Pukeutuminen elokuvissa

[JPK]

Kävin eilen katsomassa Wall Street: Money Never Sleeps (pikkukaupungeissa ei sentään pukeuduta, tosin kontrastikaulus hieman houkutti pukea.

Näkyyhän siinä upeita pukuja, krakoja, solmukkeita. Tottakai mukaan mahtui foorumilla 'tuhmaan luokkaan' yltäviä kokonaisuuksia niinhän pankkiireilla pitääkin. Hieman ihmetytti, kun Gekkolla alkoi lopussa mennä LUJAA, kun hän osti puvun ja kenkiä 'hyllystä'. Puvun sovituksessa takana näkyin rekilla muitakin ja myyjä vain kysyi 'kiristääkö hiha (tms.)'. Kengissäkin kysyttiin 'hylskyykö' ja kun ei, niin neljä paria Churcheja kassiin. Eli ei bespokea, olisiko se sitten ollut hankalampi tuoda esiin kuvauksellisesti(?).

Elokuva oli ihan ok juoneltaan, mutta ei missään nimessä yllä '1-osan' tasolle.

[Jute]

Hieman ihmetytti, kun Gekkolla alkoi lopussa mennä LUJAA, kun hän osti puvun ja kenkiä 'hyllystä'. Puvun sovituksessa takana näkyin rekilla muitakin ja myyjä vain kysyi 'kiristääkö hiha (tms.)'. Kengissäkin kysyttiin 'hylskyykö' ja kun ei, niin neljä paria Churcheja kassiin. Eli ei bespokea, olisiko se sitten ollut hankalampi tuoda esiin kuvauksellisesti(?).

Olettaisin, että Gekkolla oli kiire vaatehankintojen kanssa. Vaatteiden teettäminen kestää viikkojä tai kuukausia.

[Heppikissa64]

Gekkoa en ole vielä nähnyt, enkä välttämättä näekään , ainakaan teatterissa, muuta ikimuistoisempi pukuleffoja listaan muutamia:

Sergio Leonen: Once Upon time in America; kohtaus missä pikkugangsterit hankkivat hienot vermeet, jotka käyvät heille pian tarpeettomiksi, on upea.

Gere-leffa American Gigolo

Lahjomattomissa on tyyliä

ja yleensä jenkit tehdessään epookkia, tekevät sen kunnolla

Billy Wilderin Auringonlaskun katu on klassikko: " Neuvon hankkimaan Vicunaa, jos rouva kerran maksaa".  Mahtavaa !

Onhan näitä varmaan muitakin- nämä tulivat nopeasti mieleen.

[Arska]

Aivan viime vuosilta A Single Manissa on upeaa paitsi puvustus myös kaikki muu.

[Tumppi$]

No mafiaelokuvien mafia- lookkihan on aina tunteita herättävää. Niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. Välillä niissä näkee yksittäisiä, varsin tyylikkäitäkin kokonaisuuksia.
Eli tässä muutama:
- Mafiaveljet
- Kummisedät
- Corleone- sarjassakin vilahti pari hyvää kokonaisuutta

Sitten esim. kahdessa ensimmäisessä Likaisessa Harryssa on muutamia yllättävänkin tyylikkäitä kokonaisuuksia, myös rennompia. (eli Dirty Harry, ja Magnum Force)

Al Pacinolla elokuvassa 'Naisen tuoksu' on hienoja kamppeita yllään pariinkin otteeseen. Toki kaikki kamppeet olivat myös samalla hyvin muodollisia ja fiinejä.

[i v y m a n]

Matt Damonilla, Jude Law'lla ja kumppaneilla on yllään varsin autenttiset Boom Years ivy-kuteet leffassa Lahjakas Herra Ripley. Samoin autenttinen Boom Years ivy on nähtävissä myös 'Kuolleiden runoilijoiden seurassa'.

[jaro]

^Dickie Greenleaf on leffassa mielestäni melko eurooppalais/italialaisvaikutteisesti ivy. Kuitenkin ehkä yksi tyylikkäimmistä elokuva-hahmoista. Euro/italovaikutus on kai aina ollut läsnä tyylisuunnassa. Varsinkin tuohon ajankohtaan Italiassa vallinnut "americano-villitys" tuodaan ilmi Americano-kappaleen joukkolaulannalla eräässä kohtauksessa. Ripley itsessään on ivy, paitsi että, "kuka käyttää vakosamettitakkia Italiassa?" Freddie Miles on mielestäni heistä eniten ivyn henkilöitymä.

Luonnollisesti yksi itsestäänselvyys leffatyylissä on tietenkin Bond, erityisesti Conneryn alkuaikoina. Kummisetien Sonny on erityisen tyylikäs ja leffojen puvustus on yleisesti ottaen hyvä.

Single Man oli pettymys itselleni. (Saan mahdollisesti kuraa tästä) Leffa oli makuuni liian (teko)taiteellinen. Tyyliä kuitenkin oli, ehkä katsoin sen liian suurin ennakko-odotuksin.

Muuten täälläkin on arvossa moneen otteeseen netin iGent maailmassa mainitut Likainen Harry, Lentäjä-Aviator, Jeeves, Kaikenkarvaiset Ystäväni, Brideshead Revisited ja Bullit mitä äkkiä mieleen tulee. Niin ja Komisario Lynleyssä on rentoa britti-eleganssia.

[Arska]

Single Man oli pettymys itselleni. (Saan mahdollisesti kuraa tästä) Leffa oli makuuni liian (teko)taiteellinen. Tyyliä kuitenkin oli, ehkä katsoin sen liian suurin ennakko-odotuksin.

