*

uuno

  • **
  • 236
    • Profiili
Vs: Statussymboli
« Vastaus #15 : 05.11.17 - klo:20:00 »
Missähän muuten kulkee raja "herrasmiehen" ja "egon ohjaileman brassailijan" välillä? Molemmat kun näyttävät ulkopuolisen silmissä samalta.

Tämä https://areena.yle.fi/1-749185 on juuri tähän keskusteluun sopiva linkki, vaikka siinä ehkä korostuu keittiökalusteet ja puutarha.

*

Ville

  • Satraappi
  • *****
  • 9176
    • Profiili
    • http://www.keikari.com
    • Sähköposti
Vs: Statussymboli
« Vastaus #16 : 05.11.17 - klo:20:34 »
Tällä hetkellä ymmärrän statussymbolin olevan sellainen tavara, jonka omistamalla ja - mikä tärkeintä - toisille näyttämällä kohoaa jonkin ryhmän arvostuksessa. Esimerkiksi Rolex on kuulemma hyvä kello, mutta se ei ole tärkein syy hankkia Rolex. Tärkein syy on se brändi, kaikki immateriaalinen, joka liittyy Rolexien tarinaan, sitä käyttäneisiin julkimoihin, sen tekniikkaan, muotoiluun, mainoskuvastoon. Ilman tarinaa se on kello muiden joukossa, eikä erotu.

Tavaran näkyminen on olennaista. Jos kotona on vaikkapa aito Rembrandt, mutta kellekään ei sitä näytetä, taulun statusarvo on vain omistajan tiedossa. Näin se ei nosta omistajan arvoa vaikkapa Helsingin taidekeräilijöiden ryhmässä. Myös ryhmän käsite on olennainen, sillä alkuperäisillä osilla vanhoja Porscheja kunnostava mies ei saa kummoisia kehuja heiltä, jotka vanhoja autoja eivät harrasta. Korkeintaan sanovat, että ihan kiva juttu.

Vaan onko vaikkapa käytettynä ostettu Maserati statussymboli, jos auto on surkeassa kunnossa, ja kaikille tutuille kertoo ostaneensa sen halvalla? Entäs sitten ne Lobbin kenkäverstaan käsintekemät mittakengät, jotka saa satasella eBaystä, ja jotka istuvat omiin jalkoihin väljästi? Minun on vaikea sanoa, mutta jollakin tavoin statussymbolin käsite liittyy aina harvinaisuuteen tai korkeaan hintaan.
Minulla on Huutonetissä vaatteita, jotka sinä haluat.

*

sika

  • **
  • 207
    • Profiili
Vs: Statussymboli
« Vastaus #17 : 06.11.17 - klo:09:23 »
^Statussymbolin liittyminen usein harvinaisuuteen tai korkeaan hintaan johtuu siitä, että statussymboli on nimenomaan todiste siitä, että sen omistaja on kyennyt johonkin, jota yhteisö arvostaa. Tyypillisimipä tapauksia ovat juuri kyky hankkia tietty määrä varallisuutta, tai jotain joka on muuten vaikeasti hankittavissa esim. siksi, että se on harvinainen, tai siksi, että sen saaminen edellyttää jonkinlaista lahjakkuutta/työteliäisyyttä. Esimerkiksi jonkun kamppailulajin musta vyö voi olla vahva statussymboli jossain yhteisössä ja itse restauroitu autovanhus jossain toisessa.

Aito Rembrandt on statussymboli, vaikka sen omistaja ei näyttäisikään sitä kenellekään. Hän vain on päättänyt olla käyttämättä sitä "statusviestinnässä". Vastaavasti talletustilillä olevat rahat ovat varallisuutta, vaikka niitä ei koskaan nostaisikaan.

Tästä saankin aasinsillan päivän puheenaiheeseen, eli tileihin veroparatiiseissa. Mielestäni on selkeästi väärinymmärretty niitä vaatimattomia, hienoja ihmisiä, jotka eivät halua rehennellä suurella varallisuudellaan, vaan sijoittavat sen diskreetisti niin, ettei se näy verokalentereissa, jotka on selkeästi suunniteltu vain siksi, että ne tarjoavat öykkäreille mahdollisuuden leveillä kaikelle kansalle suurilla tuloillaan ja omaisuuksillaan.

Vs: Statussymboli
« Vastaus #18 : 09.11.17 - klo:17:27 »
Statussymboli on sellainen kuin laatu, jokainen voi määritellä termin oman maun mukaan. Useimmille olennainen osa määritelmää on, jokin jota pystyy esittelemään muille. Toisille riittää kun itse on siitä tietoinen. Kenenkään muun ei tarvitse tietää esineestä, tuotteesta tai edusta.

