Keikarin foorumi
Keikari => Etiketti => Aiheen aloitti: Sami - 26.05.10 - klo:23:42
-
Mitä ajatuksia herättää kaupanteon yhteydessä hienovarainen tinkiminen. Puhutaan siis alan liikkeessä asioimisesta (esim. pukimo) ja arvokkaan normaalihintaisen tuotteen (puku, kengät) ostamisesta.
Onko se moukkamaista vai asiallista? Olen lukenut, että räätälinliikkeessä tinkiminen ei osoita tahdikkuutta, mutta onko vaateliikkeessä asia toisenlainen? Kalliimman puoleista pesukonetta ostaessa kun voi saada kohtalaisen alennuksen, miksei vaatteista...
Kuulisin mielelläni myös kokemuksista, jos joku on tingannut (onnistuneesti tai vähemmän onnistuneesti).
-
“On kolme henkilöä, joiden kanssa mies ei tingi. Yksi on puolustusasianajaja, toinen on lääkäri ja kolmas räätäli”.
- Arman Alizad
http://www.keikari.com/blogi/vaatturimestarin-suusta/
-
Itse olen kova tink... neuvottelemaan kaupan ehdoista. Minusta se on normaalia ja lähes aina myös hyvien tapojen mukaista. Tämä tietenkin pitää hoitaa tahdikkaasti.
Sitten on toinen tilanne, jos tuotteessa tai palvelussa ilmenee virhe, silloinhan hintaneuvottelu on lähes väistämätön, eikö vain?
-
En tingi käytännössä koskaan. Poikkeuksen muodostavat uniikit tuotteet, joille ei ole vaihtoehtoisia lähteitä (esim. käytetyt tavarat ja asunnot) ja tuotteet, jotka on tapana kilpailuttaa tarjousten perusteella.
Olen kerran jopa suuttunut siitä, että ostamani tuotteen hinta oli kassalla 'käteisalennuksen' kanssa 10% alhaisempi kuin hyllynreunaan kirjattu. Kyse oli kodinkoneliikkeestä, jossa ilmeisesti kaikissa hinnoissa oli 'tinkivaraa'. Olisin marssinut ulos kaupasta ilman tarvitsemaani tuotetta ellei pyhä olisi ollut ovella.
Ymmärtäisin tinkimisen, jos eläisimme tarjonnan niukkuudessa. Elämme kuitenkin tarjonnan yltäkylläisyydessä ja ostajalla on täysi työ vertailla eri vaihtoehtojen ominaisuuksia. Tuota taustaa nähden tuntuisi hassulta kiertää kaikki kaupat läpi ja kysyä jokaisen harkinnanarvoisen tuotteen kohdalla sitä 'viimeistä' hintaa. On paljon helpompaa vertailla tarjontaa kun hinnat eivät jousta. Hinta on kuitenkin se ainoa täydellisesti vertailukelpoinen yhteinen informaatio eri vaihtoehtojen kesken. Epäilen, että 'tinkivara'-kodinkonekauppaakaan ei jatkossa kiinnosta vastailla päivät pitkät asiakkaiden tarjouspyyntömeileihin siitä uudesta taulutelkusta tai pesutornista.
Onneksi maailma on minun elinaikanani liikunut vahvasti avoimesti ilmoitettujen hintojen suuntaan. Ostan paljon Ikeasta, Verkkokaupasta, S-marketista ja muista selkeästi toimivista ketjuista. Ei tulisi mieleenikään yrittää neuvotella Ikean itsepalvelukassalla hinnoista sen korttiautomaatin kanssa. Perinteisessä huonekalukaupassa pääsisin nauttimaan sekä tinkaamisesta, että tinkaamisen jälkeenkin kalliimmista hinnoista. No, onneksi perinteiset tinkikaupat kuolevat pois hyvää vauhtia.
