Statussymboli
« : 03.11.17 - klo:21:52 »
Taannoin kahvipöytäkeskustelussa tuli vastaan käsite, jota en muistaakseni ole kuullut moneen vuoteen: Statussymboli. Pieni turhautuminen iski kehiin, kun huomasin, etten oikein pystynyt hahmottamaan termin sisältöä ja merkitystä, toisin sanoen en ole uhrannut aikaa tämän työstämiseen.

En ole varmaankaan ainoa jolle sana ”statussymboli” ensimmäiseksi herättää tunneperäisen mielikuvan jostain moukkamaisesta, nousukasmaisen pröystäilevästä, mauttomasta rehvastelusta, sanalla sanoen jostain sellaisesta josta nykyään tavataan mediassa käyttää raivostuttavaa etuliitettä öky-. Öky -määritelmäähän halpamedia käyttää järjestelmällisesti lietsomaan ihmisissä kateuden, osattomuuden ja kuvitellun epäoikeudenmukaisuuden tunnetta joka meikäläiseen nollasummapelin säännöillä toimivaan metsäläis-agraarikulttuuriin uppoaa kuin kuuma veitsi mummoon.

Tarkemmin asiaa pohdiskeltuani päädyin ajatukseen – korjatkaa jos olen mielestänne väärässä -, että statussymbolithan ovat hyvin käyttökelpoinen väline ihmisten sosiaalisten hierarkioiden tutkimiseen ja ymmärtämiseen. Ja hyödyntämiseen.

Kirjaimellisestihan statussymboli on symboli joka viestittää asemaamme hierarkiassa. Tältä pohjalta kun ajatusta jatkaa niin lähestulkoon mitä hyvänsä henkilöön liittyvää esinettä, ominaisuutta tai julkista tekoa voidaan tarkastella ja arvottaa statussymbolina, jonain mikä määrittää kyseisen henkilön aseman suhteessa yhteisöön, muihin ihmisiin.

Tästähän taas on helppo johdattaa ajatus siihen, että näitä symboleja voisi viisaasti hyödyntää sosiaalisessa hakkeroinnissa, toiminnassa jolla nostetaan omaa asemaa sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin.

Miten valita oman sosiaalisen hakkeroinnin symbolit? Olisiko paras lähtökohta syvällinen pohdiskelu siitä, mitä minä juuri tällä hetkellä olen ja onko se sosiaalisen statuksen viesti jota koko ajan lähetän minulle edullinen? Mihin olen menossa minne haluan päätyä? Jos haluan parantaa asemaani, niin kenelle viestin ja mihin symboleihin minun kannattaa investoida? Tukeeko investointini viestiäni vai kääntyykö se tavoitteitani vastaan? Onko investoinnilla saavutettava hyöty niin suuri että se oikeuttaa resurssien käytön juuri tähän asiaan? Ymmärtääkö kohderyhmäni viestini vai lähetänkö sellaisella taajuudella jota kukaan ei kuuntele?
« Viimeksi muokattu: 04.11.17 - klo:09:26 kirjoittanut salaryman »
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

*

Ville

  • Satraappi
  • *****
  • 9176
    • Profiili
    • http://www.keikari.com
    • Sähköposti
Vs: Statussymboli
« Vastaus #1 : 03.11.17 - klo:22:34 »
Tämä on liian pitkä pohdinta foorumikeskusteluksi. Pyydän tiivistystä, jotta voin minuutissa vastata hyvin syvällisesti parilla lauseella!
Minulla on Huutonetissä vaatteita, jotka sinä haluat.

Vs: Statussymboli
« Vastaus #2 : 04.11.17 - klo:09:28 »
Sorry Ville, karsin ylenmääräiset rönsyt pois avauksestani.
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

Vs: Statussymboli
« Vastaus #3 : 04.11.17 - klo:09:50 »
Lainaus
Kirjaimellisestihan statussymboli on symboli joka viestittää asemaamme hierarkiassa. Tältä pohjalta kun ajatusta jatkaa niin lähestulkoon mitä hyvänsä henkilöön liittyvää esinettä, ominaisuutta tai julkista tekoa voidaan tarkastella ja arvottaa statussymbolina, jonain mikä määrittää kyseisen henkilön aseman suhteessa yhteisöön, muihin ihmisiin.

