirjallista, vet\u00e4ytyv\u00e4\u00e4 dandyismi\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli aatelinen p\u00e4\u00e4rinarvo, joka toi mukanaan paikan parlamentin yl\u00e4huoneessa, eik\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytynyt taistella asemansa saavuttaakseen kuten Brummellin. Kuten aikansa yl\u00e4luokkaiset nuormiehet, my\u00f6s Byron opiskeli ratsastusta, miekkailua, nyrkkeily\u00e4 sek\u00e4 esiintymistaitoa. Vertaistensa lailla h\u00e4n my\u00f6s l\u00e4hti ilolla mukaan kapakoihin, uhkapeleihin, ilotaloihin sek\u00e4 naisseikkailuihin. Poikkeuksellisesti h\u00e4n piti my\u00f6s kovasti miehist\u00e4 – mieltymys, joka oli hyvin vaarallinen Regency-ajan Englannissa. Kuolemattoman runoilijanmaineensa h\u00e4n saavutti teoksellaan “Childe Harolds Pilgrimage” vuonna 1812. Kertomus matkasta Venetsiaan teki tuntemattomasta maalaislordista miltei yhden y\u00f6n kuluessa kaikkien janoaman j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n taiteilijan, jolle satoi kutsuja seurapiirien tapaamisiin.<\/p>\n
Byron oli suuri esteetikko, seikkailija sek\u00e4 nautiskelija. H\u00e4n suosi vaatetuksessaan klassisen h\u00e4nnystakin ohella it\u00e4maisia vaikutteita aina turbaaneista v\u00e4rikk\u00e4isiin sametteihin. H\u00e4n ei k\u00e4ytt\u00e4nyt reilusti t\u00e4rk\u00e4tty\u00e4 kaulusta eik\u00e4 monimutkaista pellavakravattia, vaan avarakaulaisia, poimutettuja Schiller-kauluksia ja tuulessa romanttisesti lepattavia mustia solmukkeita. Taipumustensa mukaisesti Byron oli kenties liian s\u00f6p\u00f6 heteroksi: h\u00e4nen kasvonsa ja vartalonsa olivat sirot, hiuksensa punaruskeat, k\u00e4tens\u00e4 pehme\u00e4t ja vaaleat, sek\u00e4 ihonsa kalpea. Reipas ulostusl\u00e4\u00e4kkeiden k\u00e4ytt\u00f6 toi mukanaan hoikan kehon sek\u00e4 kalvaan ihon, y\u00f6lliset papiljottihoidot toivat kiharan hiuksiin. H\u00e4n piti kehostaan huolta uimalla, ratsastamalla ja nyrkkeilem\u00e4ll\u00e4. My\u00f6s pitk\u00e4aikainen kasvissy\u00f6nti muokkasi lordin olemusta. El\u00e4m\u00e4nmittainen melankolia kulki Byronin harteilla kaikkialle, h\u00e4nen oikea jalkansa oli ep\u00e4muodostunut tuntemattoman sairauden vuoksi, ja lordi kulki nilkuttaen. H\u00e4n totesikin kirjeess\u00e4\u00e4n vuonna 1821: “En ole varma onko pitk\u00e4 el\u00e4m\u00e4 suotuisa kellek\u00e4\u00e4n minun mielenlaadullani siunatulle”. Byronin l\u00e4himpi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4kin kummastutti runoilijan tempperamentti. H\u00e4n saattoi hetken nauraa syd\u00e4mens\u00e4 pohjasta ja hymyill\u00e4 kaikelle edess\u00e4\u00e4n, mutta heti per\u00e4\u00e4n murjottaa tai raivostua suunnattomasti. Lordin tunnetilat vaihtuivat \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4st\u00e4 toiseen.<\/p>\n