Näin Sokos Herkussa kassalla edelläni miehen. Kiharat hiukset, pyöreät sangat, tikkitakki ja punaiset housut. Hän olisi voinut olla keikari (Konda?). Maksun ajan tullessa ajankohtaiseksi hän vetäisi mustan kortin esille. Maksoi sitten lopulta toisella kortilla, halusi vain bonukset talteen. Kyseessä oli First-asiakas, toisin sanoen heitä myös on eikä kyseessä ole vain myytti.

Ajatukseni on, että Stockmannin musta kortti voi toimia joillekin statussymbolina. En tiedä mitä se miehelle oli, mutta mustan kortin vaikutelma on vakuuttava.

*

Bordeaux

  • *****
  • 1721
    • Profiili
Vs: Statussymboli
« Vastaus #19 : 09.11.17 - klo:17:39 »
^No katos vaan. Mustaan plussakorttiin vaaditaan enemmän vuosiostoja. Se ei kuitenkaan taida olla yhtä kova statussymboli :) ?

Vs: Statussymboli
« Vastaus #20 : 09.11.17 - klo:19:16 »
Tuon Stockan kortin saa helposti: kun ostaa 5.000 eurolla vuodessa. Musta Amex olisi jotain, sillä sen saa vain kutsusta ja sitäkään ei kuulu ellei osta ensin platinakortilla 230.000 eurolla vuodessa.

*

Arska

  • *****
  • 4685
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Statussymboli
« Vastaus #21 : 09.11.17 - klo:20:06 »
Miten saa mustan KELA-kortin?
Suositellaan täysraittiutta.

Vs: Statussymboli
« Vastaus #22 : 10.11.17 - klo:07:22 »
Miten saa mustan KELA-kortin?

Ostamalla Kelan piikkiin Mersun. Siinä sivussa tulee myös Stockan musta kortti.

Vs: Statussymboli
« Vastaus #23 : 11.11.17 - klo:14:28 »
Hyvä Salaryman.

Kertoisitko jotain esimerkkejä asioista, joiden olet kokenut olevan pyrkimys käyttää statusviestintää sinua kohtaan?

Sain kutsun vierailla sijoitusneuvojan luona. Toimisto oli ydinkeskustassa arvostetulla alueella tyylikkäässä, vanhassa talossa. Toimisto oli sisustettu hyvin konservatiivisesti, samoin henkilökunta oli silmiinpistävästi stailattu vastaamaan mahdollisimman tarkasti mielikuvaa ”vanhan” rahan hoitajaksi kelpuuttamasta vakavaraisesta toimijasta. Viesti oli hyvin selvä: Meillä rahasi on turvassa. Mitään muuta tietoa minulla ei tässä vaiheessa p.o. sijoitusneuvojan ammattitaidosta ollut, ainoastaan lavasteiden luoma ensivaikutelma.

Messuilla näin ammattitaidolla toteutetun yritysosaston. Ilme oli ammattimaisen yhdenmukainen ständihenkilökunnan pukeutumista myöten. Sitten osastolle ilmestyi vanhempi, business –pukuun pukeutunut herra jonka ympärille osaston henkilökunta kerääntyi. Tulkitsin tilanteen siten että johtaja oli saapunut paikalle. Mitään muuta tietoa minulla ei tästä herrasta ollut. Vedin johtopäätökset hänen ulkoisesta olemuksestaan sekä siitä miten crew häneen reagoi.

Seisoin autossa liikennevaloissa kun havaitsin sivusilmällä muodokkaan naisen kiirehtivän kohti suojatietä. Kun kohdistin katseeni ihailemaan tätä piristävää näkyä, havaitsin että päällystakin kauluksen alta näkyivät papin liperit. Jäin ihmettelemään omaa tunnereaktioani, tai siis sitä, miten ajatukseni tästä tuntemattomasta naisesta muuttuivat tämän yhden yksityiskohdan vuoksi.

Nämä ovat esimerkkejä joissa arvoaseman symbolit ovat vaikuttaneet suhtautumiseeni näiden omistajiin.


Tai asioita, joilla itse olet pyrkinyt (tai myöhemmin tajunnut yrittäneesi) harjoittaa statusviestintää?

Matkustaessani lentäen, pukeudun aina tilanteen niin salliessa stereotyyppisen liikemiesmatkustajan mielikuvan mukaan. Olen huomannut että lentoyhtiöitten henkilökunta tarjoaa tällöin minulle piirun verran parempaa palvelua ja ylimääräisiä kohteliaisuudenosoituksia. Pari kertaa maailmalla koneenvaihtoa odotellessa olen päässyt hiljaisena aikana pyytämällä business loungeen vaikka lippuni ei olisi siihen oikeuttanut. Kerran minut poimittiin lähtöaulasta business –luokkaan kun oma luokkani oli ylibuukattu; Kummassakin tapauksessa ulkomuotoni sopi siihen ympäristöön, johon en oikeastaan kuulunut.

