Tuli tällainen, mielestäni melko oivallinen artikkeli vastaan. Hieman epäillyttävä domaini (artofmanliness.com), mutta kokeilin tekstiä naispuoliseen ystävään ja se herätti hänessäkin suurta vastakaikua:
http://artofmanliness.com/2011/05/01/the-art-of-conversation-how-to-avoid-conversational-narcissism/ja toinen, melkein yhtä hyvä:
http://artofmanliness.com/2012/05/02/how-to-listen-effectively/Ehkä suurimpana yksittäisenä pointtina artikkelissa pidin itsessänikin tunnistettavaa moukkamaista tapaa miettiä mitä itse sanoisin sillä aikaa kun toinen puhuu. Onhan se ihan itsestään selvää, että kun keskustelu (tai kokous) menee siihen, että vain miettii missä vaiheessa pystyisi ampumaan oman, kullanarvoisen ajatuksensa mukaan keskusteluun, niin jokin on pielessä. Herrasmies tietysti kuuntelee jokaisen puheenvuoron keskittyneenä loppuun asti ja reagoi sitten siihen. Keskustelun ainainen siirtäminen osoittamaan omaa napaa on myös niin surullisen yleinen käytäntö suomalaisessa keskustelukulttuurissa:
A: "Olen tässä katsellut uutta autoa. Eniten kiinnostaa tällä hetkellä Volvo XC60."
B: "Kivaa! Itse olen ajatellut hankkia Audin."
Päätinpä itse kokeilla näitä perusajatuksia seuraavassa kokouksessa, joka oli yhteistyötapaaminen toisen firman kanssa. Kun kuuntelin ihan rauhassa mitä jokainen sanoi, enkä pitänyt minkäänlaista kiirettä kommentoida mitään, niin sitten kun vihdoinkin avasin suuni, niin se oli kuin taikaisku: Kaikki kolme muuta hiljenivät oitis ja kuuntelivat minun puheenvuoroani yhtä suurella keskittymisellä kuin minä olin kuunnellut heidän vuoroja. En usko että tämä toimii aina ja joka tilanteessa, mutta jos pystyn olemaan sekä herrasmies, että ohjaamaan muiden käyttäytymistä samalla, niin siinä on pakko olla jotain fiksua.
Ehkä nämä ovat teille itsestään selviä, mutta oman kokous- ja keskustelukokemusteni perusteella kaikki eivät todellakaan osaa näitä perusasioita ja mielestäni ne kuuluisivat jokaisen herrasmiehen repertoaariin siinä missä hyvä pukeutuminenkin.
Näytä kirjoitukset
