Euroopassa on er\u00e4s tehdas, joka on hyvin suosittu miesten vaatettajien keskuudessa. Kutsuttakoon paikkaa vaikkapa nimell\u00e4 F. Tehdas on toiminut vuosikymmeni\u00e4 ja se on ranskalaisen osaamisen rakentama. Sijaintinsa ansiosta se nauttii alhaisista tekstiilialan palkoista, jotka tehtaan valtiossa on sopiviksi p\u00e4\u00e4tetty. Sopivan laadun, suuren valikoiman ja luotettavuuden avulla F on rakentanut hienon maineen. Se taitaa miesten vaatteet, mutta tehdasta ei tunneta nimell\u00e4. Se ei ole vaatteiden tavaramerkki vaan erikoistunut ulkoistettuun tuotantoon. K\u00e4yt\u00e4n siis tehdasta esimerkkin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n tekstiss\u00e4, koska se kertoo niin k\u00e4tev\u00e4sti ajastamme.<\/p>\n
F on siis kelpo vaatettaja, jonka avulla on helppo kokeilla siipi\u00e4\u00e4n miesten vaatteiden parissa, sill\u00e4 ulkoistamalla v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 suurimmat stressit. Muutoinhan t\u00e4ytyisi perustaa verstas tai tehdas: etsi\u00e4 sopiva sijainti, tontti, vertailla kustannuksia, hankkia kasa koneita, kouluttaa ompelijat, luottaa viranomaisiin, ja maksaa kimppu veroja. Kaikki hidasta ja kallista ja ep\u00e4varmaa. Useimmiten miljoonien eurojen sijoitus. Ulkoistamalla yritys maksaa helpoimmillaan vain vaatteista, jotka teett\u00e4\u00e4 toisella.<\/p>\n
My\u00f6s Suomessa on kimppu vaatefirmoja, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t F:n palveluksia. Seurauksena ne saavat tietyt leikkaukset, kankaat, laadun ja lopputuloksen. T\u00e4ss\u00e4 kohdin harmi alkaa – ainakin minulle, joka seuraan vaatekauppaa intohimoisena sivustakatselijana. Kun firmat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t samaa valmistajaa, erot j\u00e4\u00e4v\u00e4t pieniksi. Jos kurjin tuuri k\u00e4visi, kahdessa kaupassa olisi sama tuote, jonka n\u00e4kyvin ero on logo vuorikankaassa. Jos t\u00e4m\u00e4 esimerkin tilanne toteutuisi, suurin ero ei olisikaan vaatteessa vaan mielikuvassa.<\/p>\n
Miesten vaatekauppa on nimitt\u00e4in 2000-luvulla, jollei aiemmin, muuttunut mielikuvien kaupaksi. Kauppakorkean puolella puhuttaisiin “br\u00e4ndist\u00e4”, mutta inhoan tuota sanaa. Mielikuva on suomea, eik\u00e4 tunnu suussa yht\u00e4 laskelmoidulta. Kymmenet tai sadat pienet, keskisuuret tai suuret yritykset ovat ulkoistaneet osan tai valtaosan tuotannostaan F:n harteille. Kun kankaat, leikkaukset, viimeistely ja lopputulos ovat kovin samanlaisia, asiakas ei saa merkitt\u00e4v\u00e4sti muista eroavia vaatteita. H\u00e4n maksaa mielikuvista. Siis mainoksista, joita julkaistaan kiilt\u00e4v\u00e4paperisissa lehdiss\u00e4. Liiketiloista, jotka usein sijoitetaan kalliiden kortteleiden keskelle. Asiakaspalvelijoista, joita suurissa liikkeiss\u00e4 riitt\u00e4\u00e4. Koreista pahvipakkauksista, joita jotkut s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t vuosia.<\/p>\n
