Vs: Mitä luet nyt?
« Vastaus #660 : 04.07.21 - klo:14:50 »


Niccolò Machiavelli: The Prince

Raskaan luku-urakan jälkeen otin seuraavaksi hieman kevyemmän välipalan, josta kirjoitan köykäisemmin. Tämän käsikirjoitus ilmestyi ensimmäisen kerran noin 1513 ja tämä painos on vuodelta 2011.

Ryhdyin tähänkin lukemiseen ilman ennakko-odotuksia ja -asenteita. Pian lukemisen aloitettuani kävi ilmi, että kyseessä on opaskirja. Machiavelli on tavallaan kirjoittanut käsikirjan hallitsijalle. Teos keskittyy vahvasti valloittamiseen ja sodankäyntiin ja oletuksena on, että lukija on jo vallan kahvassa kiinni ja hänellä on vahva armeija käskytettävänä. Joko oma tai palkattu.

Kirja antaa suuret suuntaviivat hallitsijalle menemättä yksityiskohtiin sen tarkemmin. Jos haluat tällaisen lopputuloksen, on valittavissa tällaiset menetelmät ja niissä on kummassakin hyvät ja huonot puolet.

Kriitikot ovat pitäneet tätä teosta juonittelijan ohjekirjana, sillä suomessakin on käytössä juuri tästä kirjasta syntynyt käsite machiavellismi, häikäilemätön valtapolitiikka, jossa tarkoitus pyhittää keinot. Vaikka tämä on tavallaan Prinssin ajatus, liittyy siihen muutakin.

Machiavelli kertoo analyyttisesti kuinka hallitsijan kannattaa toimia pysyäkseen vallassa. Jos tämä tarkoittaa vaarallisten ihmisten tappamista, se kannattaa tehdä ennen kun heistä tulee suurempi uhka. Machiavelli käyttää runsaasti vertauskuvia selventääkseen tilannetta.

Remember what the doctors tell us about tuberculosis: in its early stages it's easy to cure and hard to diagnose, but if you don't spot it and treat it, as time goes by it gets easy to diagnose and hard to cure. So it is with affairs of state. See trouble in advance (but you have to be shrewd) and you can clear it up quickly. Miss it, and by the time it's big enough for everyone to see it will be too late to do anything about it.

Ajat tuolloin 1500-luvun Euroopassa ja myös useampi sata vuotta eteenpäin, olivat sotaisia kaikkialla. Lähes jokainen valtiontapainen nahisteli naapuriensa kanssa. Neutraalit hallitsijat eivät pärjänneet kuin hyvällä onnella. Oli parempi etsiä liittolaisia sekä heitä, joita vastaan kannatti hyökätä. Vanhan sanonnan mukaan, jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

Kirjassa on runsaasti viittauksia sekä senaikaisiin ihmisiin että historiallisiin tapahtumiin. Kuten esimerkiksi Hannibal. Vaikka hän johti hyvinkin sekalaista armeijaa, ei hänellä ollut vaikeuksia pitää heitä aisoissa, sillä hän ansaitsi armeijansa kunnioituksen suunnattomalla julmuudella.

Machiavellin tarkoituksena ei ollut neuvoa hallitsijaa olemaan julma pelkästään julmuuden takia. Hän oletti, että poliittinen työ tuohon aikaan oli vaaroja täynnä. Hallitsijalla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin tappaa tai tulla tapetuksi.

Machiavelli toimi neljätoista vuotta ylellisenä diplomaattina kiertäessään Firenzen valtakunnan maita. Sitten Medicin perhe tuli valtaan, ja Machiavelli joutui vangituksi ja kidutetuksi. Lopulta vapautumisen jälkeen hän muutti kaupungista maalle, jossa hän kirjoitti Prinssin.

