Wholecut on pelkistetyin miesten kenkätyyppi, jossa on vain yksi sauma – ja nimityskin viittaa nahkaan, joka on leikattu kokonaan muotoonsa. Nahkan pinnassa voi olla koristeellinen rei’itys, kaiverrus tai ommel, mutta muuten wholecut on hyvin siisti. Rakenne on sama kuin oxfordissa eli nauhoitus on piilossa päällisnahkan alla, ja kenkä suljetaan kolmen tai useamman nauhareiän kautta. Tämä jalkine on vaikea valmistaa, sillä se asettaa kovat vaatimuksensa nahkalle ja kärsivällisyydelle.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Valtaosa nykyisistä kenkäpareista leikataan useasta pienestä nahkapalasta, joten kärjykseen, kengän näkyvimpään osaan, valitaan yleensä paras pala, kun taas kantapään kohdalla usein säästetään. Kun saumoja sekä kappaleita on monia, eri vuodista voidaan valita parempia paloja. Sen sijaan liki saumattomassa wholecutissa koko kappaleen tulee olla mahdollisimman virheetön, ja materiaalin tulee säilyttää lestin muoto vuosien ajan, joten kenkätyyppi vaatii laadukkainta nahkaa, jonka hintataso sallii. Valmistajan täytyy lestata nahka piinallisen tarkoin, jotta pinta pysyy sileänä ympäri kenkää, eikä arvokas materiaali repeä.

Kengäntekijä ja -historioitsija Al Saguto kertoo wholecutin syntyneen jo keskiajalla Euroopassa. Kenkätyyppi jäi kuitenkin niin sanotusti pois muodista 1500-luvulla, kunnes palasi lastenkengissä 1800-luvun alussa. Myös naisten pareissa sitä suosittiin vaihtelevasti saman vuosisadan aikana. Vanhin museossa säilynyt wholecut-kenkä löytyy Northamptonin kenkämuseosta ja on peräisin vuodelta 1910. Toki niin sanotut ooppera-avokkaat, jotka syntyivät 1700-luvun alussa, valmistetaan samalla tekniikalla, mutta niissä ulkopohja on yleensä liimattu, eikä niistä löydy nauhoitusta.

Yleensä wholecutiin jätetään yksi sauma piiloon kantapään taakse, jotta nahkan muokkaaminen on helpompaa. Täysin saumaton malli on erittäin harvinainen ja todennäköisesti vaikein valmistaa, sillä nahkan lestaaminen on hyvin hidasta ja hankalaa. Koska wholecutissa harvoin on koristelua, kenkälestin muoto ja nahkan väritys sekä laatu nousevat esille. Harmillisesti wholecutilla on paha tapa rypistyä voimakkaasti joka puolelta, kun kenkä taipuu askeleen mukana. Jos nahka ei ole erityisen laadukasta, rypyistä muodostuu syviä ja kenkä näyttää kurttuiselta.

Wholecut vuodelta 1910: metalliset nauhareiät ja ns. bulldog-kärki

Jalkineiden semantiikassa wholecut on pelkistetyn ulkoasun vuoksi oxfordin jälkeen toiseksi virallisin kenkätyyppi, mutta se rypistyy saumattomuuden vuoksi voimakkaammin kuin hieno oxford. Toki saman saumattomuuden ansiosta malli myös mukautuu jalan muotoon vahvemmin kuin mikään muu, joten vaikeajalkaiselle se on paras valinta. Lisäetuna kuluman ja lankkikerrosten myötä muodostuva patina näkyy wholecutissa paremmin kuin muissa verrokeissa, samoin myös peilin lailla kiiltävä kiilloke. Monessa mielessä wholecut on siis täysin omanlaisensa jalkine, joka sopii minimalistin jalkaan kuin nahkainen avain lukkoon.

Kuva: Northampton Museums & Art Gallery