-
^Tinkaa tai ei, mutta minusta on hyvä, että on perinteisiä kivijalkakauppoja, joista saa oikeaa palvelua. Itsepalvelu on sana, jota ei saisi olla. Siinähän asiakas tekee kauppiaan työt siinä uskossa, että saa säästöä. Pienissä liikkeissä hyvä asiakas ei muuten pitkän päälle joudu maksamaan kovinkaan paljon ylimääräistä. Palvelun kuuluukin maksaa ja säännöllisesti ostava kohtelias hintatietoinen asiakas saa kyllä hintaa hilattua kohdilleen.
-
Kysyn usein hinnantarkistusta jo kaupassa, jos tuotteessa on selkeä virhe. Esimerkiksi tuo panamahattu tuli ihan OK-hintaan tällä pelillä.
Samoin suuremmista ostoksista saatan kysyä, että mikä on se viimeinen hinta. Siinä se. Räätälistä ei ole vielä kokemuksia.
Kevennykseksi: Kiinan-reissulla isäukolla oli pistämätön tinkimisstrategia. Kun kauppias ilmoitti jonkun hinnan, sanokaamme vaikka 200 yuania, isä vastasi "my special offer - 140 yuans, only for you, for now." Jos kauppias ei saman tien tarttunut tarjoukseen ja ehdotti vaikkapa 160 yuania, seuraava tarjous oli luokkaa 100 yuan. Tästä kauppias meni yleensä aivan sekaisin, ja rupesi inttämään, että sinunhan pitäisi nostaa, ei laskea tarjoustasi. Jolloin vastaus oli "but it was my special offer and you didn't take it..."
-
^Tinkaa tai ei, mutta minusta on hyvä, että on perinteisiä kivijalkakauppoja, joista saa oikeaa palvelua.
Jos nyt jostain pesukoneista puhutaan, niin en ole koskaan saanut mitään palvelua kivijalasta. Yleensä kivijalkakaupan ongelma liittyy valikoimaan. Yltäkylläisessä maailmassa on vaikea ylläpitää kattavaa varastoa yhdessä fyysiseen myyntiin perustuvassa toimipisteessä. Miksi ostaa se heikompi telkkari kivijalasta, jos netistä saa testivoittajan halvemmalla?
Arvostan toki laadukkaita putiikkeja, mutta olen ymmärtänyt niiden hintojen olevan varsin kiinteitä. Jos vaatekaupassa voi tinkiä, niin se on minulle ihan uutta. Tinkiikö joku teistä säännöllisesti suomessa rekkivaatteita ostaessaan?
Itse ajattelen asiaa niin, että vaihtoehtojen maailmassa kellään ei pitäisi olla varaa karkoittaa asiakkaitaan tinkivaraa täyteen pumpatuilla hinnoilla. Jos jonkun liikkeen puvussa on 100€ ilmaa, niin miksen ostaisi vastaavaa pukua sellaisesta paikasta, joka näyttää suosiolla sen oikean hinnan?
Itsepalvelu on sana, jota ei saisi olla.
Maksat siis laskusi edelleen pankin tiskillä:?)
-
^ Pesukoneet ja moni muu asia on helppo ostaa netistä. Miksei vaatteitakin. Niiden sovittaminen asiantuntevassa liikkeessä on kuitenkin mukavampaa. Jossain Stockalla ei paljon tingata, mutta kyllä minä ainakin saan alennusta joissakin helsinkiläisissä liikkeissä.
Ja kyllä, yritän viimeiseen asti välttää asiointia pankin konttorissa. Sen sijaan käytän nettipankkia, mutten koe sitä palveluksi, vaan tuotteeksi jota käytän. Minä koen palvelun tilanteeksi, jossa myyjä tai asiakasneuvoja tms. henkilökohtasesti palvelee ja auttaa minua tuotteen valinnassa.
Jos ostopäätökseen vaikuttaa tietyn tuotteen mahdollisimman alhainen hinta, joutuu tietenkin nettiin tai postimyyntiin. Ei mikään liike pärjää siinä kisassa. Jos taas maksaa vähän lisää sellaisesta palvelusta, joka miellyttää, voi liike pärjätä. Ja nettikauppojenkin palveluissa on eroa.
