Äkkiä huomasin keskiäkäistymisen edenneen niin pitkälle, että oli mietittävä vakavissaan elämänsä ensimmäisen huopahatun hankkimista. Miksei sitten kahta saman tien? Arkikotsaksi valikoitui pian ruskea fedora ja työkäyttöön musta homburg. Näillä mentäisiin.
Koska mielessä kuitenkin kaihersi ajatus siitä, että iskisin käteni siihen itseensä, päätin aluksi turvautua kohtuuhintaisiin malleihin. Stacy Adams ei varmaankaan mikään laadun viimeinen linnake ole, mutta kuvat miellyttivät tyylikaihillista silmääni, joten Kusti sai poljettavaa.
Homburg on mallia SAW545 ja tuli päivää aiemmin kuin fedora. Koska valmistaja ja kokomerkintä olivat samat, olin aika lailla siipi maassa tajutessani, että koko on sittenkin liian suuri ja että sama toistuisi sitten fedorankin suhteen. Olin kuitenkin muutoin hattuun tyytyväinen ja virittelin aikani hikinauhan alle täytettä. Kaipa siitä sittenkin ihan toimivan saa varsinkin, kun käyttötarve on melko vähäinen. Ei tällä jaarli Granthamista käydä, mutta kaipa joku sakilainen sentään siihen lumipallonsa vielä tähtää.
Fedora (SAW566) olikin yllättäen huomattavasti pienempi. Se itse asiassa putoaa homburgin sisään, joten se ei kaivannut täytettä juuri lainkaan. Crushable-mallin arvasinkin pehmeämmäksi, mutta en sentään näin "taikinamaiseksi". Reunan taidan kyllä taittaa edestä alaspäin, vaikken osaa oikein selittää miksi.
Saa nähdä. Ehkä ensi viikolla on maailman luonnollisin asia napata tuo hyllystä päähänsä tai sitten ei. Ehkä näitä pitää alkaa ostella lisää. Mistä sitä etukäteen tietää?
