1. Haastattelussa: Juho Rehakka

    0

    April 27, 2013 by Ville Raivio

    “Olen 26 ja rahoitusriskin arvioinnin asiantuntija. Lähikuukaisina tarkoitus valmistua kauppatieteiden maisteriksi. Tyttöystävä on ollut varsin innostuneenakin mukana, ja esimerkiksi sivustolle kuvien ottamisesta on tullut pitkälle yhteinen harrastus. Vanhempani sekä sisarukseni ovat olleet tähän vuosien aikana yhtä lailla varsin tottuneita, joten sen kummempia tuntemuksia se ei herätä. Asia muiden joukossa.

     

    Olen visuaalisena ihmisenä ollut tyylistä varsin kiinnostunut jo pitkään, jos en aina. Teini-iässä tämä kohdistui enemmänkin muotiin, ja sitten myöhemmin pukuihin ja business-pukeutumiseen. Tätä kautta “löysin” klassisemman tyylin ja modernin menswearin, joiden sekoitukseksi kutsuisin nykyistä tyyliäni. Viimeisen vuoden parin aikana olen kuitenkin vakiintunut tiettyihin perusjuttuihin istuvuudessa ja väreissä, jotka kumpuavat klassisista elementeistä. Pidän kuitenkin edelleen leikittelystä ja uudella kokeilusta, ja välillä tulee käytyä aika syvällä erilaisten katutyylienkin keskuudessa, joten aivan puhtaasti klassiseksi en tyyliäni kutsuisi.

    Nyt asiaa ajatellessa, iso osa teknisestä tietämyksestä on kyllä tarttunut vaattureideni Jukka Sundstedtin ja Kirsi Ahon kanssa käydyistä keskusteluista. Tästä huolimatta ehdottomasti suurin osa perusasioista on opittu kokeilemalla ja netin foorumeilta (isoimmat kiitokset kuuluvat erityisesti Keikari.comin foorumille). Viime kuukausina aikaa on kuitenkin ollu vähemmän netin aktiiviseen seurailuun, joten olen jäänyt suhteellisen omavaraiseksi näiden aiheiden suhteen. Kirjoja en ole oikeastaan lukenut, mutta tarkoitus olisi kerätä lähiaikoina jonkunlainen kokoelma erilaisia tyylikkäitä ja ajattomia kirjoja.

    Pidän tyyliäni jonkunlaisena sekoituksena modernia menswearia, klassista tyyliä sekä jossain määrin katutyylejä. Päivän asun määrää pitkälti aamun yleisfiilis, sää, vuodenaika tai joku muu ajankohtainen inspiraation lähde. Nykyisessä työssäni ei juuri ole rajoitteita pukeutumisen suhteen, joten hyvin harvoin joudun esimerkiksi pukeutumaan pukuun. Oma tyylini onkin ajan kuluessa vakiintunut erilaisiin irtotakkiyhdistelmiin, joissa kankaat ja värit muuttuvat vuodenaikojen mukaan. Vapaa-ajalla käytän sitten enemmän katutyyleistä tutumpia materiaaleja, kuten denimiä.

    Vaikka tyylini on suurimmaksi osaksi aika italialaisvaikutteista, näen asuissani olevan tietylaista skandinaavisuutta. Pidän yksinkertaisista ja puhtaista väreistä, ja vaikka välillä käynkin suhteellisen lähellä Firenzen riikinkukkoja, olen huomannut suosivani suurimman osan ajasta tiettyjä varsin simppeleitä elementtejä. Suurimpia inspiraationlähteinäni ovat ehdottomasti sää, vuodenaika sekä ympäristö yleisesti.

    Kysymys inspiroivasta henkilöstä tulee vastaan usein, enkä ole edelleenkään keksinyt erityisen hyvää vastausta. En aivan hirveästi nykypäivänä seuraa oikeastaan mitään blogia tai henkilöä, joten on vaikea nimetä yhtä henkilöä. Toisaalta arvostan kaikkia, oli heillä sitten tunnettu nimi tai olivatpa he joku tuntematon henkilö bussipysäkillä, jotka näkevät vaivaa tyylikkään asun kokoonpanoon. En syrji eri tyylien edustajia, vaan mielestäni jo se, että panostaa siihen omaan juttuun, on tunnustuksen ja ihailun arvoista.