Tästähän taas on helppo johdattaa ajatus siihen, että näitä symboleja voisi viisaasti hyödyntää sosiaalisessa hakkeroinnissa, toiminnassa jolla nostetaan omaa asemaa sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin.

Luin aiemmin myös tiivistämättömän version, olisihan senkin tuohon voinut jättää, mutta voi olla että moni sortuisi skippaamaan tällöin koko viestin.

Ymmärrän statussymboli -sanalla ja koko käsitteellä hieman eri asiaa.

Minusta tuo siteeraamaani ensimmäinen kappale kuvaisi esimerkiksi entisajan aatelis- arvoja tms., tai vaikkapa armeijan arvomerkkejä. Ovathan ne kirjaimellisesti statusta kuvaavia symboleja, jotka viestittävät asemaa suhteessa muihin kyseisessä ympäristössä. Kenraalin kaluunoilla varustettu henkilö ja sotamies kohtaavat - kummallekin on selvää missä kohdin kyseistä yhteisöä he ovat toisiinsa nähden.

Statussymboli sellaisena kuin se nykykielessä ymmärretään on mielestäni nimenomaan osa tuota sosiaaliseksi hakkeroinniksi nimeämääsi menettelyä. Pidän sitä jollekin ihmiselle epäluonteenomaisena ja/tai tarkoitushakuisena käyttäytymismallina, jolla pyritään antamaan itsestään positiivisempi kuva viiteryhmässä. Viiteryhmä voi olla oikeastaan mikä vain joukko kanssaihmisiä.

Vanha, arvokas vuorineuvos ja nuori, pöyhkeä kauppatieteilijänkloppi kohtaavat kutsuilla. Vuorineuvoksella kädessään isältään perimä Patek Philippe -rannekello. Pöyhkeällä pojulla faijan rahoilla ostettu Hublot, samanlainen kuin julkkisräppärillä. Kumman kello on statussymboli? Aivan oikein, molempien tavallaan.. Toisen kello symboloi statusta, toisen kello ainoastaan haluttua statusta. Ensinmainitun kellon on tarkoitus näyttää aikaa ja kulkea mukana osana suvun perintöä, eikä vuorineuvos välttämättä ole asiaa sen kummemmin pohtinut, isänsä vanha sveitsiläinen kultakello, ei sen kummempaa. Mutta toisen kellon tarkoitus on herättää ihailua ja kateutta, ja asemoida kantajaansa varakkaaksi ja trendikkääksi.

En oikein tiedä mitä höpisin yllä. Olen huono filosofeeraamaan, mutta statussymboli on jonkinlaista keinotekoista itsebuustaamista, halua osoittaa kuuluvansa tiettyyn ryhmään.

Vs: Statussymboli
« Vastaus #4 : 04.11.17 - klo:10:20 »
Editointi oli hyvästä. Nyt pääsin ydinajatukseen kiinni paremmin. Executive summary, you know.

Joku pohdinta (taisi olla täällä foorumilla) businesspukeutumiseen oli tämä: "älä pukeudu sen tehtävän mukaan jossa olet, vaan sen tehtävän mukaan, johon haluat päästä". Siis tietoinen valinta, jolla pyritään edesauttamaan liikkumista kyseisessä järjestelmässä.

Itse olen ajatellut statussymbolien olevan juuri niitä merkkejä, joita emme tarkoituksella anna. Kuten tuo vuorineuvoksen perintökello, jonka Laurentius mainitsi. Kun kello muuttuu "kalliista kultakellosta" vain ajannäyttäjäksi, kertoo se juuri silloin käyttäjänsä statuksesta. Asemassa, jossa yksi sveitsiläinen kultakello on vain ajannäyttäjä, on status jo saavutettu. Se, joka miettii kellonsa aiheuttamaa vaikutusta ympäristöönsä, on vasta pyrkimässä asemaansa.