Mutta minä nyt olen vanha jäärä, joka nauttii ihmisten kanssa asioimisesta ja jonka aamu menee miltei pilalle, jos Hesari ei tulekaan.
-
Jossain Stockalla ei paljon tingata, mutta kyllä minä ainakin saan alennusta joissakin helsinkiläisissä liikkeissä.
Siis tinkaatko vai saatko alennusta koska ostat niin usein? Kyllä minäkin saan alennusta mm. parturiltani, mutta en minä sitä alennusta ole tinkinyt. Olen vain ollut hyvä asiakas, jonka perusteella parturi on antanut alennuksen listahinnasta. Ymmärtääkseni monet putiikit toimivat ihan samoin. Stockmannn hoitaa kanta-asiakasedut kortin kautta ja kanta-asiakasalennuset saattaavat olla suuriakin.
Minä koen palvelun tilanteeksi, jossa myyjä tai asiakasneuvoja tms. henkilökohtasesti palvelee ja auttaa minua tuotteen valinnassa
Nyt ymmärrän mitä tarkoitit. Itse noudatan ihan tavallista luokitusta tuotteisiin ja palveluihin, eli pidän sitä logistisena palveluna kun posti toimittaa kirjeeni perille.
-
^ Tinkaus: taidan olla se, joka saa alennusta tuhlattuaan riittävästi. Muuten olen enemmän sitä mieltä, etteivät hintalaput ole aivan turhaan tuotteissa. Auto - ja kodinkonekaupassa ja miksei muissakin isommissa hankinnoissa hintaa voi hyvin kilpailuttaa eri myyjien välillä. Joskus on hinta alentunut, kun olen kohteliaasti kysynyt perustetta toista kauppaa (myös netti) selkeästi korkeammalle hinnalle.
-
^ Tinkaus: taidan olla se, joka saa alennusta tuhlattuaan riittävästi. Muuten olen enemmän sitä mieltä, etteivät hintalaput ole aivan turhaan tuotteissa. Auto - ja kodinkonekaupassa ja miksei muissakin isommissa hankinnoissa hintaa voi hyvin kilpailuttaa eri myyjien välillä. Joskus on hinta alentunut, kun olen kohteliaasti kysynyt perustetta toista kauppaa (myös netti) selkeästi korkeammalle hinnalle.
Paikallisessa musaliikkeessä myytiin tuote kuin tuote Thomannin hintaan mainitsemalla ko. tuotteen saatavuus myös Keski-Euroopassa. Esimerkkinä eräs vahvistin-kaiutin -kombo jonka hinta puolittui järjestään tällä. Tämmösten tapausten jälkeen tuntuu pikkusen huijaukselta ne hintalappujen luvut koko liikkeessä, eikä se T-kauppakaan tappiolla mitään myy.
-
^ Suomen systeemissä hintaa lisää usein se, etteivät pienet liikkeet osaa/uskalla/ymmärrä tuoda maahan itse, vaan agentti on siinä välissä ja ottaa siivunsa.
-
Tinkiminen on aina paikallaan jos tuotteessa on pieninkin klommo tai esteettinen epäkohta. Myös poisto- ja lopetusmyynneissä sekä kirpputoreilla yrittänyttä ei laiteta, mutta muutoin ei tuo tinkaaminen oikein suomalaiseen kaupankäyntiin istu. Osaatteko kertoa muusta Euroopasta, onko tinkaus paikallaan tällä mantereella?
-
Tinkiminen on aina paikallaan jos tuotteessa on pieninkin klommo tai esteettinen epäkohta. Myös poisto- ja lopetusmyynneissä sekä kirpputoreilla yrittänyttä ei laiteta, mutta muutoin ei tuo tinkaaminen oikein suomalaiseen kaupankäyntiin istu. Osaatteko kertoa muusta Euroopasta, onko tinkaus paikallaan tällä mantereella?