    Joitain yksityiskohtia, joihin kiinnitän erityistä huomiota sekä omassa että muiden pukeutumisessa, ovat esimerkiksi solmion solmu ja taskuliinan taittelu. Toistaiseksi olen suurimmaksi osaksi luottanut valmisvaatevalmistajiin sekä kahteen luottovaatturiini. Tulevaisuudessa vaatteiden teettäminen kiinnostaa, mutta ei aivan vielä ole ajankohtaista. Irtotakeissa ja puvuissa olen enimmäkseen kokeillut erilaisia italialaisia valmistajia sekä SuitSupplyn tarjontaa. Parhaimmaksi omalle vartalolleni ja mittasuhteilleni olen todennut LBM 1911:n rakenteettomat irtotakit. Yleisesti Boglioli, Lardini, Cantarelli, Casuro sekä Tombolini miellyttävät myös silmää, mutta Bogliolia lukuunottamatta en ole kyseisten valmistajien takkeja juuri omistanut. Lisäksi pidän SuitSupplyn Copenhagen-fitistä, joka istuu päälle kuin nakutettu ja hollantilaisvalmistajan tavoin on usein tarjolla varsin raikkaissa ja mielenkiintoisissa materiaaleissa. Irtotakkien kaveriksi suosin nykyään joko Incotexin tai Ralph Laurenin puuvillahousuja.

    Kenkämakuni on vuosien varrella muuttunut mielestäni varsin paljon. Aikoinaan innostuin erilaisista brogue-koristelluista kengistä, mutta nykyään suosin enemmän puhdaslinjaisempia malleja. Rei’itykset sopivat mielestäni enää joihinkin raskaampiin saappaisiin sekä longwing-derbyihin. Eniten silmää miellyttäviä kenkämalleja löytyy pitkälle Carminalta, Meerminiltä, Alfred Sargentilta sekä Aldenilta, ja näistä merkeistä myös koostuu leijonanosa omasta kenkäkaapista. Vastaavasti asusteissa suosin pitkälle esimerkiksi Berg & Bergin, Drake’sin sekä E. Marinellan solmioita sekä taskuliinoja. Berg & Berg on aika lyömätön neulesolmioissa sekä edullisissa taskuliinoissa, ja Drake’s tarjoaa lähes joka vuosi varsin upeita solmioita omassa lempileveydessäni, 8 senttimetrin leveydessä. E. Marinellan 7-fold -silkkisolmiot puolestaan tarjoavat minusta parhaat solmiot virallisempaan business-käyttöön.

    Asuin Yhdysvalloissa ja sain ajatuksen alkaa pitää Tumbleria inspiraationlähteistä ja oman tyylin kehityksestä. Suurin osa menswear-blogeista on kuitenkin juuri sitä täysin samaa eli samojen kuvien jakamista, ja suunta The Nordic Fit:lle löytyikin aika pian. Jonkun kuukauden Tumbleria pitäneenä ja kävijämäärien kasvaessa ajattelin alkaa kirjoitella enemmän ja avasin blogin Blogspottiin. Mielestäni tässä vaiheessa sisältö alkoi pitkälti olla nykyisen laista, eli sekoitus asuesimerkkejä sekä erilaisten itsestäni mielenkiintoisten vaatteiden ja asusteiden esittelyä.

    Joulun jälkeen sain hyvän ystäväni avustuksella mahdollisuuden siirtyä uuteen ja hienoon platformiin, Flockleriin. 2013 alkupuolella uuden platformin lisäksi sivusto on esiintynyt Helsingin Sanomissa ja YLE:llä, ja katselumäärät ovat vakiintuneet reiluun pariintuhanteen päivässä. Lukemat ovat ehkäpä olleet jonkinlainen yllätys, vaikka toisaalta on mukava nähdä yleisön löytäneen sivut. Ylläpitoon ja yleisesti ammattimaisen ulkoasun ja materiaalin tuottamiseen on kuitenkin tullut käytettyä jo varsin suuri lukumäärä tunteja. Muut harrastukset koostuvat lähinnä erilaisista urheilulajeista sekä kuntosalilla käynnistä. Jalkapallo, jääkiekko, sulkapallo sekä alppihiihto ovat sydäntä lähellä olevia lajeja.

    Mielestäni kannattaa ehdottomasti panostaa vaikka jo muutamaan hyvään perusvaatteeseen ja erityisesti hillittyihin, mutta raikkaisiin väreihin. Halvalla tuotetut vaatteet myös yleensä näyttävät halvalta, ja mielestäni etenkin laadukkaat kankaat ja nahka ovat aina hieman isommankin panostuksen arvoisia. Tietyt klassisesta pukeutumisesta kumpuavat perusajatukset antavat sekä business- että vapaa-ajan -pukeutumiselle hyvän pohjan, mutta mielestäni ei ole mitään syytä miksei asioilla voisi silloin tällöin hieman leikitelläkin. Hyviä värejä ja housuille on esimerkiksi tummansininen, vaaleanharmaa, vaalea beige sekä viininpunainen. Mielestäni on hyvä olla käyttämättä liikaa erilaisia kuvioita, ja parhaaseen tulokseen pääseekin yleensä käyttämällä vain yhtä tai kahta, ja nämäkin mieluiten esimerkiksi taskuliinassa ja solmiossa tai paidassa.