Mikään ei ole niin miellyttävää kuin itsevarma, asemansa löytänyt ja siihen tyytyväinen ihminen. Hänestä paistaa rentous ja tieto siitä, että omien kykyjen rajat ovat tiedossa. Hänen ei tarvitse olla kiipimässä millään konkreettisilla tai kuvitteellisilla tikapuilla, eikä kuluttaa energiaansa ympäristön kanssa taistelemiseen. Silloin kaikesta mitä hän tekee tulee statussymboleita.

Vs: Statussymboli
« Vastaus #5 : 04.11.17 - klo:10:59 »
Kiitos hyvästä kommentista, Laurentius. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat ja olen pitkälti samaa mieltä.

Tästä kohdasta olen kuitenkin eri mieltä:

Statussymboli sellaisena kuin se nykykielessä ymmärretään on mielestäni nimenomaan osa tuota sosiaaliseksi hakkeroinniksi nimeämääsi menettelyä. Pidän sitä jollekin ihmiselle epäluonteenomaisena ja/tai tarkoitushakuisena käyttäytymismallina, jolla pyritään antamaan itsestään positiivisempi kuva viiteryhmässä. Viiteryhmä voi olla oikeastaan mikä vain joukko kanssaihmisiä.

Minusta pyrkimys erottua edukseen vertaistensa joukossa on päinvastoin ihmiselle luonteenomaista toimintaa. Kaikkihan me haluamme tiedostaen tai tiedostamattamme olla omissa viiteryhmissämme arvostettuja, vakavasti otettavia, luotettavia ja ihailtuja. Oma uskoni on että me kaikki pyrimme tekemään hyvän vaikutuksen, antamaan itsestämme aina positiivisempi kuva kuin mitä todellisuus ehkä on.

Itse ymmärrän sosiaalisen hakkeroinnin siten että erottumalla eduksesi vertaistesi joukossa, sinulle avautuu keskimääräistä enemmän mahdollisuuksia, mikä taas käynnistää itseään ruokkivan positiivisen kierteen. 


"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

Vs: Statussymboli
« Vastaus #6 : 04.11.17 - klo:12:51 »
^Ah, tarkoitin siis yksilötasolla epäluonteenomaista toimintamallia kyseisen yksilön osalta. Ihmisille yleisesti ottaen on varmasti luonteenomaista pyrkiä olemaan arvostettu. Tarkoitin tässä sitä, että ihminen tekee tietoisen valinnan ja ratkaisun toimia jollakin tavalla ollakseen jotain, tai näyttääkseen olevan jotain, tai oikeammin siis halutessaan muiden näkevän itsensä jollakin tavalla.

Sinä, Salaryman, voit olla sen kummemmin kiinnostumatta uusimpien älypuhelimien ominaisuuksista ja viisveisaamatta mikä prosessori missäkin on. Mutta saatat haluta muiden huomaavan samaisessa  kahvipöydässä työpaikalla, että sinulla ensimmäisenä on uusin Iphone 8. Siksi ostat sen, vaikka sinun ei oikeasti tarvitsisi vaihtaa puhelinta, ja tiedät sen itsekin.


Vs: Statussymboli
« Vastaus #7 : 04.11.17 - klo:13:32 »
Sinä, Salaryman, voit olla sen kummemmin kiinnostumatta uusimpien älypuhelimien ominaisuuksista ja viisveisaamatta mikä prosessori missäkin on. Mutta saatat haluta muiden huomaavan samaisessa  kahvipöydässä työpaikalla, että sinulla ensimmäisenä on uusin Iphone 8. Siksi ostat sen, vaikka sinun ei oikeasti tarvitsisi vaihtaa puhelinta, ja tiedät sen itsekin.