Tokihan tuota harrastetaan paljonkin ainakin Etelä-Euroopassa. Saksassakin siihen saattaa törmätä suurimpien ketjujen ulkopuolella. Pietari ja Venäjä... Siellä kai voi tingata museon pääsylipustakin? Ainakin omalla visiitilläni näin tapahtui. ;) Ranskasta en tiedä.
Aika usein Stockalla olen huomannut tässä aika yllättävää tuohtuneisuutta kun tinkaaminen ei vain käy Suomessa ja sekös turistia hämmentää. Ja juuri Keski- ja Etelä-Euroopasta tulevien kohdalla. Venäläiset tuntuvat aika usein välittävän aika vähän siitä lopullisesta hinnasta...
-
Tinkiminen on aina paikallaan jos tuotteessa on pieninkin klommo tai esteettinen epäkohta.
Tuo ei ole tinkimistä. Jos tavara ei ole priimaa, niin kuinka sillä voisikaan olla priiman hinta?
-
Koska itse myyn kasvotusten erilaisia laitteita ym. on minulle tuttu rooli tämä "tinkaus toiselta puolelta tiskiä". Suurinosa laitteista on myytävä listahinnoin ja ainoan poikkeuksen voin tehdä, jos on erityisen mukava pitkäaikainen asiakas, jolloin voin mielelläni katsoa "päivän hinnan" jos siitä kysytään kohteliaasti ja asiallisesti. Tällöin alennusprosentti ei tarvitse olla kovin suuri, koska se pieni nimellinenkin alennus on monelle se juttu, että on saanut "hyvää palvelua".
Sellaiset toopet, jotka jankkaavat ja jankkaavat alennuksia, haukkuvat että "tuote on liian kallis", ja pitäisi saada halvemmalla, saavat vain veren kiehumaan ja kaikki myytävä tavara sen jälkeen ko. tyypille menee täydellä listahinnalla. Eräs asiakas, kotoisin kaukoidästä vietti ainakin 30-40 minuuttia kahdella käyntikerrallaan tinkaillen, todella törkeällä tyylillä jopa, että mm. kolleegani olisi luvannut alennusta (jota hän ei voinut luvata, oli jo valmiiksialennettu hinta kyseessä). Joskus on tehnyt mieli sanoa vastaan, jos joku väittää että myymäni tuote X on liian kallis, että se "riippuu tietenkin varallisuudesta".
Itse olen kovin varovainen asiakkaana tämän takia ja kysyn yleensä hyvin ystävällisessä mielessä hymyillen, että "mikä on tuotteelle päivän hinta". Yleensä jos on kyseessä joku kamppistuote jossa on jo alennettu hinta, myyjähän voi todeta että se on jo tällä hetkellä tarjouksessa, enkä koskaan lähde tinkaamaan tai väittämään vastaan. Usein se pieni nimellinen alennus on tullut lähes joka kerta. Viimeksi kävin sohvapöydän ostamassa ja kysyin "hyvää yhteispakettihintaa kotiinkuljetuksen kera", jolloin jälleen listahinnoista irtosi pieni alennus.
Oudoksuntaa herättää myyjissä se tietty "alennuksen pienuuden vähättely", esimerkkinä: Kävin videotykkiä ostamassa ja tiesin että sen saa netistä halvemmalla, mutta olin valmis maksamaan hieman extraa että saan paikallisen liikkeen tuen JOS jotain takuuasioita tulisi. Myyjä (ei ollut ko. liikkeen omistajia) vähätteli että "voi, en voi kyllä kauhean isoa alennusta laskea", ja silti laski alennuksen, joka oli sama kuin videotykille tulisi hintaa nettikaupasta posteineen. Hymyillen lähti taas tämä veikko ulos.
Toinen tapaus: Optikolla, kun uusin silmälaseja rikkoutumisen takia, kävin erään ketjun liikkeessä josta kysyin että minkälaista pakettitarjousta on pokat+linssit+näöntarkastus. Taas ihmeellinen vähättely että "ei ole nyt mitään alennuksia ikävä kyllä", asenne oli kuin hän olisi hävennyt myymiään tuotteitaan. En itse voi käsittää tätä, sillä haluan antaa asiakkaalle tunteen että hänen ostamansa tuote on todella hyvä, ettei hänellä mene rahat hukkaan. PS. Tuo optikkokin oli AIVAN kilpailukelpoinen hintoineen kun tein silloin vertailun, mutta huonon myyjän takia jäi diili syntymättä kun sain parempaa palvelua naapuriliikkeessä, joka oli aavistuksen kalliimpikin.
