T\u00e4n\u00e4\u00e4n muutamia ajatuksia, jotka ovat palloilleet mieless\u00e4 viime kuukausina. Ytimess\u00e4\u00e4n muodin markkinointi lupaa muutosta. Kun ostat vaatteen X, n\u00e4yt\u00e4t paremmalta, n\u00e4yt\u00e4t vauraammalta, terveemm\u00e4lt\u00e4, nuorekkaammalta, joukkoon kuuluvalta, p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4lt\u00e4, n\u00e4in edelleen. Jokin siis muuttuu vaatteen (tai mainosten) maagisen voiman my\u00f6t\u00e4. Kuvank\u00e4sittelyll\u00e4 kasvojen ja kehojen luontaiset j\u00e4ljet h\u00e4ivytet\u00e4\u00e4n, ja mainoksen n\u00e4kev\u00e4lle luvataan ylimaallista kauneutta tuotteen avulla. Minulle huvittavimpia vaatemainoksia ovat ne, joissa mallin yll\u00e4 ei vaatteita ole juuri lainkaan, tai vaate on rajattu kuvassa pienen pieneksi. Markkinoinnin polttoaineena palaa ihmisen ep\u00e4varmuus, ja yritys tehd\u00e4 vaikutus tuntemattomiin. Olisi kiinnostavaa tehd\u00e4 haastattelututkimus, kuinka moni el\u00e4m\u00e4 on mullistunut LV-kuvioisen k\u00e4silaukun my\u00f6t\u00e4. Pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4k\u00f6 laukku liikenteen? Nostattaako se toisissa huokauksia? Avaako se ovet syk\u00e4hdytt\u00e4viin hetkiin?<\/p>\n
Kaksi kysymyst\u00e4 toisen kappaleen alkuun. Milloin viimeksi lukija n\u00e4ki eurooppalaisen muotihuoneen mainoksessa keski-ik\u00e4isen? Ent\u00e4 milloin h\u00e4n viimeksi n\u00e4ki kadulla keski-ik\u00e4isen, jonka yll\u00e4 oli muotihuoneen vaatteita? Suuret muotihuoneet k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t malleinaan kovin nuoria, useimmiten alle 30-vuotiaita. Paradoksi on suuri, sill\u00e4 nuorilla ei yleens\u00e4 ole varaa ostaa muotihuoneiden luomuksia. Heill\u00e4 on opinnot kesken, ty\u00f6harjoittelu kesken, el\u00e4m\u00e4 kesken. Muotihy\u00f6dykkeisiin on sen sijaan varaa noin 30-vuotiailla ja heit\u00e4 vanhemmilla, mutta keskim\u00e4\u00e4rin vaurain ryhm\u00e4, keski-ik\u00e4iset, ei n\u00e4y muodin kuvastossa. Ik\u00e4 eli kokemus ei tunnu olevan arvossaan. Lavoilla ja mainoksissa nuoret, kokemattomat ja rahattomat poseeraavat. Muotialan viesti tuntuu olevan, ett\u00e4 nuorille on t\u00e4rkeint\u00e4 tulla n\u00e4hdyksi<\/em>. Vaan objekti ei ole tekij\u00e4.<\/p>\n Muodin ytimess\u00e4 on muutos. Muotipukarit v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t sen syntyv\u00e4n kulttuurin muuttumisesta, jolloin vaatteet vain heijastavat aikaansa. Muutos on kuitenkin rakennettu markkinointiin, sill\u00e4 alan tavoitteena on lopulta myyd\u00e4 enemm\u00e4n, ja lis\u00e4\u00e4. Esimerkiksi 1990-luvulla “muodikkain” miesten puku oli Armanin malliin v\u00e4lj\u00e4 ja topattu. 2000-luvulla taas miesten “muodikas” puku on ollut lyhyt ja kire\u00e4 ja rakenteeton, Thom Brownen mallia, sill\u00e4 se on ollut bisnekselle hyv\u00e4 kohde. Kun suunnaton markkinoinnin koneisto ryhtyi jakamaan viesti\u00e4, se teki aiemmista asuista vanhahtavan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4. Samalla muotihuoneet saivat myyty\u00e4 enemm\u00e4n. Nyt tuttavani miesten vaatealalla kuiskivat, ett\u00e4 puvut ovat v\u00e4ljenem\u00e4ss\u00e4, ja harteista on tulossa taas vahvempia. Tuhahtelen. Ik\u00e4\u00e4n kuin v\u00e4ljempi ja vahvempi puku olisi muka ollut viimeiset kaksi vuosikymment\u00e4 juuttis\u00e4kki, johon kelpaa ahtaa vain kahvipapusia.