Toisin sanoen asiakas p\u00e4\u00e4tyy maksamaan enemm\u00e4n kaikesta muusta paitsi vaatteesta. N\u00e4in k\u00e4y, vaikka h\u00e4n haluaa ensisijaisesti vaatteen – vaikkapa puvun juhliin, talvikeng\u00e4t pakkaselle, pellavaa ylle helteit\u00e4 vastaan. Miestenvaatefirmojen, jotka eiv\u00e4t omista tehdasta tai verstasta, tulee 2000-luvulla erottua mielikuvien avulla. T\u00e4m\u00e4 on aikamme kuva. Olen myynyt vuosien varrella vaatteita kymmenilt\u00e4, sadoilta vaatefirmoilta. Eritt\u00e4in harva niist\u00e4 erottuu leikkauksen tai materiaalien tai vaatemalliensa avulla. Usea kuitenkin omistaa tehtaansa, jolloin lopputulos on yksil\u00f6llisempi. F on varmasti valmistanut koko kasan niist\u00e4 takeista tai kauluspaidoista tai puvuista, joita k\u00e4sieni l\u00e4pi on kulkenut. Niiden ty\u00f6nj\u00e4lki on hyv\u00e4\u00e4 ja materiaalit samaten. Ne kuitenkin yleens\u00e4 tuntuvat F:n vaatteilta – eiv\u00e4t sen yrityksen, jonka logo vuoriin on sill\u00e4 kerralla ommeltu.<\/p>\n
Suurin esimerkki, jonka voin jakaa ulkoistamisen saralla, on Ralph Lauren. Konserni on sent\u00e4\u00e4n avoin asian suhteen: he my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t selke\u00e4sti, ettei<\/a> RL omista yht\u00e4\u00e4n vaatetehdasta. Vuonna 2024 RL myi maailman ymp\u00e4ri p\u00e4\u00e4lle 6.5 miljardin dollarin arvosta vaatteita, eik\u00e4 omista yht\u00e4\u00e4n valmistuspaikkaa, vaikka varaa hankintoihin olisi. Sen sijaan yritys on ulkoistanut <\/a>tuotantonsa p\u00e4\u00e4lle 700 tehtaaseen, joista yksik\u00e4\u00e4n ei valmista enemp\u00e4\u00e4 kuin 4 % valikoimasta. L\u00e4hes kaikki valmistetaan l\u00e4nsimaiden ulkopuolella, jotta RL s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 paljon rahaa valmistuksessa. Ralph Lauren siis myy ennen kaikkea mielikuvia statuksesta, laadusta, tasankojen maisemista, vauraudesta, amerikkalaisuudesta<\/em>. Ne sitten teetet\u00e4\u00e4n jossakin kaukana, eik\u00e4 paikalla niin v\u00e4li\u00e4. Esimerkkin\u00e4 vaatevalmistuksen tasap\u00e4istymisest\u00e4 voin mainita Britannian. Sen mannuilla ja konnuilla, erityisesti Skotlannissa, muutama kymmenen neulefirmaa tekee valtaosan laadukkaampien miestenvaatefirmojen neuleista.<\/p>\n Kun neuleet on ulkoistettu, vaatefirmojen ei tarvitse uhrata aikaa tai rahaa oman neulomon py\u00f6ritt\u00e4miseen. Silti, kun neuleet on ulkoistettu, meill\u00e4 on samoja sinisi\u00e4 V-aukkoneuleita sadoissa kaupoissa samoilla lopputuloksilla. My\u00f6s l\u00f6ytyy samoja ruskeita brogue-kenki\u00e4, samoja sinisi\u00e4 kauluspaitoja, samoja solmioita, samoja kopioita. Vain logo eroaa. T\u00e4t\u00e4 olen mieless\u00e4ni surrut viime kuukausina. Oma lusikkansa tasap\u00e4ist\u00e4misen sopassa ovat Kering<\/a> sek\u00e4 LVMH<\/a>. Tosin ne ovat s\u00e4ilytt\u00e4neet ostamansa vaatefirmat, mutta sijoitusyhti\u00f6iden johto p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, millaista j\u00e4lke\u00e4 tuupataan ulos. Alkuper\u00e4isten suunnittelijoiden visio on poissa. Summa summarum<\/em>: kun vaatteiden valmistajia on entist\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n, my\u00f6s uniikkeja vaatteita tai malleja on v\u00e4hemm\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n vuoksi yh\u00e4 kiinnostavammilta tuntuvat ne miesten pukijat, jotka valmistavat itse. Ne ovat harvinaisia ja arvokkaita ja tuen arvoisia.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"