Oltiin tuossa lounasaikaan Koskikeskuksessa, Tampereella ja huonon lounaskokemuksen jälkeen piti saada parempi maku suuhun ja Spice-Icessa jonotettiin jätskiä. Jonossa seisoskellessa sain yläpuolelta hilluvalta nuorisojoukolta räkäklimpit päähäni. Juoksin ylös ja pari tuolilla istuvaa herraa osasi neuvoa että vaalealippiksiset nuoret menivät ulospäin jotka olivat siinä kohdilla mistä räkiminen oli tapahtunut ja löysin kaksi vaalealippis-päistä ulko-ovelta joilta yritin tentata hienovaraisesti syyttämättä (ettei ollut väärät henkilöt), että olivatko äsken tuossa seisoskelemassa kun pari herraa tunnisti heidät. Tuli vähän ympäripyöreitä vastauksia mutta yksi heitti niin huonon tekosyyn kun kysyin "mahtoikohan jollain teistä valua vähän kuolaa ohi suupielien?", johon heppu sanoi että "joku oli räkinyt siihen seinään jo aiemmin että se varmaan siitä valunut". No eipä siinä mitään jälkiä ollut kun tarkistin vielä asian, mutta en halunnut lähteä haastamaan riitaakaan, peläytin vain sanomalla että käyn vielä raportoimassa vartijalle jos eivät he olleet asiaa nähneet..
Meni kyllä taas päivä niin piloille taas tuon tempauksen takia. Vartijakin täysin voimaton "sitä sattuu, ei sille voi mitään". On sitä itsekin tehnyt muksuna hölmöjä asioita mutta en enää 15-16-vuotiaana viitsisi alkaa räkimään kenenkään päälle. Mitähän tilanteessa olisi kannattanut tehdä?
Aivan ehdottomasti avokämmenellä korville, kurittamisessa ei ole mitään epäilyttävää. Päinvastoin.
Käytöstavoista. Esimerkiksi keskustelutilaisuuksissa puhuminen esityksen päälle on todella raivostuttavaa. Myös kaiken maailman muu härvääminen kyseisissä tilaisuuksissa ottaa pannuun, kuten meikkaaminen, kynsien viilaaminen, kännykän räpläys ja viimeisenä uusin muotivillitys, kannettavan tietokoneen jatkuva selaaminen. Mikään ei ole epäkunnioittavampaa puhujia kohtaan kun moinen halveksunta.
Yksi ikävä oma kokemus tulee viime kesältä mieleen, kun olin paremman puoliskoni kanssa viikonloppuyönä keskustan kahvilan terassilla. Paikalle osui jotain matalaotsaisia alemman luokan yleisöä edustavia pareja, taisi olla pari kappaletta kumpaakin sukupuolta. Sitten siinä alkoi joku käsittämätön härvääminen joidenkin oluttölkkien kanssa (taisi olla kyseessä jotain heikkolaatuista saksalaista olutta) ja lopulta siinä sitten muina miehinä suihkuteltiin sitä herkkujuomaa pitkin poikin paikkoja, muun muassa naiseni nahkaisen perintö-käsilaukun päälle. Oluthan on tunnetusti nahan paras ystävä. Huomautin erittäin kohteliaasti, että oluillaan leikkivät herrasmiehet osoittaisivat todellista gentlemanniutta jos ottaisivat osaa laukun puhdistukseen esimerkiksi paperin ojentamisen etc. muodossa, turha toivo. Miespuoliset uroot alkoivat pullistella rintaansa kun kiimaiset simpanssit ja enemmänkin marakatteja muistuttavat naaraat alkoivat soittaa poskea tyyliin: "Mitä vittuu, ei vit... varmaa pyyhitä mitää, vit..., mitäs vit... meinaat tehä vit... jos ei vit... pyyhitä?". Taisivat siinä jotain vielä mussuttaa mennessään ja huutelivat minkä ehtivät. Vakuutan, että jollei rouva olisi estellyt niin olisin saattanut unohtaa, että eläinrääkkäys on Suomessa lailla kielletty.