Erittäin hyvä esimerkki jossa lähestytään Veblenin hyödykkeen olemusta. Mielestäni kiinnostus älypuhelinten teknologiaan ja niiden satusarvon miettiminen eivät ole toisiaan poissulkevia arvotusperusteita, joskus ne kulkevat käsi kädessä; Uusimman älypuhelimen statusarvo taitaa olla korkeimmillaan sellaisessa yhteisössä jossa arvostetaan älypuhelimia ja vertaillaan niitä asettaen niitä erilaisiin paremmuusjärjestyksiin. Sellaisessa yhteisössä joissa puhelinta ei tunnisteta muuksi kuin puhelimeksi, siitä ei ole positiivista vaikutusta tuottavaksi statussymboliksi ja näinollen jos investointi on tehty pelkästään statusarvon perusteella, investointi menee hukkaan tai muuttuu arvoltaan negatiiviseksi jos "liian hienoa" puhelinta aletaan pitää ökyilynä. 

Eikä älypuhelimen staussymboliarvon miettiminen hankintaperusteena tarkoita välttämättä aina sitä, että olisi hankittava uusin ja kallein malli. Jos käytössäsi on keskihintainen malli joka on tunnettu erinomaisesta hinta-laatusuhteesta, tällainen puhelin antaa sinusta puhelimia tuntevalle ja niitä arvostavalle toisenlaisen signaalin kuin se markkinoiden kallein laite. Ja tämä signaali saattaa olla juuri se, mitä ajat takaa. Minusta asioiden statusarvo vs. hyödyllisyysarvo pohdiskelu ei ole ollenkaan mustavalkoisesti joko-tai vaan sekä-että.
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

*

sika

  • **
  • 207
    • Profiili
Vs: Statussymboli
« Vastaus #8 : 04.11.17 - klo:14:52 »
Statussymboli voi olla käytännössä mitä tahansa, joka nostaa arvostustasi, eli statustasi, jossain yhteisössä. Sillä ei ole merkitystä, oliko statuksen korotus mielessäsi kun ko. tuotteen hankit. Se on statussymboli joka tapauksessa, halusit tai et.

Isältä peritty Patek Philippe on vahva statussymboli vintage-kellojen harrastajien parissa. Jossain muussa porukassa se ei sitä välttämättä ole.

Kun 80-luvulla lanseerattiin käsite Juppi, siihen liittyi vitsi, jonka mukaan juppiuden tunnusmerkiksi tarvittiin Ruotsissa Porsche, Suomessa Lacoste-paita ja Venäjällä Stokkan muovikassi.

Vs: Statussymboli
« Vastaus #9 : 04.11.17 - klo:15:07 »
Heitetäänpä tähän pohdittavaksi seuraavanlainen väite: Elämä on olennaisilta osiltaan muutosta ja larppaamista jotka ovat toistensa syy ja seuraus.

Perusteluni tälle väitteelle on, että aina kun elämässämme tapahtuu muutos, joudumme sopeutumaan meille ennalta tuntemattomaan olotilaan. Koska olo on vieras ja epätodellinen, me näyttelemme rooliamme kunnes se rooli muuttuu luonnolliseksi olotilaksi.

Kun valmistumme ammattiin, lakkaamme olemasta opiskelijoita. Kun olemme ammattilaisia, meidän on hylättävä monia sellaisia asioita jotka ovat opiskelijalle luonteenomaisia ja omaksuttava niiden tilalle sellaisia asioita, jotka ovat ammattilaisten keskuudessa yleisesti pidetty ”oikeina” ja arvostettuina. Kun siirrymme urallamme vaativampiin tehtäviin, jotka velvoittavat meidän omaksumaan uudenlaisen, asemamme mukaisen setin, tilanne on taas sama.

Tähän muutokseen liittyy larppaaminen. Jos vastustat muutosta, larppaat vastentahtoisesti muutoksen jälkeen. Jos odotat ja haluat muutosta, larppaat ennen muutosta niin, että muutos tuntuu luontevalta.

Joskus se larppaaminen aikaansaa muutoksen. Jos näyttelemme olevamme jotain enemmän ja parempaa kuin oikeasti olemme niin helposti käy siten, että kasvamme roolimme mittoihin ja siitä roolista tulee se, mitä me oikeasti olemme.

