Hyvältä näyttää! Tykkään tuosta kravatista.

-

Aika hauska!  Oletko harkinnut taskuliinaa?

-

Tämä on muutaman viikon takaisista hääjuhlista. Herrainpukimon mtm -takki ja -paita, Brooks Brothers -solmio, Cheaney-kengät, markettihousut, pahvitönikkäviini. Ja niin, Equus Leather -vyö.

Rahalla ja brändeillä ei saa tyyliä jos kantaja on tällainen...

Hauska kuva!

Kesäsettiä..
Kaikki vaatteet ”H. Pukimolta” Turkkusesta. Eli housut vaaleanharmaata Minnisin Frescoa, takin kangas H&S:n tämän kevään Oceania- pakasta, paita nappikauluksilla oleva denimpaita ”HP-1” eli Pukimon ensimmäinen tuotantoversio. Kengät tummanruskeat mokkanahkaiset penniavokkaat Carminalta, solmio Viola Milanon shantung- mallistosta (törkeän hintainen solmioksi, mutta perustelin sen syntymäpäivälahjaksi itselleni) ja taskuliina Pini Parman puuvilla-silkki sekoitusta jossa beigeä, ruskeaa ja sinistä.

Muita speksejä, jos jotakuta kiinnostaa:

- Takissa ruskea Glen- ruudukko hieman häivytettynä, kolme-rullaa-kahteen napitus, 3 hihanappia, sivuhalkiot, puolivuoraus, 9:n sentin kauluskäänteet, paikkataskut viistottuna, rinnassa venetasku, irtoliinoitettu tukikangas, pehmeä hartia ilman rypytystä

- housuissa tuplalaskokset ulospäin, 6:n sentin upslaakit lahkeissa, chino- taskut, henkselinapit+sivukiristimet, ei vyölenkkejä, korkeahko luonnollinen vyötärö, pitkä vyötärökaitale, piilo/ kolikko/ sytytintasku vyötärönauhan alapuolella.

Tietoiset ”sääntörikkeet”; ruudun ja raidan yhdistäminen, solmio nappikauluspaidan kanssa.

Aika hiljaista on tässä ketjussa, myönnän osasyyllisyyteni. Instaan näitä tulee enemmän laitettua, ja kun suoraan linkittäminen ei onnistu, niin jää tekemättä.

Noin tuossa viimetalvena huomasin jotta olen töissä nuorisosiivessä, tahtoo sanoa jotta nuo viereiset miehet tuossa ovat alle kolmekymppisiä, pitävät huppareita. Ajattelin sopeutua joukkoon mutta vain vähitellen. Ryhdyin pitämään hupparia perjantaisin. Tämä sujui oikein hyvin. Mutta sitten kesän tultua piti keksiä jotain muuta tietenkin. Minulla ei koskaan ole ollut printti T-paitoja. Nyt olin pakotettu hankkimaan edes muutaman niin jotta perjantaisin pitäisin printti T-paitaa. Hienosti on mennyt. Minulla on nyt Gene Vincent, Stray Cats ja Imelda May printti T-paidat ja kannan niitä ylpeästi aina perjantaisin.

Huhhuh.

Ajattelin sopeutua joukkoon mutta vain vähitellen.

Miksi pitäisi sopeutua joukkoon?

Jos jokin on pukeutumishaaste, niin se että vanhempi herrasmies yrittää pukeutua nuorisotyyliin vaikuttamatta epätoivoiselta. Moni tosin tekee tämän huomaamattaan, välinpitämättömyyttään. Pukeutumistyyli kun on edelleen se sama joka tuli omaksuttua 90-luvulla.

Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä, itselle tuo olisi liian iso pala purtavaksi. Ikävä kyllä, jos yrittää pukeutumalla vaikuttaa ikäistään nuoremmalta, vaikutelma on useimmiten päinvastainen. Mutta jokainen tyylillään, ei ole minulta pois.

Tämä on ihan hyvä keskustelu käydä täälläkin.

Olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä, ja ymmärrettävistä syistä myös kaveripiirinikin on. Yhden tietyn porukan kanssa käymme useamman kerran vuodessa Helsingin yössä iltaa viettämässä, ja muutaman vuosikymmenen otannalla huomaan että jotkin ovat vuosien varrella aina olleet trendin harjalla, ja siten että se on effortless ja luontevan oloista. Heillä on valkoiset tennarit ja muutoinkin hyvin ajantasainen pukeutuminen, mutta heillä se toimii. Sitten olemme me enemmän setämiehen oloiset ja näköiset herrat, emmekä me ole perustyyliämme muuttaneet. Miten koomisen näköinen olisinkaan koettaessani larpata kolmekymppistä pukeutumisellani!

Tässä yhteydessä olen oivaltanut että pukeudun oikeastikin ilmeisesti itseäni varten, eli asuun joka oman klassisen ja konservatiivisen maailmankuvan mukaan on tyylikäs, kuin muita varten. Ja uskon että se näyttäytyy myös satunnaiselle katsojallekin siten, että olen sinut olemukseni ja tyylini kanssa. Jos Brooks Brothers -solmio tai tykkiveneet jalassa viestivät jollekin viime vuosituhatta - so what!

Ollakko ajantasainen, ajastaan jäänyt vai ajaton, siinäpä pulma.

Onneksi klassiseen, ajattomaan tyyliin voi pukeutua rennomminkin niin, ettei vaikuta silmiinpistävän pappamaiselta tai menneen ajan relikiltä.

What would Steve McQueen do on ihan hyvä pohdiskelunaihe kun polku vie vähemmän formaaliin ympäristöön. Vaihtamalla kauluspaidan turtleneckiin arkipuku muuttuu monta pykälää rennompaan suuntaan. Puvun tilalle chinot ja harrington tai bomber ja jalkaan loaferit tai desert bootsit niin ollaan jo rennoissa tunnelmissa tyylistä tinkimättä.

No, jokainen tyylillään. Ihminen viestii ulkoisella olemuksellaan vahvasti, halusi tai ei. Ensivaikutelma luodaan kymmenessä - viidessätoista sekunnissa ja se painottuu ihmisen ulkonäköön, eikä sitä ole ihan helppoa muuttaa sen jälkeen kun se on kerran syntynyt.

Omaa jälkikasvua seuratessa on tullut ilmi, että nuorison pukeutuminen pitää sisällään vähintään yhtä paljon merkityksiä ja signaaleja kuin meidän sartoriaalinen kupla. Siksi en suurin surminkaan uskaltaisi lähteä soluttautumaan yhtä-kahta sukupolvea nuorempaan porukkaan kopioimalla heidän vaatevalintojaan, koen riskin miinaan menemisestä turhan suureksi. Mutta tämä on tietysti vain minun henkistä heikkouttani.

 

Foorumi on valitettavasti tyystin hiipunut, mutta minne muuallekaan sitä postaisi kuvia kengistään, jotta suuri yleisökin pääsisi kanssani niitä ihastelemaan.

Kesällä ostamani Florsheimin tykkiveneet olivat tänään käyttöönottokävelyllä, saatuaan sitä ennen puolipohjat ja kärkiraudat alleen. Ihmettelen kyllä itsekseni miksen samalla ottanut myös kantaan kumipohjaa. Tuo kannan v-cleat saattaa vielä joskus koitua liukastukseksi, vaikka se onkin hieman upotettu tuonne kantaa, joten ei sentään tule saksalaisen upseerin kävelykilkettä kivilattialla.

Minulla on nyt kahdet identtiset Kenmoorit, mallinumero 96624, ja molemmat tulleet NOS-kuntoisina. Toinen saa pitää alkuperäisasunsa pohjassa, uudempi pari sai sitten puolipohjat.

Nahka oikein tuntuu hohkavan mustuuttaan, ilo silmälle!

Komeat!