Teennäinen se onkin eikä elokuvana mitenkään ihmeellinen mutta samalla tavalla hieno kuin mainokset parhaimmillaan.

[Hypno]

Tykkäsin Iron Man 2 leffan Tony Starkin puvuista - siis muista kuin siitä rautaisesta versiosta:



Pahista esittävällä Sam Rockwellilläkin oli kivoja 3-osaisia mutta niissä istuvuus viimeistely (solmiot/paidan kaulukset) kaipasi petraamista.

[bowtiepasta]

Olen tätä tainut joskus aiemminkin hehkuttaa, mutta ehkä kaikkien aikojen viileimmät kaks ja puol minuuttia mitä pukeutumiseen ja tyyliin tulee:
http://www.youtube.com/watch?v=zdjXoZB-Oc4

Paras läppä toi et ekaks kaks röökiaskia messiin, sitten viel varmuuden vuoksi kolmas liivintaskuun ennen lähtöä. Ja tietty toi kämppä. <3


Tämän vuoden julkaisuista erityisesti Inception on erottunut edukseen. Upeita pukuja ja nättejä kasuaalilookkeja. Vaikka muuten en vahvoista hartialinjoista liiemmin välitä niin elokuvan maailmaan valittu tyyli sopi täydellisesti. Ja Tom Hardyn esittämän Eames-hahmon puvustus oli jo ihan seuraavan tason kamaa. Dicaprion workwear-henkinen puvustus myös toimi hyvin.

[Calle]

Rautamiehen jatko-osassa mielestäni Downeyn puvustus ei ollut mitenkään mieleenpainuvaa. Liikaa kuvioita, jotka riitelivät usein keskenään (kuten kuvastakin näkee, raitojen koko ei ole tarpeeksi erilainen), sama ilmiö Rockwellilla ao. filkassa (mainio näyttelijä muuten).

No huh huh, ollanpa sitä kriittisiä. Mielestäni hyvällä maulla valittu setti. Kuvan valaistus on kova joka ylikorostaa puvun kuviota.

[Hypno]

No huh huh, ollanpa sitä kriittisiä. Mielestäni hyvällä maulla valittu setti. Kuvan valaistus on kova joka ylikorostaa puvun kuviota.

Valaistuksella on iso merkitys, onhan tuo vähemmän kontrastikkaampi leffassa mutta henkilökohtaisesti rrrakastan raitoja!

[Dan-D]

Rautamiehen jatko-osassa mielestäni Downeyn puvustus ei ollut mitenkään mieleenpainuvaa. Liikaa kuvioita, jotka riitelivät usein keskenään (kuten kuvastakin näkee, raitojen koko ei ole tarpeeksi erilainen), sama ilmiö Rockwellilla ao. filkassa (mainio näyttelijä muuten).

Itse pidän hieman riitelevistäkin kuvioista.  Raitaa raidalla ei ole minulle mikään ongelma, vaikka niiden paksuudet eivät eroaisikaan.  Yhdistelmien toimivuus riippuu mielestäni paljolti muista asioista, eikä kuvioilla temppuilu ole lainkaan huono asia.  Monet ovat kieltämättä eri mieltä.

Kuvan puvussa kokonaisuus toimii mielestäni.

Osittain tämä johtuu siitä, että mielestäni Suomessa suositaan liiaksi yksivärisiä paitoja ja pukuja.

[sorsastaja]

^Dickie Greenleaf on leffassa mielestäni melko eurooppalais/italialaisvaikutteisesti ivy. Kuitenkin ehkä yksi tyylikkäimmistä elokuva-hahmoista. Euro/italovaikutus on kai aina ollut läsnä tyylisuunnassa. Varsinkin tuohon ajankohtaan Italiassa vallinnut "americano-villitys" tuodaan ilmi Americano-kappaleen joukkolaulannalla eräässä kohtauksessa. Ripley itsessään on ivy, paitsi että, "kuka käyttää vakosamettitakkia Italiassa?" Freddie Miles on mielestäni heistä eniten ivyn henkilöitymä.

Se vakosamettitakki nimenomaan ON Ivy-tyyliä! Henkilähahmoista Ripley on ainoa, joka käytti Ivy-vaatteita. Puvustksen tarkoituksena oli varmasti tehdä Ripley'stä vähän epäcool... Dickie ja Freddie olivat riittävän tyylitietoisia, että käyttivät Italiassa italialaisia vaatteita. Itse pidin eniten Ripleyn tyylistä. Tosin täytyy myöntää, etten tarkkaan muista mitä Freddien päällä oli. Mahtava hahmo tosin, ja mainitsemasi kohtaus oli hyvä!

t.
sorsis

[jaro]

No on, on! En kuitenkaan tarkoittanut etteikö vakosamettitakki yhtenä koko tyylin olennaisena osana olisi sitä itseään, vaan juuri sitä että onko se sitä Italian helteisellä aurinkorannalla? Kirjoitin epäselvästi ja nyt saan selitellä.

Freddie on minusta melko tunnistettavasti yhdysvaltalainen kun taas Dickie on mielestäni "italialaistunut" vietettyään aikaa siellä. Esim. kun Freddie alkoi päästä Ripleyn jäljille ja saapui tämän kämpille syyttämään tätä, hänellä oli sininen bleiseri (katso esim. hihanapit kuvasta), ruudullinen kaulahuivi (olihan hän liikkeellä punaisella avoautolla) ja ivycap tai flatcap tai miksi sitä nyt kukain sanoo. Lisäksi Freddie pitää Clubmaster-tyylisiä arskoja. Ripleystä heidät erottaa taustan ja piirien lisäksi, tai niiden ohella, molempien jazz-innostus. Sitäkin Ripley yrittää feikata.