-
Aniharvoin tulee tingittyä. Se on vaan yksinkertaisesti kiusallista. Toisaalta tehdessä kauppoja yksityishenkilöiden kanssa olen joskus saattanut vähän udella, että olisiko enemmän ostettaessa kerralla (levyjä, kirjoja) saanut vähän tukkualennusta. Toisaalta kavahdan sellaisissa kaupoissa asiointia, joissa tinkiminen kuuluu tapoihin mutta toisaalta, kavahdan aika monissa kaupoissa asioimista ylisummaan.
Itse asiassa monissa suosimissani pikkuliikkeissä maksan mielelläni täyden pyydetyn hinnan kannattaakseni jotain alaan perehtynyttä kauppiasta, joka on oikeasti myymistään tuotteista ja asiasta kiinnostunut.
-
Tuo reissu oli opettavainen ja parin viikon päästä tinkaaminen oli jo hauskaa, mutta kyllä minä sanon silti, että suomen tinkimättömyyskulttuuri on vain valovuosia parempi, etenkin tehokkaampi, tapa hoitaa hommat. Miettikää nyt, jos joka kerta, kun ostatte kioskilta suklaapatukan, tinkisitte 15 minuuttia hinnasta... Eipä sitä elämässään joutaisi paljoa muuta tekemään, kuin tinkimään.
Tässä on puolensa ja puolensa. Kansanluonteesta kuitenkin kertoo kyllä paljon se, että ostoksensa voi hoitaa puhumatta sanaakaan myyjälle, edes katsekontakti ei ole välttämätön. Tingatessa tulisi ainakin otettua kontaktia kanssaihmisiin, ehkä saisi uusia tuttaviakin kassatiskin molemmin puolin. Suomessa kuitenkin yksinäisyys on aika merkittävä ilmiö.
Toki toiminta on huomattavan paljon tehokkaampaa ja nopeampaa, ehkä helpompaakin, näin. Lisäksi keskimääräinen asiakas tullee vähemmän vedätetyksi myyjän toimesta, osa ihmisistä kun jäänee aina enemmän tappiolle tinkaustilanteessa. Taitolaji sekin.
-
Herätellään vanhaa ketjua.
On hieman yksioikoista sanoa, ettei tinkiminen kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi käytettyä autoa ostettaessa vain hullu tai typerä ei tingi kylmästi niin paljon kuin mahdollista. Kun (yksityinen) myyjäkin odottaa tinkimistä siinä määrin että on itse tietoisesti ylihinnoitellut Nettiautossa ajopelinsä 1000-2000 eurolla, miksi olla se pelle joka heittää vapaaehtoisesti rahaansa kankkulan kaivoon?
Kaupankäyntiin ei ole pakko sekoittaa basaarimaiden feikattuja loukkaantumiskohtauksia, kun ehdotettu hinta ei miellytä. Tinkiä voi myös niin, että kummallakin osapuolella on virne suupielessä, vaikka isoista rahoista neuvotellaankin.
Pakettialennusta kysyn tiskillä aina, kun olen hankkimassa useampaa vähänkin arvokkaampaa tuotetta. Ja on kannattanut.
-
Toki sen lisäksi että säästit 200 euroa jolla voit käydä naisen kanssa pari kertaa vaikka syömässä, saat mielihyvän siitä että onnistuit suunnitelmassasi ilman että muut huomasivat sitä. Mikä parasta, molemmat uskoivat tehneensä hyvän diilin ja jos myyjä tajuaa osittain kuvion, hän luultavasti arvostaa sinua myös normaalia rahankaivajaa enemmän. It`s about the game.
Näin.