Kun etsin vaateliikkeessä vapaa-ajan vaatteita, pukeudun vapaa-ajan vaatteisiin. Kun etsin formaalimpaa vaatetta, pukeudun muodollisemmin. Tämä auttaa myyjää virittäytymään oikeaan moodiin ennen kuin hän lähestyy minua.

Kun käyn illalla ravintolassa, mietin paikan henkeä ja pukeudun sen mukaisesti. Konservatiivisessa ravintolassa saa parempaa palvelua pukeutumalla konservatiivisesti. Ylipäätään kaikilla palveluammateissa toimivilla on ainakin alitajuinen kuva – ja nimenomaan kuva – siitä, millainen on ”tärkeä” asiakas. Jos ulkonäkösi vastaa tätä mielikuvaa, sinua kohdellaan vip-asiakkaana.

Tällä tavalla pyrin vaikuttamaan ihmisten minusta ensisilmäyksellä luomaan mielikuvaan joka taas käsittääkseni vaikuttaa vahvasti siihen, miten he minuun suhtautuvat.

Toivottavasti nämä esimerkit valaisevat sitä, miten itse hahmotan p.o. termin "statussymboli".

"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

Vs: Statussymboli
« Vastaus #24 : 11.11.17 - klo:19:21 »
Kiitos, salaryman. Hyviä esimerkkejä, mutta eivät varsinaisesti yllättäviä. Tavoitteletko jotain tehokkaampaa sosiaalista hakkerointia ja suurempaa etua?

*

te0me

  • 24
    • Profiili
Vs: Statussymboli
« Vastaus #25 : 11.11.17 - klo:19:27 »
Tämä keskustelu on  hyvä!  Kertoo meidän ihmisten tarpeesta tulla nähdyksi ja kuulluksi. Mielenkiintoisempaa on sitten se, mitä kauppamies edellä kuvasi, mikä on tietoista tai tiedostamatonta, tämä siis jo meiltä itseltään tai viestinnän kohteelta.

Jotenkin itse tykkään omassa toiminnassa ajatuksesta, että mennään mielellään hieman sleepperinä. Ollaan siistejä pukeutumiseltaan ja tavoiltaan, mutta silti vedetään kalvosinta kellon päälle. Tarkoituksena ei ole provosoida ja ne jotka ymmärtää, ymmärtää. Oli kyseessä mittapuku tai arvokkaampi kello, niin hankin ne vain ja vain itseäni varten. Ymmärrän että ne näyttävät tusinaa paremmalta, mutta hankinnat ei lähde ulkoapäin. Minulle itselle riittää tieto siitä, että koen oloni mukavaksi ja asiat ovat minun oma juttu. Se, että joku ymmärtää asian päälle, on vain hyvä keskustelun avaus. Jos ei ymmärrä, niin sillä ei ole merkitystä, koska tein sen vain itselle ja omalle fiilikselle.

Riippuen foorumista, pudaton tason muiden tasolle + yksi napsu ylös, muttei liikaa. Jotenkin näin tuntuu asiat soljuvan paremmin riippumatta ympäristöstä tai sosiaalisesta-asemasta.

Vs: Statussymboli
« Vastaus #26 : 11.11.17 - klo:22:47 »
Kiitos, salaryman. Hyviä esimerkkejä, mutta eivät varsinaisesti yllättäviä. Tavoitteletko jotain tehokkaampaa sosiaalista hakkerointia ja suurempaa etua?

Tavoitteeni on hakea syvempää ymmärrystä siitä, miten vallan ja sosialisen aseman ulkoiset merkit vaikuttavat meihin toisaalta tunnistaakseni tilanteet joissa näiden merkkien vaikutus ohjaa toimintaani ja toisaalta miten voisin mahdollisesti hyödyntää näitä. Tätä kautta haen omassa toiminnassani pikkuista etulyöntiasemaa kohtaamistilanteissa, tätä en kiellä.

Itse olen sitä mieltä - voitte haastaa aivan vapaasti tämän ajatukseni - että elämä on yhdeltä kantilta tarkasteltuna valtapelejä ja larppausta. Tämä ei missään tapauksessa ole elämän koko kuva mutta mielestäni tämä sivujuonne on olemassa.

Oma näkemykseni on että ihminen on vahvasti sosiaalinen olento jonka elämässä hänen itsensä ja ympäristön hahmottama asema sosiaalisessa hierarkiassa määrittää ihmisen kokemusta omasta elämästään. Sanotaan että kohtaamistilanteissa sanaton viestintä muodostaa 70% kaikesta vaihdetusta informatiosta. Minua kiinostaa kovasti, miten voisin hyödyntää tuota 70%:a saadakseni oman viestini paremmin perille ja tämän vuoksi ajatukseni askartelevat mm. statussymbolien ympärillä.

Toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä siten että staussymbolit olisivat jotenkin elämääni tai ajatteluani määrittävä asia. Ovatpahan vain minua kiehtova osa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

Vs: Statussymboli
« Vastaus #27 : 11.11.17 - klo:22:59 »
Vielä yksi juttu statussymboleista joita pohdiskelen: Jos näen esimerkiksi nuoren miehen ranteessa kalliin kellon, miksi ärsyynnyn ajattelemaan että nuori julppi brassailee isäpapan rahoilla? Miksi teen tällaisissa tilanteissa vaistomaisesti tästä tuntemattomasta vähättelevän, pahantahtoisen johtopäätöksen?

Joskus muutama päivä sitten näin Carl Jungilta sitaatin jossa todettiin jotakuinkin näin: "Ne asiat jotka meitä muissa ihmisissä ärsyttävät, kertovat meistä itsestämme pajon".
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

*

te0me

  • 24
    • Profiili
Vs: Statussymboli
« Vastaus #28 : 12.11.17 - klo:11:23 »
Uskon tuohon Jungin lauseeseen ja sen olemassa oloon ihmisessä. Olen noissa "ärsytystilanteissa" yrittänyt kuulostella itseäni, mistä se johtuu. Kelloesimerkissä itselläni voisi ko. tunne johtua omistamisen halusta tai vaikka siitä, että onpa toisella helppoa, kun pappa on maksanut/järjestellyt asioita. Eli moskaa päältä siivotessa löytyy omasta alitajunnasta kateutta (vaikka omasta mielestä on ole kateellinen muiden omaisuudelle) tai vaikka kateutta siihen miten toinen toimii tietyssä tilanteessa. Nämä nyt näin esimerkin omaisesti, totuus on sitten jotakin muuta.

Ei ole helppoa ja varsinkaan mennä omaan sisimpäänsä täysin rehellisesti. Mutta kuten edellä on kirjoitettu, on nämä mekanismit hyvä tunnistaa itsessä, jolloin voi helpommin myös ymmärtää miksi joku toinen reagio johonkin asiaan odottamattomasti, vaikka omasta mielestä ei olisi tarvetta. Tällöin saa etua ja pelivaraa sosiaaliin kohtaamisiin ja liikkeisiin. Ehkä voisi asiaa kuvata kansanomaisesti sosiaaliseksi pelisilmäksi/tilannetajuksi?
« Viimeksi muokattu: 12.11.17 - klo:11:25 kirjoittanut te0me »

*

Siska

  • *
  • 57
    • Profiili
Vs: Statussymboli
« Vastaus #29 : 12.11.17 - klo:19:35 »
Kun valmistumme ammattiin, lakkaamme olemasta opiskelijoita. Kun olemme ammattilaisia, meidän on hylättävä monia sellaisia asioita jotka ovat opiskelijalle luonteenomaisia ja omaksuttava niiden tilalle sellaisia asioita, jotka ovat ammattilaisten keskuudessa yleisesti pidetty ”oikeina” ja arvostettuina. Kun siirrymme urallamme vaativampiin tehtäviin, jotka velvoittavat meidän omaksumaan uudenlaisen, asemamme mukaisen setin, tilanne on taas sama.

Tähän muutokseen liittyy larppaaminen. Jos vastustat muutosta, larppaat vastentahtoisesti muutoksen jälkeen. Jos odotat ja haluat muutosta, larppaat ennen muutosta niin, että muutos tuntuu luontevalta.

Oivallisia huomioita ja vielä oivallisemmin jäsennettynä. Tässä keskustelussa on muuten jäänyt vähemmälle tuo viimeisen kappaleen ensimmäinen pointti: "Jos vastustat muutosta, larppaat vastentahtoisesti muutoksen jälkeen". Etenkin tutkimusmaailmassa tuo vaihde tuntuu jäävän monella kovastikin päälle.

Muutama vuosi tuli eräässä kansainvälisessä konferenssissa todistettua sekin, kun kaksi ~40 v kotimaista kollegaa esiintyivät toinen shortseissa ja pikeepaidassa, toinen farkuissa ja lyhythihaisessa ruudullisessa kesäkauluspaidassa. Yleisöä oli kuitenkin toista sataa ja enemmistöllä oli solmio kaulassa. Mielenkiintoista kyllä, kyseiset herrat olivat eivät samasta työpaikasta huolimatta varsinaisesti tunne toisiaan, joten olivat todennäköisesti päätyneet tahoillaan itsenäisesti tällaiseen asuvalintaan. Sanoisin jo jonkinlaiseksi larppaamiseksi lähteä shortseissa ulkomaille suuntautuvalle työmatkalle.
« Viimeksi muokattu: 12.11.17 - klo:19:39 kirjoittanut Siska »