“Suomen vanhin tunnettu suutari Thematus Sutor toimi Turussa, kyseinen tieto on vuodelta 1336. Suutarien ammattikunnat perustettiin 1600-luvulla, ensimm\u00e4inen Turkuun vuonna 1624. Keskiajalla jalkineita valmistettiin k\u00e4sity\u00f6n\u00e4 ja niiden myyminen oli vapaata Ruotsi-Suomessa.<\/p>\n
1800-luvun alussa alettiin miesten kenki\u00e4 valmistaa sek\u00e4 oikean ett\u00e4 vasemman jalan lestill\u00e4, kun siihen asti keng\u00e4t oli tehty yhdell\u00e4 suoralla lestill\u00e4. K\u00e4sity\u00f6n\u00e4 tehdyst\u00e4 jalkinevalmistuksesta siirryttiin koneelliseen 1850-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4, jolloin keksittiin nahkap\u00e4\u00e4llisten ompeluun soveltuva ompelukone, pohjanneulomakone sek\u00e4 pinkomiskone 1870. P\u00e4\u00e4llisten valmistus saatiin l\u00e4hes koneelliseksi 1880-luvulla. L\u00e4nsi-Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa siirryttiin tuolloin yleisesti jalkineiden tehdasmaiseen valmistukseen.<\/p>\n
Kenkien tuotevalikoima monipuolistui teollistumisen ansiosta, sill\u00e4 kenkien valmistuksen taito parani yleisesti. Vuosisadan vaihteessa kenki\u00e4 alettiin valmistaa sek\u00e4 arki- ett\u00e4 pyh\u00e4k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Tehdasvalmisteisia kenki\u00e4 tuotiin Suomeen jo 1800-luvun lopulla. Erityisesti amerikkalaiset ja ven\u00e4l\u00e4iset tehdaskeng\u00e4t yleistyiv\u00e4t nopeasti.<\/p>\n
Kenk\u00e4muodin ilme oli 1900-luvun alussa usein viel\u00e4 k\u00e4sity\u00f6l\u00e4ismestareiden luoma. Muoti paljasti naisten keng\u00e4t lyhenevien hameenhelmojen ansiosta. Miesten ja naisten keng\u00e4t olivat p\u00e4\u00e4osin mustia tai ruskeita varrellisia nauha- tai nappikenki\u00e4. Vuosisadan alkupuolella yleistyiv\u00e4t kansan keskuudessa miesten mustat pehme\u00e4vartiset saappaat, joiden varsi rypytettiin erityisell\u00e4 lestill\u00e4.<\/p>\n
Jalkineiden valmistus siirtyi s\u00e4hk\u00f6n, koneiden ja ty\u00f6njaon ansiosta muutamassa vuosikymmeness\u00e4 suutarinverstaista teollisuuslaitoksiin. Sarjaty\u00f6 oli saavuttanut 1920-luvulle tultaessa pysyv\u00e4n aseman maamme jalkineteollisuudessa.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen kaupungeissamme alettiin seurata eurooppalaista kenk\u00e4muotia ja kotimaisten tuotteiden suunnitteluun kiinnitettiin enemm\u00e4n huomiota. Tyypillisi\u00e4 1920-luvun naisten muotikenki\u00e4 olivat poikki- tai T-hihnamalliset sek\u00e4 ristiremmiset sirostetut jalkineet.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isen suomalaisen tehtaan, Tampereen Jalintehtaan, perusti vuonna 1875 Finlayson & Co<\/em>:n rahastonhoitaja Arthur Sommer. My\u00f6hemmin nimi muutettiin kenk\u00e4tehtaaksi. Tehtaan toiminta jatkui 1880-luvun lopulle.<\/p>\n 1863 perustettiin Ouluun er\u00e4s nahka-alan huomattavimmista tuotantolaitoksista, Veljekset \u00c5str\u00f6m Oy<\/em>. My\u00f6hemmin vuonna 1876 toiminta laajeni my\u00f6s nahkakenkien valmistukseen. Tehdasjalkineisiin ei hevill\u00e4 Pohjois-Suomessa totuttu vaan enemm\u00e4n luotettiin k\u00e4sin tehtyihin saappaisiin, lapikkaisiin ja kenkiin. Teollinen kenk\u00e4 kuitenkin p\u00e4\u00e4si hitaasti voitolle, sill\u00e4 viel\u00e4 1960-luvulla Veljekset \u00c5str\u00f6m toimitti yli satatuhatta kenk\u00e4paria.