    Eräs tärkeä seikka onnistuneisiin asukokonaisuuksiin ja yleensäkin ostoihin on katsoa itseään peilistä ja tunnustaa tosiasiat. Jos olet erittäin pitkä ja laiha etkä omista erityisen vahvoja hartioita, hieman topatut olkapäät saattavat antaa sinulle mahdollisesti kaivattua ryhdikkyyttä, kun taas varsin pehmeät ja sopivasti tilavat vaatteet hoikentavat oikein leikattuina tukevampaa vartaloa. Pehmeät linjat ovat yleisesti myös imartelevammat urheilullisemman kaverin päällä kuin ylikireät ja raskaasti topatut Tiger of Sweden -tyyliset muotipuvut.

    Loppujen lopuksi tulee kuitenkin todeta, että tärkeintä on vaatteiden kantajan tyytyväisyys asuunsa sekä sen tuoma itsevarmuus. Itseä miellyttävistä vaatteista tuleva hyvä fiilis on siis ehdottomasti tärkeintä, kunhan kuitenkin ollaan tilanteeseen sopivassa asussa.”

    http://thenordicfit.com/

    Kuvat: © Juho Rehakka


  2. Luottohankkijat

    2

    April 8, 2013 by Ville Raivio

    Olen päättänyt listata valmistajat, joihin olen vuosien vertailun perusteella päätynyt. Listasta on todennäköisesti eniten hyötyä lukijalle, jota vaatteet ja tyyli kiinnostavat, mutta niistä lukeminen ei juurikaan. Kun haussa on jotakin laadukasta, valmistajien tunteminen on hyödyllistä. Silti laadun määrittely on hankala laji, eikä minun sanani ole viimeinen, vaan korkeintaan valistuneen harrastelijan arvio. Kun luottohankkijoita on useampi, olen lisännyt suosikkini ensimmäiseksi. Tiitisen lista ei ole vielä julkinen, joten Raivion listalla voi lohduttautua. Tällä hetkellä luottovalmistajani näyttävät seuraavalta, viiden vuoden päästä lista saattaa olla täysin toinen.

    Jalkineet: vaihtelevia lähteitä, suosikki silti László Vass

    Lepolestit: Herrainpukimo

    Sukat: Pantherella, Bresciani, Scott-Nichol

    Kalossit: Swims

    Irtohousut ja vapaa-ajan housut: Luxire, Oxxford

    Alusvaatteet: Schiesser, Hanro, Zimmerli

    Kauluspaidat: Luxire, Cottonwork, Turnbull&Asser, Lewis&Taylor, Blanklabel

    Neuleet: John Smedley

    Irtotakit: Oxxford, Jaeger, vintagea

    Puvut: Jaeger, Oxxford, vintagea

    Päällystakit: vintagea, Oxxford, vaihtelevia lähteitä

    Kalvosinnapit: Kent Wang

    Housunkannattimet: Albert Thurston

    Käsineet: Paularun, Sakari Sauso

    Laukut ja salkut: Swaine Adeney Brigg, Tusting, vintagea

    Kaulaliinat: Kingcraig, Berg&Berg

    Napinläpikoristeet: Vanda Fine Clothing

    Lätsät: Purdey

    Solmiot: Berg&Berg, E.G. Cappelli

    Taskuliinat: Simonnot-Goddard, Vanda Fine Clothing, Kent Wang


  3. Haastattelussa: Janne Koskinen

    1

    March 26, 2013 by Ville Raivio

    Ikä, koulutus ja ammatti?

    35, toimittaja, filosofian maisteri Helsingin ja Venetsian yliopistoista, pääaineena musiikkitiede. Muut opinahjot Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, Espoon musiikkiopisto ja kaksi isoäitiä.”

    Kuinka läheisesi suhtautuvat tyyliharrasteeseen?

    “Ei mitenkään erityisesti, sillä vaahtoan aiheesta vain sellaisille, jotka eivät suuremmin ärsyynny. Punaiset puuvillahousut ovat jostain syystä herättäneet tavattoman paljon kommentteja. Työpaikalla eräs tuottaja osoitti niitä sormellaan ja huusi joka kerta kun näki minut. Erikoista, sillä käytettiinhän punaisia housuja jo Napoleonin aikana.”

