Safaritakki (eng. safari jacket, bush jacket) on alun perin Afrikan savanneille kehitetty päällysvaate, joka on paidan ja takin risteymä. Perinteisesti siitä puuttuu irtotakeissa yleinen hartiatoppaus, muotoa tuova irtoliinarakenne sekä vuorikangas. Näin paitatakki on ohut, pehmeä, kevyt ja helteellä mukava. Takin yleisin väritys on ollut khakin- tai hiekanvärinen, ja materiaaleista puuvilla on ylittänyt kaikki muut konepesun sekä vahvuuden ansiosta. Omintakeinen vaate on aina yksirivinen ja yleensä sen vyötäröä kiertää vyö, sen harteilla on useimmiten epoletit ja takissa on neljä taskua, usein kannellisessa paikka- tai paljemallissa. Sen miehustassa on monta nappia niin kuin paidassa, mutta niiden koko on irtotakin nappien mittaa.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Safaritakin pituus on irtotakin luokkaa, kalvosimet ovat kuin kauluspaidassa ja niissä on nappikiinnitys. Takin kaulus on ohut, pehmeä ja muistuttaa kauluspaidan kaulusta, vaikka sen kanssa solmio ei ole koskaan ollut yleinen. Kovalla puhurilla sen voi nostaa ylös kaulan suojaksi. Safaritakissa lyhyet, kyynärpään ylle jäävät hihat ovat yhtä yleisiä kuin pitkät hihat. Usein pitkissä hihoissa on myös napit, jotta ne voi kuumana päivänä kääriä ja napittaa kiinni. Safaritakin alla on perinteisesti käytetty aluspaitaa taikka savannille sopivaa työ- tai retkipaitaa.

Safaritakki syntyi Iso-Britannian imperiumin käyttöön 1800-luvun puolivälissä, kun tutkimusmatkailijat ja sotilaat tarvitsivat Afrikan ilmastoon sopivan vaatteen, joka oli sekä säädyllinen että edustava. Vaatteen lukuisat taskut tekivät tilaa panoksille, pientarpeille ja eväille, jotka saivat aikaan eron kolonisaation hyväksi. Samoin safareille matkanneet eurooppalaiset ottivat takin omakseen, sillä se oli erinomaisen kätevä metsästäjän yllä. Toisen maailmansodan aikana safaritakki oli osa Brittijoukkojen univormua Lähi-idässä ja Välimerellä. Taatusti tunnetuin takin edistäjä on Ernest Hemingway, jonka testosteronia puskevat valokuvat levittivät safarivaatteen ilosanomaa kaikkialle.

Palkintopallille nousevat myös Theodore Roosevelt ja James Bond, jotka tekivät oman osansa vaatteen puolesta. Takki nousi suosioon katukuvassa vasta 1940-luvun Amerikassa ilmavana kesäajan takkina. Myöhemmin se taivutettiin myös muotileikkiin, kun Yves Saint-Laurent kehitti takista omia näkemyksiään 1960-luvulla. Tänä päivänä safaritakista on tullut harvinainen näky savannien ulkopuolella, vaikka erityisen hyvää syytä katoon ei ole. Vaatehan on yhä erittäin kevyt, mukava, ilmava, tilava sekä kätevä paidan ja takin risteymä, joka palvelee kesän helteessä antaumuksella. Vaikka ei metsästäisi, safaritakin avulla voi jahdata eleganssia maalla ja kaupungissa.