Lisänä jälkeenpäin vastaava alennus lähtee usein enempiä tinkimättä - sen ystävällisen tervehdyksen myötä. Tosigurumyyjä painaa myös jatkoa varten mieleensä asiakkaan tyylin.
Eräästä isosta tavaratalosta olen muuten saanut useampiakin taskuliinoja. Myyjän (käsitykseni mukaan osaston johtaja) perusteluna on, ettei kukaan muu nuori kuitenkaan osta taskuliinoja ja että tulin välittömästi mieleen kun hän avasi tukkupaketin. Peliveto - tekee asiakkaalle selväksi, että hänet, hänen asiakkuutensa ja tyylinsä on havaittu ja arvostettu. Pidän muuten kyseistä myyjää paikkakuntani kevyesti pätevimpänä tavaratalomyyjänä - tosin nyt hänellä on yksi kovasti tittelistä kilpaileva uusi alainen. Ja kyllä, häneltä voi myös tinkiä.
Karkea havainto: Itä-Suomessa tingitään, lännessä ei niin usein. Sama pätee pohjoisen ja etelän välillä. Pelimyyjän tuntee (etelässä ja/tai lännessä) siitä, että hän osaa vastata huutoon silloin kun tinkijän kohtaa. Samalla voi voittaa pitkäaikaisen asiakkuuden.
-
Tinkiminen ei sovi Armanin mainitsemien lisäksi myöskään vuokra-asuntoihin.
Miksi näin? Itse sain juuri pari päivää sitten neuvoteltua vuokrankorotuksen kolme kuukautta ehdotettua myöhemmäksi. Mielestäni tilanne ei ollut mitenkään kiusallinen kummallekaan osapuolelle.
-
Tinkiminen ei sovi Armanin mainitsemien lisäksi myöskään vuokra-asuntoihin.
Miksi näin? Itse sain juuri pari päivää sitten neuvoteltua vuokrankorotuksen kolme kuukautta ehdotettua myöhemmäksi. Mielestäni tilanne ei ollut mitenkään kiusallinen kummallekaan osapuolelle.
En tiiä koska minäkin sain muutaman kympin pois vuokrasta tinkimällä.
-
Jos kyseessä vuokraemäntä, voi charmantti herrasmies varmasti neuvotella koko vuokran pois tarjoamalla tiettyjä.. hyödykkeitä.
-
Jos kyseessä vuokraemäntä, voi charmantti herrasmies varmasti neuvotella koko vuokran pois tarjoamalla tiettyjä.. hyödykkeitä.
Mielestäni charmantti herrasmies ei tarjoa rahan sijaan vällykäärmettään.
-
Jos kyseessä vuokraemäntä, voi charmantti herrasmies varmasti neuvotella koko vuokran pois tarjoamalla tiettyjä.. hyödykkeitä.
Mielestäni charmantti herrasmies ei tarjoa rahan sijaan vällykäärmettään.
Hyi, hyi! Heti ollaan tuollaisia ajattelemassa!
Hyödykehän voi olla kahvipaketti, kirja tai sukkahousut! Ei ensimmäisenä pidä olla tarjoamassa unileluaan, jonka suhteen pehmonalle olisi turvallisempi vaihtoehto kuin lerppu käärme.
-
Herätellään vanhaa ketjua.
On hieman yksioikoista sanoa, ettei tinkiminen kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi käytettyä autoa ostettaessa vain hullu tai typerä ei tingi kylmästi niin paljon kuin mahdollista. Kun (yksityinen) myyjäkin odottaa tinkimistä siinä määrin että on itse tietoisesti ylihinnoitellut Nettiautossa ajopelinsä 1000-2000 eurolla, miksi olla se pelle joka heittää vapaaehtoisesti rahaansa kankkulan kaivoon?
