Keikari.com

Usea yritys Suomessa tarjoaa mittavaatteita, joten mittapuvuista on tullut arkea ainakin tietyille toimistopuolen veikoille. Sen sijaan sadetakkeja omilla mitoilla saa harvemmalta, joten kiinnostuin Herrainpukimon tarjouksesta koeajaa uutuus valikoimassa. Kyseessä on vanha kunnon trenssi, joka on kulkenut pitkän taipaleen trenssisodasta ihan johtoryhmään asti. Mitä tämän HP:n mallin muotokieleen tulee, se muistuttaa hämmentävän paljon Hackettin nykyvalikoimassa olevaa trenssiä.

HP:n puolella asiakkaan strategiset mitat tallennetaan järjestelmään, jonka avulla päällystakin leikkaukseen lisätään ylimääräistä tilaa. Näin sen alle mahtuu puku. Sadetakin kohdalla kangasvalikoima on paljon rajatumpi kuin muissa vaatteissa, jotta asu myös kestää sateen. Käytännössä asiakas valitsee muutamasta väristä joko puuvillaisen, keinokuituisen tai villaisen takin. Kankaat ovat italialaisen Olmetexin valikoimasta lukuun ottamatta villakangasta, jonka kutoo Vitale Barberis Canonico. Myös Loro Pianan ulkokankaat ovat erikseen saatavilla. Sen jälkeen sisävuori ja napit ovat samaten rajatusti muokattavissa. Keikarissa on lukuisia juttuja Herrainpukimon mittavaatteista, joten lyhyestä virsi on kauniimpi tällä kerralla, ja siirryn lopputulokseen.

Trenssi valmistettiin aiemmin tallennetuilla ja hiotuilla mitoilla. Kangas on täyttä puuvillaa ja napit muovia, helma tavallista pidempi, jotta se myös suojaa housuja. Harteiden kohdalla valmis sadetakki istuu passelisti, mutta jostakin syystä kaulus hyppää usein irti niskasta, kuten ei soisi. Tämä on myös esimerkki puuvillan haasteista: sitä ei koskaan saa muokattua yhtä helposti kuin villaa, erityisesti kehon kaarteiden ympärille. Hihan pituus on mukava ja se peittää myös puvuntakin sateelta. Sen sijaan hiha onkin kapea, joten puvuntakin hiha ei mahdu alle tilavasti.

Mitta rinnan ympäri on sopiva, mutta vyötäröllä hyvin kapea, eikä takin ja housujen kanssa ole sopivan tilava. Kaulus on mukavan korkea ja ylös nostettuna suojaa erittäin hyvin. Kun lyhyet käänteet ovat alhaalla, ne eivät pysy rinnan yllä siististi vaan sojottavat ilmaan. Todennäköisesti käänteiden sisällä oleva liimatuenta on nykymallissa jäykkä. Nappien ompelu on kehnoa, sillä ne heiluvat villisti. Tästä huomiosta on jo lähtenyt nootteja tehtaalle. Lopulta päätin irrottaa kiinnitysnapit ja siirtää niitä 3 cm, jotta sain lisätilaa puvuntakille. Tämä auttoi mukavuuden suhteen erinomaisesti, mutta vyötärön kohdalla tekee yhä tiukkaa, kun alla on puku. Harvinaisesti takin vyön saa kiinnitettyä vyölenkkiin lätkällä, jolloin se ei heilu ympäriinsä.

Todennäköisesti takkitehdas ei muistanut lisätä pukuvaraa muistissa oleviin mittoihin, jolloin takki saapui turhan tyköistuvana. Neuleen kanssa takki on parhaimmillaan, koska sen mitoitus on tällöin mukava. Itse kangas ei ole niin pehmeää ja joustavaa kuin puuvilla yleensä, koska siinä on sateelta ja tuulelta suojaava käsittely. Turun yhden sadepäivän kokeilun perusteella kangas pitää kuivana erinomaisesti. Kokonaisuutena HP:n sadetakki vaatii vielä hiomista, jotta tilaajan mitoitus saadaan kuntoon, ja kauluksen sekä niskan sisärakenne paremmaksi. Nykyisellään hinta-laatusuhde on silti ylittämätön, sillä omilla mitoilla tehtyjä sadetakkeja eivät tietääkseni muut suomalaisfirmat tarjoa. Eipä moni ulkomainenkaan.

Viime vuoden puolella kirjoittelin pienmallistosta, jonka suunnittelin Turussa toimivalle Herrainpukimolle. Projekti viivästyi, sillä tehdas sai Coronasta huolimatta koko joukon muita tilauksia, jotka ehtivät ennen tätä erää. Lisäksi kielierojen vuoksi paidat saivat väärän kankaan, joten voisi sanoa elämän vain astuneen tielle. Nyt Suomessa ovat ensimmäiset prototyypit, joiden perusteella pienmallisto myöhemmin ilmestyy. Näistä tärkeimpänä esittelen poolotakin. Aiemmassa kirjoituksessa tuumailin, ettei poolotakkia tietääkseni ole saanut mistään liikkeestä Suomessa, ja samaa mieltä olen yhä. En ole kuullut lähteistä, joten totean Herrainpukimon mallin olevan ainoa Suomessa. Jos lukija saa mieleensä toisen jälleenmyyjän takille, pyydän kommenttia.

Tämä päällystakki on uskollinen tulkinta alkuperäisestä kaikissa muodoissa paitsi kankaassaan. Täysi kamelinkarva on hyvin kallista, joten takin kankaaksi valikoitui hyvin vaalea merinovillainen malli Holland&Sherryn maineikkaasta kangastalosta. Näin se sai myös sopivaa painoa, jonka avulla seuraavan suomalaisen talven kestää huoletta, eikä takki tuhoudu välittömästi vaikkapa auton oven väliin jäädessä. Villakangastakissa on liinakangasrakenne ja sen vuori on cuproa. Prototyyppi on ollut esillä Herrainpukimolla kahden viikon ajan – ja vierailijoiden kommentit ovat rohkaisseet. Tämä takki päätyy siis pienmalliston sijaan tilausperusteiseksi. Se myydään tilausten perusteella vakiokokojen tai asiakkaan mittojen mukaan.

Tarkemmat tiedot takin vakiokokojen mitoista löytää Herrainpukimon sivuilta. Valokuvista näkee tehtaan tulkinnan ja leikkauksen puolesta se on keskitien kulkija. Ei väljä, muttei myöskään tuhmasti kireä. Hartiarakenne on kevyt, jotta käyttäjä ei näyttäisi Frankensteinilta kaksien toppausten alla. Useimmissa puvuntakeissa kun on rakennetta, päällysvaattessa toinen ei ole välttämätön. Leikkauksessa helman pituus on alle polvien, koska tämä on perinteinen mitta – toki HP:n ompelijat voivat lyhentää takkia toiveesta. Takin takana on tamppi eli koristeellinen puolivyö, jonka tavoitteena on korostaa käyttäjän harteita kapeampaa vyötäröä. Näin omistaja saa Atlaksen figuurin. Poolotakki on vihdoin Suomessa.