Hänellä oli tavallaan kaksi tavoitetta tämän kirjan suhteen. Yhtäällä esitellä erinomaisia analyyttisiä taitojaan ongelmien ratkomisessa, mutta toisaalta myös halu päästä Medicin suosioon ja takaisin leveän leivän ääreen. Kirjan avulla hän ei onnistunut siinä, mutta ennen kuolemaansa hän kuitenkin ehti hetken verran toimia neuvonantajana silloiselle hallitsijalle.

Kirjan on kääntänyt Tim Parks, joka kertoo pitkälti alussa erilaisista haasteista saada teksti italiasta englanniksi. Tunnettu kirja kun on, on tämä käännetty useaan kertaan. Parks sanoo, että alkuperäinen teksti seisoo aina omilla jaloillaan, mutta käännöksista tulee aika ajoin puhaltaa pölyt pois. Hän käyttää kahta eri ajan käännöstä esimerkkinä ja kertoo miksi on päätynyt erilaiseen kieleen kuin aiemmat.

Machiavellin alkuperäinen teksti on liian vaikea jopa nykyisille italialaisille ymmärtää. Kyse ei ole sanoista vaan niiden käytöstä.

The obstacle for the Italian reader --- is hardly lexical at all --- rather it has to do with a combination of extreme compression of thought, obsolete, sometimes erratic grammar, and, above all, a syntax where subordinate and pre-modifying clauses abound in ways that the modern reader is not used to.

Parks antaa esimerkkinä kolme käännöstä englanniksi:

W. K. Marriot (1908):

A prince is also respected when he is either a true friend or a downright enemy, that is to say, when, without any reservation, he declares himself in favour of one party against the other; which course will always be more advantageous than standing neutral; because if two of your powerful neighbours come to blows, they are of such a character that, if one of them conquers, you have either to fear him or not.

George Bull (1961):

A prince also wins prestige for being a true friend or a true enemy, that is, for revealing himself without any reservation in favour of one side against another. This policy is always more advantageous than neutrality. For instance, if the powers neighbouring on you come to blows, either they are such that, of one of them conquers, you will be in danger, or they are not.

Ja hänen omansa:

A ruler will also be respected when he is a genuine friend and a genuine enemy, that is, when he declares himself unambiguously for one side and against the other. This policy will always bring better results than neutrality. For example, if you have two powerful neighbours who go to war, you may or may not have reason to fear the winner afterwards.

Näissä tuo lihavoitu lause on mielenkiintoinen. Alkuperäinen sanaelma on ollut seuraava:

...o sono di qualità che, vincendo uno di quelli, tu abbia a temere del vincitore, o no.

Ja se on sanatarkasti käännettynä:

...either they are of qualities that, winning one of those, you ought to fear the winner, or not.

Tim Parks on siten pyrkinyt käännöksessään välittämään alkuperäisen tekstin ajatuksen sen sijaan, että pyrkisi pitäytymään vain tekstissä. Huomattavaa on, että prinssin hän on kääntänyt sanaksi ruler, josta käytän ilmaisua hallitsija. Se kertoo paremmin alkuperäisen sanan tarkoituksen. Kirjan nimeä ei tietenkään voi vaihtaa.

Kääntäjän johdannossa on myös sopiva lopetus tarinalle.

Reading The Prince it is impossible not to engage with the disturbing notion that politics cannot be governed by the ethical codes that most of us seek to observe in our ordinary lives. An however we react to this idea, once we have closed the book it will be very hard to go on thinking of our own leaders in quite the same way as we did before.

Vs: Mitä luet nyt?
« Vastaus #661 : 11.07.21 - klo:16:46 »


Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Parhaat kirjat ovat niitä, jotka saavat ajattelemaan. Ne eivät välttämättä ole parhaita proosallisesti, mutta niiden idea saa miettimään muuta kuin tavallisesti on tavannut ajatella. Tämä on yksi sellaisista.

Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1953 ja tämä versio on vuodelta 2008.