<\/p>\n Emil Aaltonen, syntyj\u00e4\u00e4n Widell, perusti 1889 oman suutarinverstaan, joka nopeasti kehittyi viitisentoista henke\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4v\u00e4ksi yritykseksi. Vuonna 1902 tuotanto muuttui uusien konehankintojen vuoksi teolliseksi ja nimeksi otettiin Hattulan Jalintehdas<\/em>. T\u00e4ss\u00e4 tehtaassa toimivat alkuvaiheessa k\u00e4sity\u00f6 ja koneistettu tuotanto rinnakkain. 1910-luvulla kotimaisten tuotteiden myynti ylitti ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa ulkomailta tuotujen kenkien m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Vuonna 1928 suomalaisessa kenk\u00e4teollisuudessa toimi jo 4 300 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4 ja tuotanto oli 2,8 miljoonaa paria. Er\u00e4s Suomen vanhimmista nahka- tehtaista, Suomen Nahka ja Kenk\u00e4tehdas<\/em>, aloitti toiminnan vuonna 1898 Juupajoen Korkeakoskella. Vuonna 1908 perustettiin Attilan Kenk\u00e4tehdas Oy<\/em>, jonka johtokuntaan kuului alusta l\u00e4htien tekninen johtaja Edvard Rentto. T\u00e4st\u00e4 kenk\u00e4tehtaasta kehittyi pian maan kolmanneksi suurin.<\/p>\n Jussi Monosen 1926 Lahteen perustama kenk\u00e4tehdas tuotti pitk\u00e4n tuotekehityksen tuloksena Mono-urheilujalkineet, jotka julkistettiin vuoden 1930 Salpaussel\u00e4n hiihdoissa. Tuote oli kehitelty hiihto- ja retkeilyjalkineeksi, mutta siit\u00e4 tuli kasvuik\u00e4isten yleisk\u00e4ytt\u00f6kenk\u00e4 pariksi vuosikymmeneksi.<\/p>\n 1930-luvulla kenkien valmistuksessa alettiin kiinnitt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n huomiota tarkoituksenmukaisuuteen. Keng\u00e4t voitiin jo ryhmitell\u00e4 erilaisiin tyyppi- ja lajivalikoimiin, kuten vierailu-, katu-, iltap\u00e4iv\u00e4-, juhla- ja urheilukenkiin sek\u00e4 sandaaleihin. Mutta pulavuodet koettelivat koko kenk\u00e4teollisuutta.<\/p>\n Sotavuosina my\u00f6s jalkineet olivat s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelyn alaisia. Useat tehtaat, mm. Hirsil\u00e4n Kenk\u00e4tehdas<\/em> Orivedell\u00e4 ja Kenk\u00e4tehdas K. Brander<\/em> Tampereella, valmistivat armeijalle hiihtojalkineita, saappaita ja maihinnousukenki\u00e4. Siviiliv\u00e4elle tehtiin korvikekenki\u00e4 puupohjilla ja paperinarup\u00e4\u00e4llisill\u00e4. Kenkien korvikemateriaaleina k\u00e4ytettiin my\u00f6s kumisekoitteista massaa, paperikangasta, sotilassaappaiden leikkuuj\u00e4tteit\u00e4 ym.<\/p>\n Sota ja materiaalipula leimasivat koko 1940-lukua. Miesten jalkineina olivat useimmiten saappaat tai hiihto- keng\u00e4t, joista tuli my\u00f6s naisille tarkoituksenmukainen silloisen ajan talvimuoti. Miesten saappaita tuotettiin yli 600 000 parin vuosivauhdilla, niist\u00e4 valtaosa toimitettiin Puolustusvoimille.