Hautajaisetiketti

[jda]

Itselleni valitettavasti saapui kutsu hautajaisiin tulevalle viikolle ja pähkäilen nyt etiketin kanssa. Asiaa mutkistaa etten ole käynyt hautajaisissa pariin vuosikymmeneen ja lisäksi olen juuri muuttamassa, eli suurin osa vaatekaappini sisällöstä on matkalla paikasta A paikkaan B eikä näin ollen käytettävissä.

Eniten päänvaivaa itselleni tuottaa nyt puku ja asusteet.

Pitääkö puvun olla musta vai kelpaavatko muutkin hillityt, tummat sävyt? Menen tilaisuuteen vieraan roolissa ja kaapissa olisi nyt käsillä tumman harmaa, kevyesti herringbone-kuvioitu puku. En välttämättä haluaisi nyt joulun välipäivinä lähteä juoksemaan mustan puvun perässä, vaikka niitä Suomen vaatekaupat taitavat täynnä ollakin, joten mietin että onkohan tuo kuvaamani puku etikettiin soveltuva?

Asusteet: Onko solmion ainoa oikea väri musta vai kelpaako mahdollisesti joku muu tumma sävy? Entä taskuliina, valkoinen tv-fold taitaa olla paras valinta?

Muilta osin olen aikalailla ok: mustat oxfordit, hansikkaat, valkoinen paita, hillityt kalvosinnapit ja tumma päällystakki löytyvät.

Jos joku osaa neuvoa tarkemmin etiketin osalta, olisi se loistavaa. Vaikka tässä nyt kyselenkin spesifejä omaan tilanteeseen liittyen, niin puolestani tämä keskustelu voi laajentua yleiseksi hautajaisten pukeutumisetikettiä (ja miksei muutakin) koskevaksi aiheeksi.

[Jussi]

Otan osaa.


Tummansininen ja -harmaa ovat myös soveliaita. Paita valkoinen, asusteet valkoista taskuliinaa lukuun ottamatta mustia. Surunappia ei yleisesti käytetä hautajaisissa, mutta mikäli henkilö on ollut erittäin läheinen, voi ennen ja jälkeen hautajaisten pitää sitä napinlävessään.

Käytännössä hautajaisia voi käsitellä tumman puvun juhlina, poikkeuksena solmio. En kuitenkaan usko, että pukuvalintasi pahoittaa kenenkään mielen.

[Arska]

Yönsininen kaiketi käy mutten ole kyllä tummanharmaasta varma. Jos se kalanruotokuvio on vain kudonnassa, ei se minusta haittaa lainkaan mutta, jos siinä on käytetty eri värejä, se ei ole sovelias hautajaisiin. Solmion täytyy mielestäni olla musta ja kaulaliinahan on valkoinen, eikö vain.

[vicuna]

Osanottoni myös. Tästä on ollut keskustelua jossain ketjussa tai blogin puolella. Siellä konsensus muistaakseni oli, että hautajaiset ainoana tumman puvun tilaisuutena ovat nimenomaan mustan puvun tilaisuus. Tämä on niitä harvoja tapoja, joita Suomessa jopa noudatetaan. Mustia kravatteja saa myös hillityllä kuvioinnilla. Naiset käyttävät hopeakoruja hautajaisissa, mikä voi olla hyvä valinta myös kalvosinnapeiksi.

[Pchan]

Siellä konsensus muistaakseni oli, että hautajaiset ainoana tumman puvun tilaisuutena ovat nimenomaan mustan puvun tilaisuus. Tämä on niitä harvoja tapoja, joita Suomessa jopa noudatetaan.

Yleensä hautajaisissa kaikki eivät ole mustissa. Pukukoodi voi olla musta, mutta suomessahan koodeja noudatetaan miten sattuu. Tai näin asia on ollut käymissäni hautajaisissa. Mielestäni tummapuku on ihan ok,  ellei suvussa noudatetan keskimääräistä tiukempaa koodia, jolloin poikkeaminen saatetaan kokea häiritsevänä. Mustan puvun puutteellehan on tässä ymmärrettävä syy.