Ray Bradbury kirjoitti tämän koulun alakerrassa, josta pystyi vuokraamaan edullisesti käyttöaikaa kirjoituskoneille. Hän pohjasi tarinan osin omiin kokemuksiinsa, mutta antoi tietysti mielikuvituksen juosta vapaasti sillä ajatuksella mitä jos. Juoni sijoittuu tavallaan nykyhetkeen, mutta rinnakkaiseen todellisuuteen. Sellaiseen jossa kehitys on jostain syystä lähtenyt toiselle tielle.

Tekstin teknisistä ynnä muista viittauksista tunnistaa tämän vanhaksi teokseksi. Mukana on robotteja, mutta niiden ajatus on kovin 1950-lukua. Tekstin tyyli on hyvin ymmärrettävää kuvailua, jossa aika ajoin joutuu miettimään onko kyseessä todellinen tilanne vai henkilön kuvitelma.

So it was the hand that started it all. He felt one hand and then the other work his coat free and let it slump to the floor. He held his pants out into an abyss and let them fall into darkness. His hands had been infected, and soon it would be his arms. He could feel the poison working up his wrists and into his elbows and his shoulders, and then the jump-over from shoulder-blade to shoulder-blade like a spark leaping a gap.

Bradbury sai tämän valmiiksi nuorena miehenä ja mielestä tästä heijastuu hieman lapsellinen kerronnan ote. Tämä ei tietenkään vie kirjan perustaa pois tieteistuotosten klassikoiden joukosta.

Niin kuin monilla muilla tulevilla tähdillä, myös Bradburylla oli vaikeuksia saada kustantajaa teokselleen. Hän sai pakit monilta muilta, kunnes yllättäen eräs henkilö kiinnostui kirjan julkaisusta. Bradbury kertoo tästä teoksen jälkisanoissa.

A young Chicago editor, minus cash but full of future visions, saw my manuscript and bought it for four hundred and fifty dollars, all that he could afford, to be published in issues number two, three and four of his about to be born magazine. The young man was Hugh Hefner. The magazine was Playboy, which arrived during the winter of 1953/54 to shock and improve the world. The rest is history.

Vs: Mitä luet nyt?
« Vastaus #662 : 01.08.21 - klo:14:52 »


George Orwell: 1984

Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1949 ja tämä versio on vuodelta 2008. Kirja julkaistiin alun perin nimellä Nineteen Eighty-Four: A Novel.

Orwellilainen yhteiskunta on jo vakiintunut nykyiseen kielenkäyttöön, joten oli mielenkiintoista katsoa mistä se on saanut alkunsa. En myöskään tiennyt, että käsite Big Brother tulee juuri tästä kirjasta. Luulen myöskin, että teos on ollut innoittajana monille elokuville. V niin kuin vendetta tulee mieleen yhtenä näistä.

Muutoinkin tässä teoksessa yhteiskunta elää aika lohdutonta elämää. Kun Fahrenheitissä hallinnoitiin vain yhtä elämän osa-aluetta, on tässä hallinnassa kaikki. Vallassa oleva puolue pyrkii ohjaamaan kansalaistensa elämää sanan vihoviimeisessä merkityksessä.

Yhteiskuntaan on jopa kehitetty uusi kieli, joka toimii alussa virkakielenä, mutta jonka tarkoitus on korvata entinen puhekieli aikanaan. Voin kuvitella kuinka Orwell on miettinyt mikä voisi olla kauheinta mitä kielelle tapahtuisi ja luonut sen pohjalta tämän.

Tämän uuden kielen tarkoituksena on typistää sanoma mahdollisimman tiiviiseen muotoon. Otetaan esimerkiksi sanat good ja bad. Näistä jälkimmäistä ei käytännössä tarvita, sillä sen voi korvata ilmaisulla ungood. Jos jokin on parempi kuin good, se on plusgood, ja vieläkin parempi on sitten doubleplusgood.