<\/p>\n Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen markkinoille ilmestyi uusia jalkinetyyppej\u00e4, mm, l\u00e4mminvuoriset saapikkaat sek\u00e4 uudentyyliset pehme\u00e4t sandaletit. V\u00e4rien merkitys tuli kengiss\u00e4 j\u00e4lleen t\u00e4rke\u00e4ksi. Miesten kenk\u00e4muoti oli varsin klassinen. 1950-luvulla teollisuuden oli sopeuduttava yh\u00e4 enemm\u00e4n kansainv\u00e4lisen muodin vaihteluihin. Kenki\u00e4 alettiin tuoda p\u00e4\u00e4asiassa Italiasta ja n\u00e4in alkoi kiihke\u00e4 taistelu Suomen kenk\u00e4markkinoista.<\/p>\n Aaltosen Kenk\u00e4tehdas Oy, Rentto Oy, Brander ja M\u00e4ntyharjun Kenk\u00e4tehdas Oy olivat suurimpia keng\u00e4ntuottajia koko 1950-luvun ja Aaltosen asema v\u00e4hint\u00e4inkin viisi kertaa muita suurempana s\u00e4ilyi koko t\u00e4m\u00e4n ajan.<\/p>\n Nokian Gummitehdas<\/em> perustettiin vuonna 1898. My\u00f6hemmin nimeksi tuli Nokian Jalkinetehdas Oy<\/em>. Yksi pitk\u00e4ik\u00e4isimmist\u00e4 suomalaisista teollisista jalkineista lienee 1960-luvulla kehitetty Kontio-kumisaapas, jonka jalkaanistuvuus on niin hyv\u00e4, ett\u00e4 Kontio on suomalaisten keskuudessa edelleen k\u00e4site. 1960-luvun k\u00e4ytetyimm\u00e4t koulujalkineet olivat Hai-kumisaappaat, jotka Nokian Jalkinetehdas alun perin kehitteli er\u00e4\u00e4nlaisiksi veneilysaappaiksi.<\/p>\n 1960-luku oli kenk\u00e4teollisuuden huippuaikaa. Maassamme toimi 97 tehdasta, joissa ty\u00f6skenteli noin 8 000 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4.<\/p>\n Kaupank\u00e4ynnin Neuvostoliiton kanssa aloitti ensimm\u00e4isen\u00e4 rajakaupalla Kalle Rentto Rentto Oy:st\u00e4. Suomalainen kenk\u00e4 esiintyi ensimm\u00e4isen kerran Moskovassa 11. – 22. 5. 1960, jolloin 26 suomalaista kenk\u00e4tehdasta osallistui n\u00e4yttelyyn.<\/p>\n 1970-luvulta l\u00e4htien Suomen kenk\u00e4tehtaat ovat joutuneet kovaan kilpailuun kotimaan ja viennin markkinoista. 1970-luvun t\u00e4rkeimpi\u00e4 vientimaita olivat Efta-maat ja Neuvostoliitto. Vienti oli tuolloin 30-40 % tuotannosta.<\/p>\n Suomalaisten jalkinevalmistuksen erikoisosaamisen alueita ovat aina olleet luontevasti kylm\u00e4\u00e4n ilmastoon sopivat jalansuojat, laajemmat lestit sek\u00e4 j\u00e4re\u00e4t erikoisjalkineet. Huopikkaita k\u00e4ytettiin paljon 1970-luvun pakkasjalkineina. Lappeenrantalainen Saimaan Huopatehdas mm. lanseerasi monenlaisia nahkater\u00e4saapasvariaatioita perinteisesti huovutetun villajalkineen rinnalle. Tiedossa on, ett\u00e4 mm. J\u00e4ms\u00e4n Partalan kyl\u00e4ss\u00e4 toimi viime vuosisadan loppupuolella per\u00e4ti seitsem\u00e4n huopatossutehdasta.<\/p>\n 1970-luvulla Pomarfinn, yksi monista Kankaanp\u00e4\u00e4n tuolloisista kenk\u00e4tehtaista, kehitteli miehille venyke-keng\u00e4t, joissa oli valemokkasiinileikkaus ja pehme\u00e4t polyuretaanipohjat. N\u00e4ist\u00e4 helmi\u00e4isenvaaleista pintanahkaisista “vapareista” tuli k\u00e4site ja suomalaisen miehen eniten k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 kenk\u00e4tyyppi melkein parin vuosikymmenen ajan.