Lisään: autokauppaa käydessä on fiksua ja kohteliasta tinkiä tai esittää tarjouksia vasta sitten, kun ajopeli on perusteellisesti tutkittu ja mahdollisesti koeajettu. Suorastaan moukkamaista on heittää meilillä rempseitä tarjouksia (esim. 60 % pyyntihinnasta) ilman, että kaupan kohdetta vaivaudutaan edes katsomaan. Lisäksi puhelimitse tapahtuva yhteydenotto antaa ostajakandidaatista miellyttävän kuvan ja kaupan kohteesta keskusteleminen on helppoa. Sähköpostiin tulevat "tarjoukset" saavat ainakin minulta delete-käsittelyn.
-
Jos kyseessä vuokraemäntä, voi charmantti herrasmies varmasti neuvotella koko vuokran pois tarjoamalla tiettyjä.. hyödykkeitä.
Mielestäni charmantti herrasmies ei tarjoa rahan sijaan vällykäärmettään.
Charmantti herrasmies ehkä ei, mutta hard dandy kenties kyllä.
-
Taitaa kyseessä olla siis hard on dandy?
-
sekä kirpputoreilla yrittänyttä ei laiteta
Kirppareilla on sääntö eikä poikkeus tuo tinkaaminen.
Kerran kysyin yhtä laatikkoa eräältä naiselta hietsussa. Hinta oli 15e ja se oli aika OK.
Tarjosin 9e, nainen sanoi ettei tinkaa. Hetken vängättyäni sanoin että 14e on tarjous ja kerroin että tämä on periaatekysymys. kirpparilla tingataan aina.
Nainen sanoi ettei tinkaa euroa niin annoin rouvan pitää laatikon. Ei pidä kirpparilla hinnoitella tuotteitaan siten ettei tinkivaraa ole.
-
^no en pidä tuotakaan varinaisesti asiallisena. Ei suomessa ole niin voimakas tinkimis kulttuuri että se olisi välttämätöntä.
Kiinassa meni hieman hermo jo tinkaamiseen. Se että haluat ostaa kalsarit ja sukat voi kestää 30min kun hinnasta pitää tingata 80% pois (ne lähtöhinnat oli useasti jotain ihan käsittämättömiä, korkeampia kuin että menisit ostaan sen stockmannilta), joudut lähteen 3 kertaa liikkeestä pois kunnes sut haetaan aina takas neuvotteleen hinnasta etc. Välillä se oli jopa ihan hauskaa katsoa että kuinka paljon siitä pystyykään tinkaan. Mutta jos ei ollut ylimääräistä aikaa tai kiinnostusta niin meni hermo. Ja välillä joutui jopa aloittaan alusta kun ei sitten loppupeleissä löytynytkään juuri sitä tuotetta mistä kauppaa käytiin (yksi vyö, ei löytynytkään priimaa juuri siitä ruskean sävystä mitä halusin ja josta oli hinta neuvoteltu, joten tiputin tingattua hintaa vielä 25% sen takia, ja toinen oli kun sovittiin kauppaa laitteesta 4GiB muistikortin kanssa ja sitten ei löytynytkään kuin 8GiB:n korttia niin piti aloittaa tinkaaminen alusta).
-
Tarjosin 9e, nainen sanoi ettei tinkaa. Hetken vängättyäni sanoin että 14e on tarjous ja kerroin että tämä on periaatekysymys. kirpparilla tingataan aina. Nainen sanoi ettei tinkaa euroa niin annoin rouvan pitää laatikon. Ei pidä kirpparilla hinnoitella tuotteitaan siten ettei tinkivaraa ole.
Hyvä, hyvä! Aina kannattaa ostaa hintaa eikä hyötyä. Minulta saat satkulla 90% alennusta.
-
Tinkiminen on aina paikallaan jos tuotteessa on pieninkin klommo tai esteettinen epäkohta. Myös poisto- ja lopetusmyynneissä sekä kirpputoreilla yrittänyttä ei laiteta, mutta muutoin ei tuo tinkaaminen oikein suomalaiseen kaupankäyntiin istu. Osaatteko kertoa muusta Euroopasta, onko tinkaus paikallaan tällä mantereella?
Jokseenkin myöhässä tulee tämä vastaus, mutta ainakin Hollannissa kaikesta voi neuvotella.