Esimerkkinä seuraava lause:

times 3.12.83 reporting bb dayorder doubleplusungood refs unpersons rewrite fullwise upsub antefiling

kääntyy senhetkiseen nykyenglantiin:

The reporting of Big Brother's Order for the Day in the Times of December 3rd 1983 is extremely unsatisfactory and makes references to non-existent persons. Re-write it in full and submit your draft to higher authority before filing.

Kieli onkin ainutlaatuinen siinä mielessä, että siinä sanat vähenevät ajan myötä.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

These rich men were called capitalists. They were fat, ugly men with wicked faces, like the one in the picture on the opposite page. You can see that he is dressed in a long black coat which was called a frock coat, and a queer, shiny hat shaped like a stovepipe, which was called a top hat. This was the uniform of the capitalists, and no one else was allowed to wear it.

Vs: Mitä luet nyt?
« Vastaus #663 : 17.08.21 - klo:20:56 »
Lukeminen on minulle mieluista vapaa-ajan puuhaa, joten alanpa raportoida lukemisiani tähän lankaan.

Elias Lönnrot: Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri
Uusi parannettu laitos, 1856

Folklorististen ansioidensa lisäksi Elias Lönnrot oli asiansa osaava lääkäri, joka myös kirjoitti paljon. Lääkäri lienee tuohon maailmanaikaan toivotettu tervetulleeksi taloon kuin taloon, etenkin maaseudulla, joten Lönnrotin ammatti on varmasti myös helpottanut runonkeruutyötä. Hauskasti joiltakin osin 1850-luvun lääketieteellinen ymmärrys on aika lailla linjassa nykyisen kanssa, ja toisilta osin ollaan aivan hakoteillä. Iilimatoja käytetään miltei vaivaan kuin vaivaan. Sairauksien hoidon lisäksi tässä on ohjeita terveelliseen elämään, esimerkiksi pukeutumiseen:

Waatteista pidämmä parhaana, mikä muuten on hyödyttäväisin, ei niin, mikä ainoasti on silmän kaunis. Niiden tulee warjella ruumis kylmältä, suojella ruumiin tawallista hikua (transpiratio), jonka tukahtumisesta monta wikaa, sulku- ja loka-tauteja, luuwaloja, kuiwatauteja, sisällisiä polttoja, keuhkowikoja, wesitauteja, ruusu-wikoja, ryyhdynnäisiä ja monta muuta waiwaa saawat alkunsa. Ei ylen paksut ja lämpimät, eikä ylen hienot, kewiät ja ohuet waatteet ole erittäin kiitettäwät, waan jotka wuosiaikain ja sääwaihetten, tottumisen ja töiden suhteen ei milloinkaan waiwaa eikä rasita ruumista. Ei talwella ainoasti waan kylmempinä kesäaikoinaki on tarpeellinen pukea lämpimämmästi ja kesähelteessäki waroa, ettei semminki hikisellä, kuumalla eli palawalla ruumiilla aworinnoin ja alastomin eli wähäturwatuin mahoin paljaalle maalle nukuta. Lapsuudesta wiluun tottuminen on kyllä hyödyllinen, mutta usiastiki waarallinen enää wanhemmalla iällä sihen totuttaita. Ylen ahtaat waatteet estäwät weren liikunnon ruumiissa; liian wäljät eiwät lämmitä tarpeeksi. Ei pidä kesäwaatteisiin kewäillä, eikä syksyllä talwiwaatteisiin ylen aikaisin eikä yhtäkkiä ruweta. Semminki iällisten ihmisten tulee tämä asia panna muistoon.

Jne.

Vs: Mitä luet nyt?
« Vastaus #664 : 18.08.21 - klo:16:33 »
Yllättävän vanhanaikaista tuo kirjoituksen parsi, jos vertaa pari vuosikymmentä myöhemmin Aleksis Kiven julkaisemiin teoksiin. Tuosta näkee myös, että lauserakenne oli aikoinaan aika koukeroista ja vaikeasti nykyihmisen ymmärrettävää.