<\/p>\n Suomalaisen muotikenk\u00e4teollisuuden tuotekehitys on aina ollut vahvasti sidoksissa kansainv\u00e4liseen jalkinemuotoiluun ja mitoitukseen. Design-vaikutteet on haettu Italiasta, osin Ranskasta. Tuotekehitys ja muotoilu on keskittynyt mallimestareille eik\u00e4 monikaan tehdas ole k\u00e4ytt\u00e4nyt suunnittelijaa muuten kuin erityist\u00e4 osaamista tai uudistumista vaativissa projekteissa. Uraauurtavaa ty\u00f6t\u00e4 l\u00e4nsikaupassa teki tamperelainen Pertti Palmroth omaa nime\u00e4\u00e4n kantavilla Partolan Kenk\u00e4tehdas Oy<\/em>:n muodikkailla mallistoilla.<\/p>\n 1980-luvulla kenk\u00e4teollisuuden tilanne alkoi kiristy\u00e4. Jouduttiin ankaraan kilpailuun halvan ty\u00f6voiman maista tuotettujen kenkien kanssa. Ulkomaisten tuontikenkien osuus kaupan tarjonnassa oli kevyiden kenkien osalta 70 prosentin luokkaa. Urheilujalkineiden tuonti kattoi 85 % tarjonnasta.<\/p>\n 1980-luvun alkupuoliskolla nahkap\u00e4\u00e4llysteisten jalkineiden tuotanto ty\u00f6llisti l\u00e4hes 6 000 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4. Jalkineteollisuuden liikevaihto oli vuonna 1981 yhteens\u00e4 885 miljoonaa markkaa. Suurimpia tehtaita olivat Rentto Oy<\/em> 100,4 miljoonan liikevaihdollaan, Aaltosen Kenk\u00e4tehdas Oy<\/em> 78 miljoonan liikevaihdolla, turkulainen Auran Kenk\u00e4tehdas<\/em> 51,7 miljoonan ja TopMan Lassila & Tikanoja<\/em> Vaasasta 8,7 miljoonan liikevaihdolla. Aaltosen Kenk\u00e4tehdas ty\u00f6llisti eniten, noin 750 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4, toiseksi eniten Rentto (500) ja kolmanneksi eniten TopMan (350).<\/p>\n Kenk\u00e4teollisuuden pahin virhe oli keskitty\u00e4 liikaa pitkiin sarjoihin suunnattomien it\u00e4markkinoiden vuoksi. 1980-luvun lopulla id\u00e4nkaupan tyrehtyminen ja lopulta Neuvostoliiton hajoaminen vaikuttivat alaan voimakkaasti. Tuotekehittely ja muu uudistuminen sek\u00e4 l\u00e4nsivienti oli laiminly\u00f6ty kohtalokkain seurauksin. Vuonna 1990 Kenk\u00e4tehtaiden keskusliittoon kuului en\u00e4\u00e4 27 yrityst\u00e4, joissa ty\u00f6skenteli 2 442 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4.<\/p>\n Suomalaisen jalkineteollisuuden menestyminen on perinteisesti keskittynyt tiettyjen jalkinesektorien erikoisosaamiseen. N\u00e4it\u00e4 k\u00e4rkinimi\u00e4 edustavat 1990-luvun alussa turvajalkineita tuottava Sievin Jalkine Oy<\/em>, kumisaappaita ja kumisia turvasaappaita tuottava Nokian Jalkineet Oy<\/em> sek\u00e4 jalkater\u00e4n biomekaniikkaa tieteellisesti tutkinut Karhu Titan Oy\/Urheilujalkineet<\/em>.<\/p>\n Entinen Sein\u00e4joen Kenk\u00e4tehdas<\/em>, nykyinen Janita Oy<\/em> on menestyv\u00e4 naisten talvisaappaiden tekij\u00e4 ja Tuomi-Kenk\u00e4 Ky<\/em> Kankaanp\u00e4\u00e4ss\u00e4 on erikoistunut naisten sis\u00e4kenkiin tuomalla suomalaisen vastineen italialaiselle avokasmuotoilulle.