Monissa hautajaisissa on näkynyt mustia farkkuja ja mustia heavy-maihareita. Mielestäni noista on kuitenkin usein saatu ihan arvokas kokonaisuus aikaiseksi kantajansa huomioiden.

[Johannes P]

Surunappi ja surunauha ovat alunperin olleet hautajaisvaatteita, joita on käytetty osoittamaan surua hautajaisissa, mikäli ei ole ollut mustaa pukua käytettävissä. Itse koen että edes hautajaisissa tulisi noudattaa etikettiä, ja ainakin oman sukuni hautajaisissa kaikki vieraat ovat noudattaneetkin. Tuntisin oloni orvoksi harmaassa puvussa varsinkin jos puvussa on kuviointia. Tosin tietenkin surunauha paikkaa tilannetta ja ainakin vanhempi väki tajuaa ettei tummaa pukua ollut vain saatavilla ja varmasti ymmärtävät tarkoituksen.

[Dan-D]

Hiilenharmaa eroaa mustasta kuitenkin aika marginaalisesti.  Samaa voi melkeinpä sanoa yönsinisestäkin (mustaakin mustempi?).  Musta olisi toki ykklsvalinta, mutta kakkoseksi nostaisin ehkä yksivärisen hiilenharmaan.

Kankaassa voi olla hyvin esim. kalanruotokuvio, mutta varsinaisia raitoja ja ruutuja välttäisin niin puvussa, paidassa kuin solmiossakin.  Kaikilla mustaa pukua ei ole eikä sellaisen hankkimista mielestäni voi vaatia.  Mikään riittävän tumma yksivärinen ei mielestäni ole paha virhe.

[DeLillo]

Yksi näkökulma hautajaispukeutumiseen: viimeksi kun olin hautajaisissa, olin niin sumussa ja sekaisin (enkä lääkinnyt itseäni yhtään), että juuri ja juuri muistan, että päälläni oli musta puku, valkoinen paita ja musta solmio. Kengistä ja asusteista ei mitään muistikuvaa. Ei mitään muistikuvaa, mitä vaimollani oli päällä, muista hautajaisvieraista puhumattakaan.

Edittiä: sen verran tietysti muistan, että mustat kengät oli jalassa, mutta mitkä? Ei havaintoa.

[Pchan]

Pukeutumista ei tässä ajatellakaan tyylillisesti, mikä minulle sopii parhaitan, vaan symbolisesti: jos joku voi ostaa puvun niinkin vähäpätöiseen asiaan kuin työhön tai vapaa-aikaan, niin kai silloin sen voi hankkia hyvän ystävän tai tärkeän omaisen saattoon? Hautajaisissa kyse ei ole minusta ja minun tyylistä, vaan vainajasta ja vaatteilla osoitetusta symbolisesta kunnioittavasta eleestä.

Tuon pointin suhteen olen täysin eri linjoilla. Mielestäni nimenomaan läheistä voi kunnioittaa mustissa niitein varustelluissa lordi-kengissä, jos kerran sen läheisen kanssa on elämänkin aikana kulkenut tuommoisissa. Itse kokisin jopa loukkaavana, jos omissa kuoppajaisissani osallistujat esiintyisivät täysin feikeissä asuissa. Tärkeintä on vetää ylle vähän surumielisempää kuin normaalisti, mikä ymmärrettävästi on esim. bläkkäreille ja turomiehille vaikeaa. Sen valkoisen naamameikin voi kuitenkin jättää pois ja verenpunaiset detaljit myös. Turomiehet taas voivat vaihtaa viininpunaisen kauluspaidan valkoiseen ja mustan hopealla kuvoidun kravattinsa kokomustaan.

