Materiaali on t\u00e4rke\u00e4 osa puvun ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4 ja mukavuutta. Myyj\u00e4 on kaiketi todennut asiakkaalle kankaan olevan Super 100 -villaa eli “sen t\u00e4ytyy siis olla kunnon kamaa.” Ihan mukavaa, mutta super-skaala on vain yksi keino kankaiden luokituksessa. Huippuvalmistajan super 100 voi olla paljon laadukkaampaa kuin kehnon valmistajan super 150 -kangas. Super-luokituksessa korkeampi luku kielii kuitenkin vain yksitt\u00e4isen villakuidun ymp\u00e4rysmitasta. Mit\u00e4 korkeampi luku on, sit\u00e4 hienompaa ja ohuempaa villa on. Kaikki l\u00e4htee liikkeelle lampaista, sill\u00e4 jalostuksen ansiosta tietyt rodut kasvattavat hienompaa villaa. Korkealaatuisinta villaa tuottavat lampaat l\u00f6ytyv\u00e4t Australiasta, Tasmaniasta, Uudesta-Seelannista ja Italiasta. N\u00e4iss\u00e4 maissa villabisnekseen suhtaudutaan vakavasti ja kunnianhimolla. Keritty villa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4vitse ja luokitellaan kuidun paksuuteen perustuen. Mikroskoopin alla villan hienous mitataan mikrometrein\u00e4 laajalti hyv\u00e4ksyttyjen standardien mukaan. Mikroniskaala taas k\u00e4\u00e4ntyy numerosarjoiksi, jotka isket\u00e4\u00e4n kaupoissa myyt\u00e4vien pukujen vuoreen. Mink\u00e4 tahansa raakavillan, jonka mitataan olevan hienompaa kuin 18.5 mikronia, sanotaan olevan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 100-luokkaista.<\/p>\n
Skaala kuitenkin jatkuu aina super 200 -villaan asti, joka onkin harvinaista materiaa. Mit\u00e4 enemm\u00e4n villassa on superia, sit\u00e4 pienempi sen paksuus mikrometreiss\u00e4 on. Suuri super-luku tuo kuitenkin mukanaan suuria ongelmia: hienoimmat pukukankaat rypistyv\u00e4t ja repeilev\u00e4t helpommin kuin tuhdimmat. Niit\u00e4 on my\u00f6skin vaikeampi korjata. Oma vaikutuksensa on my\u00f6s l\u00e4mp\u00f6tilojen vaihtelulla sek\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n kehon l\u00e4mm\u00f6ns\u00e4\u00e4telyll\u00e4. Jos l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kaupasta super 100 -kankaisen puvun todella halvalla, eik\u00e4 kyseess\u00e4 ole alennusmyynti, on syyt\u00e4 huolestua. Diili on yleens\u00e4 liian hyv\u00e4 ollakseen tosi. Alihankkijoiden ja paikallisten ostajien k\u00e4ytt\u00e4minen on suurten ketjujen tapa vieritt\u00e4\u00e4 syy alemmille tasoille. P\u00e4\u00e4konttorin v\u00e4ki nostaa n\u00e4in mukavat bonukset ja py\u00f6ritell\u00e4 peukkuja jos ongelmia ilmenee. Mielest\u00e4ni super 150 -tasoinen kangas on ohuin, josta kannattaa maksaa vaatekaupassa. T\u00e4t\u00e4 hienompi materia l\u00e4hentelee jo taideteosta, joka ei kest\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4isen k\u00e4yt\u00f6n tuomaa rasitusta. Silti joissakin super-kankaissa on vastaavasti enemm\u00e4n kuituja eli ne on kudottu tiiviisti, tai sitten kangas on tehty 2- tai 3-s\u00e4ikeisest\u00e4 langasta, jolloin se on painoaan vahvempaa. Valitettavasti t\u00e4t\u00e4 ei voi silmin erottaa, joten varminta vain on v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 suurista supereista maksamista ellei vaatteen mukana tule lappua, jossa kankaan hienoudet kerrotaan tarkoin.<\/p>\n
Ylimm\u00e4ss\u00e4 takissa on Redan super 100 -kangasta; keskimm\u00e4isess\u00e4 roskakangasta, josta puolet on polyesteri\u00e4; alimmassa on Italian ja kenties koko maailman laadukkaimman valmistajan, Loro Pianan, super 110 -kangasta. Pianassa on 10 superia enemm\u00e4n kuin Redassa, mutta kankaat painivat aivan eri sarjoissa. Piana-takin koskettaminen l\u00e4hentelee pornografista kokemusta.<\/p>\n\n\t\t