Villen blogissaan julkaisema Joonas Konstigin haastattelu on mielestäni juuri tämmöinen kasvutarina.
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

*

SloBo

  • ****
  • 731
    • Profiili
Vs: Statussymboli
« Vastaus #10 : 05.11.17 - klo:01:47 »
Kaikki varmaan ovat kuulleet tarinan / nähneet reportaaseja afrikkalaisista, jotka ostivat lantamajoihinsa statussymbolikseen televisioita, vaikka heillä ei ollut edes sähköjä, saati signaalia. Mielestäni siihen kiteytyy osta statussymbolin määritelmästä: se ei anna arkipäivän askareisiin mitään käytännön lisäarvoa, eli sitä ei hankita käytännön funktion takia. Se voi kuitenkin kohottaa juurikin statusta kiiltävään mieltyneiden harakoiden silmissä.

Et päivittänyt Casiotasi <lisää kallis kellomerkki tähän>:iin, koska halusit nähdä kellonajan paremmin, vaan siksi, että halusit hienomman kellon, mikä ei ole käytännön lisäarvo. Tosiasiassa kello on nykyään lähes aina turhake, koska kaikilla on kännykkä, josta ajan voi myös tarkistaa. Sitten voi miettiä, tarjoaako se iPhone X muka käytännössä jotain, mitä ehkä omistamasi toimiva iPhone 6+ ei pysty tekemään.

Räätälin tekemä puku, joka kiristää, roikkuu ja hiostaa vähemmän kuin entinen Turosi, mahdollisesti tarjoaa käytännön hyödyn. Puvut voivat kuitenkin muuttua statussymboliksi vaikkapa määrällisesti tai laadullisesti: liikaa tai liian hienoja. Pukujen määrä ei kuitenkaan paljastu ennen kuin joku pääsee tutkimaan vaatekaappiasi, joten jos et esittele sitä, saatat olla kuivilla. Joku voi toki pitää mielessään kirjaa kaikesta, mitä on päälläsi nähnyt.

Statussymboleita siis myös esitellään. Herrasmies ei moiseen sorru, edes vilauttamalla - egon ohjailema brassailija kylläkin.

Vs: Statussymboli
« Vastaus #11 : 05.11.17 - klo:10:19 »
Missähän muuten kulkee raja "herrasmiehen" ja "egon ohjaileman brassailijan" välillä? Molemmat kun näyttävät ulkopuolisen silmissä samalta.

Statusviestintä on ainakin omasta mielestäni äärimmäisen kiinnostava aihe, onhan se esimerkiksi osa neuvottelutaitoja. Voi olla että intoilen tyhjänpäiväisestä asiasta mutta ainakin tällä istumalla pidän kiinni sikankin kommentistaan esittämästä ajatuksesta että kaikissa teoissasi ja olemuksessasi on mukana enemmän tai vähemmän statusviestintää ja tämän kieltäminen tekee meidät autistisiksi sen suhteen, miten meihin statusviestinnällä vaikutetaan ja ennen kaikkea miten voisimme tätä ilmiötä hyödyntää.
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

Vs: Statussymboli
« Vastaus #12 : 05.11.17 - klo:11:40 »
Hyvä Salaryman.

Kertoisitko jotain esimerkkejä asioista, joiden olet kokenut olevan pyrkimys käyttää statusviestintää sinua kohtaan?

Tai asioita, joilla itse olet pyrkinyt (tai myöhemmin tajunnut yrittäneesi) harjoittaa statusviestintää?

Vs: Statussymboli
« Vastaus #13 : 05.11.17 - klo:13:13 »
^Minä ainakin osaisin osaltani vastata molempiin. Onneksi kysyit nimenomaisesti Salarymanilta.

Terv. Nimim. Statusymbolare humanum est 😉

*

Tumppi$

  • *****
  • 1645
    • Profiili
Vs: Statussymboli
« Vastaus #14 : 05.11.17 - klo:18:55 »
............ Tosiasiassa kello on nykyään lähes aina turhake............

Tässä asiassa olen hieman eri mieltä.. Toki se on sitten eri asia, kuinka hienon ja kalliin kellon haluaa ja siinä kohtaa toki aito tarve ei päätöstä useinkaan määrittele. Mutta siis niissä kuvioissa missä itse pyörin, on rannekellolla edelleen ihan oikea ajannäyttäjän funktio.
VASTATUULEEN!