<\/p>\n Top-Man<\/em> on tuotemerkkin\u00e4 kuulunut miesten kenkien eliittiin vuosikymmeni\u00e4 ja jatkaa edelleen 1990-luvulla, samaten Urho Viljanmaa Oy<\/em> Jokipiist\u00e4 sek\u00e4 Mantereen Kenk\u00e4tehdas Oy<\/em> Orivedelt\u00e4. Yli sata vuotta vanha Aaltosen Kenk\u00e4tehdas Oy, joka nyky\u00e4\u00e4n on osana Rentto Oy:t\u00e4, selvisi 1980-luvun lamakaudesta ja toimii yhten\u00e4 maan suurimmista kenk\u00e4tehtaista.<\/p>\n Vuonna 1906 perustivat maan silloiset huomattavimmat kenk\u00e4tehtaat Hypp\u00f6sen Kenk\u00e4tehdas Oy<\/em>, Oy Attila<\/em>, Tampereen Kenk\u00e4tehdas<\/em>, Satakunnan Kenk\u00e4tehdas Oy<\/em>, Vaasan Kenk\u00e4tehdas<\/em> sek\u00e4 Hugo & Hjalmar \u00c5str\u00f6m<\/em> Nahka- ja Kenk\u00e4tehtaiden Ty\u00f6nantajaliiton valvomaan ja edist\u00e4m\u00e4\u00e4n alojen etuja. Nimi muutettiin 1923 Kenk\u00e4teollisuusliitoksi. Sota-ajan s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelyn ja muiden vaikeuksien aikana toimi Ken- k\u00e4tehtaiden Luottamusneuvosto. Sodan j\u00e4lkeen 1944 perustettiin Kenk\u00e4tehtaitten Keskusliitto ry yhteistoimintaa vakiinnuttamaan. Vuonna 1953 siirtyiv\u00e4t ty\u00f6nantaja-asiat Kenk\u00e4teollisuuden Ty\u00f6nantajaliiton hoidettaviksi. Yrityksill\u00e4 oli silloin vastapuolena Suomen Nahka-, Jalkine- ja Kumity\u00f6v\u00e4enliitto.<\/p>\n J\u00e4rjest\u00f6toiminta hoidettiin pitk\u00e4\u00e4n keskitetysti Helsingin Vuorikadulla sijaitsevasta toimistosta, jossa toimivat my\u00f6s Nahka ja Kenk\u00e4 -lehden toimitus sek\u00e4 Kenk\u00e4- ja Nahka-alan Muotineuvosto, joka perustettiin vuonna 1948 Lauri J. Kivekk\u00e4\u00e4n aloituksesta. Muotineuvoston toimintaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toteuttamaan valittiin Irmeli Wiherjuuri, joka 25 vuotta kest\u00e4neell\u00e4 innostuneella ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n loi Muotineuvoston nimen ja maineen.”<\/p>\n ~ Piippa Lappalainen & Mirja Almay, Kansakunnan vaatettajat<\/em>, WSOY, 1996.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
\nEmil Aaltonen kehitteli tehtaan toimintaa kohti sarjatuotantoa ja alensi ty\u00f6kustannuksia Yhdysvalloista ja Saksasta tekemiens\u00e4 uusien konehankintojen avulla. Tavoitteena oli valmistaa kest\u00e4vi\u00e4 mutta mahdollisimman halpoja jalkineita. Vuonna 1905 Hattulan tehtaan palon j\u00e4lkeen Emil Aaltonen osti Tampereelta vanhan tehdasrakennuksen, jonne h\u00e4n muutti yrityksens\u00e4.<\/p>\n
\nTampereelle muuton yhteydess\u00e4 nimeksi otettu Tampereen Kenk\u00e4tehdas<\/em> muutettiin vuonna 1917 osakeyhti\u00f6ksi ja nimeksi otettiin Aaltosen Kenk\u00e4tehdas Oy<\/em>.
\nKenk\u00e4tehtaittensa raaka-ainehankinnan turvaamiseksi Aaltosen Kenk\u00e4tehdas Oy osti vuonna 1925 ensin Viialan Nahkatehdas Oy:n ja viel\u00e4 samana vuonna Suomen Nahka ja Kenk\u00e4tehdas Oy:n kenk\u00e4tehtaan, jonka nimeksi tuli Korkeakosken Kenk\u00e4tehdas Oy<\/em>. Pahimpien pulavuosien aikaan 1931 yhti\u00f6 hankki Attila Oy<\/em>:n koko osakekannan ja vuonna 1934 Kariston Kenk\u00e4tehtaan<\/em> vararikkopes\u00e4st\u00e4 koneet ja tehdasrakennuksen, joka jatkoi toimintaa Kenk\u00e4tehdas Oy Solena<\/em> -nimisen\u00e4.<\/p>\n