L\u00e4nsimaisten tyyli-ikonien joukkoon lukeutuu miehi\u00e4, kuten Gianni Agnelli, Fred Astaire, Douglas Fairbanks Jr., Beau Brummell, Oscar Wilde ja Windsorin herttua. Mielenlaaduiltaan, ammateiltaan ja intohimoiltaan he olivat hyvin eri\u00e4vi\u00e4, mutta yhteisi\u00e4 ominaisuuksia l\u00f6ytyy toki. Kaikilla on ollut aikansa yhteiskunnassa korkea status, n\u00e4kyv\u00e4 asema, laajat kontaktit, esiintymistaitoa sek\u00e4 karismaattinen ulkomuoto. Heid\u00e4n makunsa vaatetuksen suhteen on ollut joko aikaansa edell\u00e4 tai muutoin riitt\u00e4v\u00e4n omaleimainen, jotta miehist\u00e4 on muodostunut vaikutusvaltaisia. Tyyli-ikonien olemusta pohdittaessa nousee vahvana esiin k\u00e4sitys siit\u00e4, ettei kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n voi tietoisesti tehd\u00e4 moista. Aika ja kansa valitsevat ihanteensa. My\u00f6s Suomesta l\u00f6ytyy kymmenitt\u00e4in ellei sadoittain enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n anonyymej\u00e4, tyylikk\u00e4it\u00e4 miehi\u00e4, jotka her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t kiinnostusta liikkuivat he miss\u00e4 tahansa. Toinen \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4 on tyylins\u00e4 suhteen vaatimaton ja kiitt\u00e4\u00e4 kehuista hieman vaivaantuneena hymyillen, toinen aines pyrkii hyvin tietoisesti kovan luokan egon ja tyylitaitonsa avulla erottaumaan, ottaen kehut vastaan vain vahvistuksena ylivertaisesta maustaan. Persoonallinen pukeutuminen on kuitenkin vasta ensimm\u00e4inen askel matkalla ikonin asemaan. Seuraava m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4 on tyylin jatkuva kehitt\u00e4minen ja ennen kaikkea tason yll\u00e4pit\u00e4minen.<\/p>\n
Tyyli-ikonin tulee n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ikonilta el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vaiheissa, mutta tilannetaju on olennainen. On typeryytt\u00e4 odottaa ikonin k\u00e4yv\u00e4n puku p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n my\u00f6s lenkkeilem\u00e4ss\u00e4 tai liikkuvan luonnossa suorat housut yll\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoita sit\u00e4, etteik\u00f6 molempiin harrasteisiin voisi ryhty\u00e4 harkitussa asussa. Kun taso on aina korkea, my\u00f6s katsojien odotukset nousevat. Kolmas askel tyyli-ikonin hartaalla tiell\u00e4 on oikeanlainen persoona. Tunteiden kylmyys, v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, rasismi, ep\u00e4yst\u00e4v\u00e4llisyys sek\u00e4 muut negatiiviset mielentilat voidaan kuitata lievin\u00e4 paheina ainoastaan, jos miehell\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4sti muita avuja, jotka tuovat h\u00e4nelle hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4. Esimerkiksi 1800-luvun Pariisissa tuhahdellut runoilija-kirjailija kreivi Robert de Montesquiou-F\u00e9zensac \u2013 tuttavallisemmin ihan vain kreivi Montesquiou – oli tunnettu \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ivallisena, oikullisena sek\u00e4 vaikeana ihmisen\u00e4. H\u00e4nen asemansa, vieraanvaraisuutensa sek\u00e4 muut avunsa saivat silti yl\u00e4luokan siet\u00e4m\u00e4\u00e4n ja jopa rakastamaan h\u00e4nt\u00e4. Dandy-kreivi oli seurapiirien lellikki, jolta siedettiin enemm\u00e4n kuin muilta. Nelj\u00e4s vaihe ikonin tiell\u00e4 onkin tunnettuuden saavuttaminen.<\/p>\n
Vasta kun poikkeuksellisen ikonin kasvot, ruumiinrakenne, vaateyhdistelm\u00e4t sek\u00e4 tyyli tulevat suuren yleis\u00f6n tietoisuuteen, h\u00e4n voi ajan saatossa saavuttaa viidennen asteen, tyylillisen kanonisoinnin. Windsorin herttua oli sik\u00e4li onnellisessa asemassa, ett\u00e4 h\u00e4n saattoi kuningashuoneen edustajana sek\u00e4 maansa kruununprinssin\u00e4 sanella hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n miesten pukeutumisen. Konservatiivisimmat tietysti nyrpisteliv\u00e4t nuoren jolpin oudolle ulkomuodolle, mutta valtaosa miehist\u00e4 otti Edvardin esittelem\u00e4t uudistukset innolla vastaan. Esimerkkein\u00e4 laajalti levinneist\u00e4 tyyliseikoista mainittakoon herttuan alas taitettu smokkikaulus sek\u00e4 Fair Isle -neule. N\u00f6yremmist\u00e4 perheist\u00e4 l\u00e4hteneet ikonit Fred Astaire ja Douglas Fairbanks Jr. olivat esill\u00e4 kymmeniss\u00e4 elokuvissa sek\u00e4 seurapiirilehtien artikkeleissa, joiden ansiosta heid\u00e4n esteettiset k\u00e4sityksens\u00e4 saavuttivat suuren yleis\u00f6n. Paitsi valkokankaalla, heid\u00e4n tyyli\u00e4\u00e4n vahdattiin tarkoin my\u00f6s vapaa-ajalla.<\/p>\n
Uudistuksille on kuitenkin rajansa. Jos oma pohjoinen ikonimme Bj\u00f6rn Wahlroos p\u00e4\u00e4tt\u00e4isi esiinty\u00e4 jatkossa vain pinkiss\u00e4 puvussa sek\u00e4 punaisissa krokotiilinnahkakengiss\u00e4, en usko Suomen olevan valmis moiseen harppaukseen – oli sen ajajana W. tai kuka tahansa. H\u00e4nen mielipiteist\u00e4\u00e4n voi olla mit\u00e4 mielt\u00e4 vain, mutta Wahlroosin tyylikkyytt\u00e4 ei k\u00e4y kiist\u00e4minen. Sen sijaan vaikkapa tummanvihre\u00e4st\u00e4 puvusta, tummanpunaisista nahkajalkineista tai py\u00f6re\u00e4kauluksisista club collar -paidoista, jotka kaikki ovat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ulkomailla, voisi tulla arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6s Suomessa, mik\u00e4li ne n\u00e4ht\u00e4isiin toistuvasti oikeiden miesten yll\u00e4. Poikkeuksellisia pukeutujia on aina, mutta suuret muutokset tulevat vain ikonien kautta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"