Minun kohdallani kiinnostus pukeutumista ja tyylej\u00e4 kohtaan alkoi koulukiusaamisesta. Ala-asteella kuljin rennosti verkkareissa ja miss\u00e4 milloinkin, aivan kuten muutkin naperot. Yl\u00e4asteelle tultaessa sain yht\u00e4kki\u00e4 kuulla olevani tyhm\u00e4 ja kaikin keinoin tehtiin selv\u00e4ksi, etten miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 kelpaisi omana itsen\u00e4ni. Olin siis huono ihminen. Vika oli t\u00e4ysin minussa, ei suinkaan toisissa tai niiss\u00e4 vaatimuksissa, joita media tunkee teinien korvista sis\u00e4\u00e4n. Aikani yritin olla v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n pukeutumista kohtaan, mutta lopulta sosiaalinen paine kasvoi liian kovaksi. Koin alemmuuden tunteita r\u00e4hm\u00e4isen ulkoasuni vuoksi ja lopulta turhauduin tilanteeseen t\u00e4ysin. Tuumasin my\u00f6s 14-vuotiaana, ettei kukaan nainen voisi hyv\u00e4ksy\u00e4 minua sellaisena milt\u00e4 n\u00e4ytin. Jouduin siis sopeuttamaan itseni muiden kaltaiseksi: ostamaan skeittikeng\u00e4t, merkkifarkut, merkkicollegen ja sopeutumaan sosiaalisiin kuvioihin. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan riitt\u00e4nyt. Minun olisi tullut sitoa keng\u00e4nnauhat tietyll\u00e4 tavoin, ostaa vain tietynmerkkisi\u00e4 collegeja sek\u00e4 ryyp\u00e4t\u00e4 ja\/tai polttaa tupakkaa kuten kovat tyypit. Uuden ulkokuoren ansiosta sopeuduin joukkoon, mutta en silti kuulunut joukkoon. Olen luonnollisesti katkera teinivuosien idiotiasta, eik\u00e4 t\u00e4llaisia vuosia voi unohtaa.<\/p>\n
Panostamiseni j\u00e4lkeen yhden liikuntatunnin p\u00e4\u00e4tteeksi pukuhuoneessa selvisi, mink\u00e4 merkkisi\u00e4 farkkuja k\u00e4ytin. Sain kuulla “Ville, olen positiivisesti yll\u00e4ttynyt farkkujesi merkist\u00e4.” T\u00e4m\u00e4 siis henkil\u00f6lt\u00e4, jonka tiesin mukavaksi ja jonka suusta se oli kohteliaisuus – mutta jo siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 minulle oli selv\u00e4\u00e4, ettei hyv\u00e4ksynn\u00e4n koskaan tule seurata vaatteiden valmistajan perusteella. Vaikka muuan Joonas, joka edell\u00e4mainitun lausui, oli muutoin mukava mies, h\u00e4nen lauseensa inhotti. Tiesin, ett\u00e4 kaikki p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni oleva oli vain suojakilpi, jonka ansiosta olin v\u00e4hemm\u00e4n houkutteleva kiusaamisen kohde. Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa aidosti massasta poikkeavien teinien koulunk\u00e4ynti voi nykyisin olla. T\u00e4m\u00e4nkaltaisten vuodesta toiseen toistuvien kokemusten kautta ajan my\u00f6t\u00e4 selvisi, etten koskaan voisi olla tavallinen. Samalla, hieman syrj\u00e4ss\u00e4 olevalla tavalla kuljen eteenp\u00e4in yh\u00e4.<\/p>\n
Lukiossa jatkoin yl\u00e4asteen viitoittamaa polkua. Muistan kuitenkin jo pikkulapsena olleeni todella kiinnostunut tv-sarjojen sek\u00e4 elokuvien herrasmieshahmoista; n\u00e4ist\u00e4 oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Hercule Poiroteista, Frasier&Niles Craneista, kreivi Draculoista ja Don Corleoneista. Minulla ei ollut ryhm\u00e4harrastuksia, juurikaan kavereita tai viiteryhm\u00e4\u00e4, joka ajatteluani voisi ruokkia, joten k\u00e4\u00e4nnyin sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja itseeni. Intohimo herrasmiehen k\u00e4sitett\u00e4 kohtaan voimistui. Lukion loppupuolella vapaa-aikaa vallitsi verkossa roikkuminen ja klassiseen tyyliin tutustuminen. K\u00e4vin my\u00f6s l\u00e4pi retro-eksetrisen vaiheen, jolloin ker\u00e4sin vintage-vaatteita, pystykauluspaitoja sek\u00e4 plastroneja, ja tunsin ylemmyytt\u00e4 niiden k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4. Knallit, silinterit, saketit ja muu 1800-luvun hienoston arkipukeutuminen oli haaveiden kohde. J\u00e4lkeenp\u00e4in tarkasteltuna RE-vaiheeni on kovin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 jokainen itseens\u00e4 p\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 p\u00e4\u00e4tyy lopulta kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n jonkinlaisen haavemaailman, joka on mahdollisimman erill\u00e4\u00e4n pahasta arjesta. Arki on tuskaa, josta vierottuminen tarvitsee sit\u00e4 voimakkaamman eriytymisen mit\u00e4 kovempi kipu on.<\/p>\n
Lukion p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 karistin ajan mittaan retro-eksentrismin harteiltani ja l\u00f6ysin yhden totuuden Dandyism.net -sivuston artikkeleista. L\u00f6ysin hippivaiheen, teknovaiheen, Reggae-vaiheen sek\u00e4 erakkovaiheen j\u00e4lkeen kauan etsim\u00e4ni inspiroivan ihmisryhm\u00e4n: dandyt. Ymm\u00e4rsin my\u00f6s, kuinka v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sitykseni pukeutumisesta ja eleganssista olemuksesta olivat olleet. Liioitellen voisin todeta sen olevan uskonkappale – Monsieur Baudelairehan on kirjoittanut dandyismin olevan uskonnonkaltainen min\u00e4-kultti. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in vapaa-aikani kului \u00e4\u00e4risivist\u00e4vi\u00e4 el\u00e4myksi\u00e4 ja tekstej\u00e4 ker\u00e4ten, dandyismiin sek\u00e4 pukumiehen tyylin nyansseihin tutustuen. Vasta 20-vuotiaana, seitsem\u00e4n vuoden etsimisen j\u00e4lkeen, sen oman jutun etsiminen oli p\u00e4\u00e4ttynyt.<\/p>\n
Kukaan ei voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevansa valmis tai t\u00e4ydellinen, joten min\u00e4k\u00e4\u00e4n en moiseen sorru. Korkeintaan totean olevani vasta polun alussa, jokaisen harppauksen ollessa ainoani – menneet kun ovat poissa ulottuvilta, eik\u00e4 tulevista ole tietoa. Vain t\u00e4m\u00e4nhetkisell\u00e4 askeleella on merkityst\u00e4. Quentin Crispi\u00e4 mukaillen “pyrin tulemaan yh\u00e4 enemm\u00e4n itseni kaltaiseksi”.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Minun kohdallani kiinnostus pukeutumista ja tyylej\u00e4 kohtaan alkoi koulukiusaamisesta. Ala-asteella kuljin rennosti verkkareissa ja miss\u00e4 milloinkin, aivan kuten muutkin naperot. …
keep reading<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_links_to":"","_links_to_target":""},"categories":[80],"tags":[],"class_list":["post-407","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-sivustoinfoa"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/407","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=407"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/407\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9706,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/407\/revisions\/9706"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=407"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=407"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=407"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}