Tavallisen suomalaisen heinähatun elämässä on aika vähän 'pukujuhlia'.
- häät ja ripit = kesäpuku, eli kesäisin mitä löytyy, kaikki värit
- hautajaiset = synkin mitä löytyy, ei värejä
- muut merkkipäivät, lähinnä täyden kympin synttärit = jotain  edellisten välistä (kaikissa puku saattaa olla se sama)

[vemuli]

Ja valkoinen kaulaliina, jos kelit sellaista vaativat...

[Pchan]

Ihmisestä ei minusta tee feikkiä se, että hän osallistuu hautajaisiin puvussa.

Mitään tuommoista en tarkoittanut. Viittasin vain siihen reaalimaailmaan, jossa kuopattava mummo on saattanut edellisenä iltana pahoinpidellä Jussin ja jossa mummon lapsenlapsista 50% on jotain gootteja. Ainahan sitä vedetään kaapista parhaiten sopivat releet ylle, mutta kommentoinkin sitä, että mustien pukujen maassakaan aika monelta ei löydy sitä mustaa pukua.

Omien hautajaiskokemuksieni perusteella pukeutuminen on aika kirjavaa ja se tavallaan kuuluu tähän kulttuuriin. Olen valmis väittämään, että monien sukujen kohdalla istuva musta puku kaikkine tykötarpeineen ja varsinkin taskuliinoineen voidaan katsoa jopa loukkaavaksi asuksi.

Jokainen tuntee oman sukunsa parhaiten ja voi arvioida miten tummanharmaa puku tai jokin muu sopii tapahtumaan. Mielestäni tilannetajun pitää aina ajaa 'etiketin' ohi, mutta tilanteen mukaista pukeutumista voi aina maustaa etiketin suuntaan.

[Dan-D]

Mielestäni mustaa pukua ei korvaa mikään, mutta sen asemasta voi käyttää sopivinta muuta tummaa pukua jos mustaa ei ole.

Niin, tätä minäkin hain takaa.

Pohjimmiltaan kyse on tavallaan siitä, edellyttävätkö hautajaiset kaikkien vieraiden ostavan mustan puvun, jos sellaista ei satu valmiiksi löytymään?  Jos minulla ei olisi mustaa pukua mutta olisi hiilenharmaa, ja olisin vieraana hautajaisissa, tuskin kokisin tekeväni suurta vääryyttä siinä harmaassa, enkä välttämättä hankkisi pukua, joka saa minimaalisesti käyttöä.  Valkoinen paita ja musta solmio ovat alhaisemman hinnan takia vähän eri asia - niitä voi mielestäni edellyttää.

[Jute]

Olen kuullut sellaisestakin tavasta, että lähisukulaiset käyttävät mustaa solmiota ja kaukaisemmat hopeanharmaata tai muuta tummaa.

[Jälkiviisas]

... myös valkoista solmiota tiedetään ehdottaa lähisukulaisille joissain teksteissä.

Aasiassahan ja joissakin muissakin kulttureissa nimenomaan valkoinen on surun väri.

Valkoisen solmion ohje  taitaa tulla Ruotsista, jossa valkoinen on hautajaissolmio.
Kyseessä on Ranskan kuninkaalliseen liitetty tapa. Tämä taas periytyy Rooman keisareilta sillä Roomassa valkoinen oli suruväri nimenomaan keisarin kuollessa.

Suomessahan taas surupuku on musta koska aikanaan kaikki juhla-asut olivat mustia ja vähitellen on siirrytty iloisemmissa juhlissa värikkäämpiin tai valkoiseen juhla-asuun.

[Enfield]

Tämän päivän Ilta-sanomissa on muutaman aukeaman juttu Kari Tapion siunaustilaisuudesta, kuvituksesta voi ottaa oppia miten hautajaisiin ei pukeuduta. Uutisessa oli 25 kuvaa tilaisuuden osallistujista ja yksi mies oli onnistunut kelvollisesti, Eija Kantolan mies.

Toppatakkeja, pipoja, lippalakkeja, paljaita päitä...