Byron ei ansainnut dandynkannuksiaan pukeutumisellaan, vaan taiteilijankarismallaan ja tyylins\u00e4 omalaatuisuudella. H\u00e4n ihaili suunnattomasti Beau Brummellia ja turhatuminen valtasi lordin mielen, kun h\u00e4n tajusi ettei koskaan voisi ylt\u00e4\u00e4 pukeutumisessa esikuvansa tasolle. T\u00e4st\u00e4 huolimatta Byron pysyi aina \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen turhamaisena ja itsep\u00e4isen\u00e4 miehen\u00e4, joka saattoi ilmesty\u00e4 juhlakutsuille rooliasuissa. Kenties juuri erikoislaatuisuuden vuoksi Byroniin rakastuivat lukemattomat naiset. H\u00e4n sai lukemattomia ihailijakirjeit\u00e4 kaikilta s\u00e4\u00e4dyilt\u00e4, ja lukuisat lukijat vannoivat kuolematonta rakkauttaan herkk\u00e4\u00e4 taiteilijaa kohtaan. Julkidandyn p\u00e4iv\u00e4t kuluivat nautinnosta toiseen, aatelisnaisten salongeista klubeille ja nyrkkeilyturnauksiin. Byronista kehittyi entist\u00e4 itsetietoisempi ja huolitellumpi: miss\u00e4 Beau k\u00e4ytti virkist\u00e4ytymiseen ja hygieniaan p\u00e4ivitt\u00e4in kaksi tuntia, lordi intoutui k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n per\u00e4ti kolme tuntia toalettitoimiin. Samalla h\u00e4n piti vastaanottoa, jolla vieraat saivat keskustella pukeutuvan, virkist\u00e4ytyv\u00e4n ja her\u00e4\u00e4v\u00e4n sankarin kera. Muotokuvamaalareitaan Byron ohjeisti maalaamaan h\u00e4net toiminnan miehen\u00e4, ei kirjojen tai kynien kantajana. Tietoinen maineen rakentaminen oli t\u00e4ysin verrattavissa nykyajan filmi- ja musiikkit\u00e4htiin.<\/p>\n
Miss\u00e4 Beau nousi asemaansa yl\u00e4luokkaisten suojelijoidensa avulla, Byronilla ei ollut lainkaan l\u00e4heisi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4 taikka mesenaatteja seuraapiireiss\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli vain mielenlaatunsa, kirjalliset lahjansa sek\u00e4 taiteilijanmaineensa. Lukuisilla kutsuilla h\u00e4n joutui panettelun kohteeksi, sill\u00e4 h\u00e4n tuppasi vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n omaan melankoliaansa ja nojaamaan kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 apeana. Ele tulkittiin dandyn v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydeksi, mutta osin syyn\u00e4 oli n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4 jalkavamma, joka olisi tehnyt tanssimisesta puujalkaesityksen ja kepe\u00e4st\u00e4 k\u00e4velyst\u00e4 mahdottoman. Ahdistustaan lievitt\u00e4\u00e4kseen Byron levitti itsest\u00e4\u00e4n riettaita juoruja sek\u00e4 vihjaili paheisiin, jopa insestiin. Vuoteen 1816 menness\u00e4 tarinoihin ryhdyttiin suhtautumaan aivan toisin kuin ennen. H\u00e4nen tiedettiin olevan ateisti, mutta yhdess\u00e4 riettaiden kertomusten kera h\u00e4nen persoonansa oli aivan liikaa seurapiireille. Byronin suosio romahti yht\u00e4 nopsaan kuin se oli syntynytkin. Kaiken lis\u00e4ksi h\u00e4nen rahank\u00e4ytt\u00f6ns\u00e4 oli yht\u00e4 holtitonta kuin muillakin dandyill\u00e4, ja vararikko koitti samana vuonna. Ratkaisuna oli maanpako, joka kuljetti lordia ymp\u00e4ri Eurooppaa seuraavan kahdeksan vuoden ajan.<\/p>\n
Vuonna 1824 lordi Byron sairastui keuhkotautiin Messolonghissa, Kreikan vapaussodassa. H\u00e4nen poismenoaan surtiin laajalti kokomustin suruasuin. H\u00e4nen ruumiinsa palsamoitiin ja l\u00e4hetettiin Lontooseen, jossa valtaisat ihmisjoukot tungeksivat kurkkimaan kuollutta sankarihahmoa. H\u00e4nest\u00e4 on sittemmin tullut legendaarinen romantiikan ajan johtohahmo, jonka runous vaikutti suunnattomasti aikansa Eurooppaan.<\/p>\n\n\t\t