Yksi- ja kaksirivisyys on aivan perustietoa puvuissa, mutta asiaan liittyy liuta nyansseja jotka on hyvä tuntea. Jälleen kerran virheiden tekeminen on yleistä, koska Suomen miehiä ei ole opastettu asiassa riittävästi. Varmimmat tyyliniekat taas ovat saaneet äidinmaidossa opin, joka toteutuu luonnollisesti.

Yksirivisessä puvussa napit ovat yhdessä rivissä keskellä pikkutakkia. Tämä malli on yleisin ja varmin valinta kenelle tahansa. Nappeja pikkutakista tulee löytyä joko yksi, kaksi tai kolme – mikäli lukumäärä on yli kolmen, on käsissä halveksuttava muotimikätin. Missä kolminappinen on yleisin ja kyllästyttävin, kaksinappinen on silmääni miellyttävämpi ja harvinaisempi. Yksinappinen lähentelee jo elävää taideteosta. Tämä yksinappinen puku on jäänyt Suomessa harvinaisuudeksi, sillä puvun siluetin leikkaaminen vaatii enemmän vaivaa kun napituskohtia on vain yksi. Tällainen takki myös istuu mallikkaasti harvemmalle. Vaikka vaihtoehto on aivan yhtä hyväksyttävä kuin muut, en suosittele sitä kaikkein konservatiivisimmilla aloilla työskenteleville: yksinappisuus voidaan tulkita erikoisuuden tavoitteluksi.

Nappietiketistä: kun nappeja on yksi, se joko suljetaan tai jätetään auki; kun nappeja on kaksi, vain ylempi nappi suljetaan; kun kolme, joko keskimmäinen nappi tai sitten ylin sekä keskimmäinen suljetaan. Alin nappi ei koskaan sulkeudu.

Kaksirivisessä puvussa napit ovat kahdessa rivissä, jotka ovat eri puolilla. Yhteensä nappeja on yleensä joko neljä tai kuusi, joista jälkimmäinen vaihtoehto näyttää aina paremmalta. Erikoisuutta tavoittelevat voivat tilata kaksirivisensä kahdella napilla. Napit on joko järjestetty toisistaan sivuttaisella linjalla (kuten kuvassa), tai sitten niistä neljä alinta ovat toisiinsa nähden suorassa linjassa ja kaksi ylintä hieman syrjemmällä. Napitettavia näistä kaikista on joko yksi tai kaksi, joista jälkimmäinen on varmempi valinta. Aivan liian usein yhdellä napilla sulkeutuva puku retkottaa jostain kohdin, kun kaksi nappia kiinnittävät puvun vartaloa kohden varmemmin. Kun nappeja on kaksi, niistä suljetaan joko molemmat tai ainoastaan ylempi. Italialaista tyyliä suosivat voivat napittaa ainoastaan alemman napin, jolloin kauluksen linja kaartuu voimakkaasti.

Kaksirivinen puku ei mielestäni sovi nuorelle ja hoikalle miehelle. Mallia näkee harvoin nuorten yllä, eikä se jostain selittämättömästä syystä jotenkin istukaan heille. Sen sijaan varttuneempien, rotevien tai adonismaisen lihaksikkaiden miesten vartaloa malli imartelee kuin öljykerros kehonrakentajaa, Mitään maskuliinisempaa pukua ei liene kuin erityisen vartalonmyötäinen kaksirivinen, joka korostaa kantajansa hoikkaa lantiota ja vahvoja hartioita. Sen sijaan yksirivinen puku sopii kenelle tahansa ikään tai ruumiinrakenteeseen katsomatta.

Napeista: liki poikkeuksetta valmispukujen napit ovat tylsiä muovisia napikkeita, vaikka valmistaja olisi kuinka laadukasta sorttia. Poikkeuksena nahkaiset tai nautaeläinten sarvista muotoillut napit, pukunapit ovat tylsää kamaa. Jos haluaa uutta ilmettä vanhaan pukuunsa, napit vaihtamalla voi saada pientä kontrastia. Toinen vaihtoehto on pyytää räätäliään tai vaatturiaan ompelemaan napit kiinni värillisellä langalla.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:

1. Kolmiosainen puku
2. Kauluspaidan kalvosinmalleista
3. Kauluspaidan peseminen
4. Mittatilauspuvun ja tilauspuvun eroista