<\/p>\n Jotta p\u00e4iv\u00e4n vuodatus olisi hiukkasen kitker\u00e4mpi, on viel\u00e4 paikallaan muistuttaa muotiteollisuuden hukasta. Vaatteet ovat merkitt\u00e4v\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00f6jen ja j\u00e4tteen syyp\u00e4\u00e4<\/a>. Yksinkertainen laskelma paljastaa mittasuhteet. Kalifornian puuvillakasvattajien j\u00e4rjest\u00f6<\/a> kertoo yhden T-paidan viev\u00e4n noin 226 grammaa puuvillaa. M\u00e4\u00e4r\u00e4 tuntuu pienelt\u00e4. Parempi siis ottaa mukaan Suomen 5,5 miljoonaa kansalaista, joista jokainen omistakoon kaavan nimiss\u00e4 vaikka 15 T-paitaa. T\u00e4st\u00e4 saamme 82,5 miljoonaa paitaa, joihin on kulunut 18 645 000 kiloa puuvillaa. Yksi kilo valmista puuvillaa<\/a> vaatii noin 2400 litraa makeaa vett\u00e4, jonka lis\u00e4ksi vaativa kasvi tarvitsee lannoitteita, hy\u00f6nteismyrkkyj\u00e4 sun muuta mukavaa. T\u00e4ss\u00e4 ei ole kuitenkaan kaikki, sill\u00e4 l\u00e4nsimaana Suomi omistaa valtaisan l\u00e4j\u00e4n sukkia, kalsonkeja, farkkuja, kaulaliinoja, pipoja, n\u00e4in edelleen.<\/p>\n Ainoa joten kuten passeli ratkaisu on hankkia mahdollisimman kest\u00e4vi\u00e4 vaatteita, joita huoltaa ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vuosia. Jos omansa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytettyn\u00e4, sen tehokkaampi. Mukavaa tyydytyst\u00e4 tuo my\u00f6s k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 selk\u00e4ns\u00e4 muotihuoneille ja pikavaatteille, jotka eiv\u00e4t ole osa ratkaisua. P\u00e4in vastoin: niiden vinoutunut markkinointi yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 kurjaa j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, ja asiakas maksaa mainosten kulut. Lis\u00e4ksi muotikuvasto yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 kehonkuvan ongelmia siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 Ranska s\u00e4\u00e4ti sit\u00e4 vastaan lain vuonna 2017<\/a>. Nykyisin mainoksissa tulee mainita, jos kuvank\u00e4sittelyll\u00e4 on keinotekoisesti kaunistettu malleja. Vaatteiden v\u00e4h\u00e4ttelyn sijaan tulisi kiinty\u00e4 vaatteisiin. Silloin niist\u00e4 my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 huolen, korjauttaa, muokkaa ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Lainaus Thomas Carlylen teoksesta Sartor Resartus<\/em><\/a>: “Trust not the heart of that man for whom old clothes are not venerable.”<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4n\u00e4\u00e4n muutamia ajatuksia, jotka ovat palloilleet mieless\u00e4 viime kuukausina. Ytimess\u00e4\u00e4n muodin markkinointi lupaa muutosta. Kun ostat vaatteen X, n\u00e4yt\u00e4t paremmalta, …
keep reading<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_links_to":"","_links_to_target":""},"categories":[88,37,4,47],"tags":[],"class_list":["post-12190","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-esseita","category-tyylivirheita","category-yhteiskunta","category-yleista-vaatetuksesta"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12190","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=12190"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12190\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":12194,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12190\/revisions\/12194"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=12190"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=12190"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.keikari.com\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=12190"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}