    Kuinka kiinnostus syntyi ja milloin se suuntautui klassisen puolen pariin? Miksi klassikot muodin sijasta?

    “Olen aina ollut tekemisissä 1800-luvun musiikin parissa, joten arvostan klassisia ratkaisuja muissakin asioissa. Klassikot ovat oikeastaan myös helppo ja mukava valinta. En tiedä mitään niin mukavaa asua kuin hyvin istuva, hyvästä materiaalista tehty puku. Klassikot ovat myös ajan mittaan edullisempia, mikä sopii saidalle luonteelleni.”

    Kuinka olet kerännyt tietämyksesi — kirjoista, erikoiskoulutuksesta, ammattilaisten kanssa keskustellessa?

    “Vaatteista minulla on vain vähän tietämystä: olen kuitenkin vain käyttäjä, asiakas, ja oma ammattiosaamiseni on muualla. Mutta seurailen kyllä joitakin blogeja, kuten Keikaria, lueskelen nettisivustoja ja olen haastatellut muutamia ammattilaisia radio-ohjelmiini.”

    Vuosien varrella sinulle on varmasti kerääntynyt tietämystä kosolti. Onko jotain, minkä toivoisit useamman miehen tietävän?

    “Ei oikeastaan. Toivoisin vaan että ihmiset olisivat ulkoasussaan ja tyylissään rohkeampia, niin elämä olisi hauskempaa. Oli se tyyli sitten mikä tahansa. Nuorissa näyttää olevan toivoa: ilahduttavan usein kaupungilla näkee persoonallisesti esiintyviä koululaisia.”

    Kuinka kuvailisit tyyliäsi?

    “Voisi sanoa, että työni on melko stressaavaa, joten yritän tehdä oloni vaatetuksella mahdollisimman miellyttäväksi: hyvät, hengittävät luonnonmateriaalit, sopivat jalkineet ja mietityt yhdistelmät, jotka antavat tukea esiintymiseen paineenalaisissa tilanteissa. Joskus hienostelen yksityiskohdilla, kuten konsertin teemaan sopivilla kalvosinnapeilla tai taskuliinalla. Huoliteltu pukeutuminen on myös muiden kunnioittamista ja kohteliaisuutta. Viime aikoina olen alkanut pitää kulumisen jäljistä laatuvaatteissa. Esimerkiksi sopivan kokoinen kulumajälki laatupaidan kauluksessa kertoo, miten paljon sitä on käytetty ja rakastettu. Ja miten monta koettelemusta se päällä on kestetty! Mutta kulumisen pitää sopivan kokoista ja hallittua, aivan kuten vanhoissa huonekaluissa tai tauluissa. Joissakin isommissa tv-tuotannoissa käytössäni on YLEn puvustaja. Viimeksi Pentti Tillder antoi käyttööni hienot Calzoleria Toscanan kiiltonahkakengät, ja Maj Lind -pianokilpailuun Outi Harjupatana löysi mainion Tigerin puvun. Arvostan puvustajien ammattitaitoa, ja heidän kanssaan on aina mukava suunnitella tulevia esiintymisiä. Myös ompelimo tekee ihmeitä.”

    Mitä räätäleitä tai vaatevalmistajia suosit?

    “Olen teettänyt kaksi yhdistelmäpukua Zegnalla ja yhden eräällä suomalaisella vaatturilla. Kauluspaidoista käytän Stenströmiä ja Etonia. Roomassa on eräs äreä nahkuri, jolta saa hyviä vöitä. Helsingistä, Berliinistä ja Tukholmasta hankin valmisvaatteet, eli aika lähialueilla pysyttelen. Myös netissä on muutama hauska liike.”

    Kuinka Hienostelua alun perin syntyi? Kuinka ohjelma on otettu vastaan?

    “Hienostelua-ohjelma syntyi kun panin merkille, että ”vanhan ajan maailma” yhdistettynä hienosteluun jollain lailla nauratti ihmisiä kahvipöydissä. Asiat, jotka saavat ihmiset nauramaan, ovat hiljaisia signaaleja tulevaisuudesta. Hienostelu on Suomessa myös tabu, joten päätin että se täytyy saada ohjelman nimeksi, sillä kun tabua ravistelee, syntyy jotain kiinnostavaa. Konseptia tarjottiin aluksi tv:lle, mutta koska siellä ei aiheesta innostuttu, muokkasin ideasta radioversion. Oikeastaan siitä tuli radio-ohjelmana parempi, koska saatoin ottaa tarinan kuljetukseen mukaan klassisen musiikin, jonka moni kokee myös hienosteluna. Siinä on perää, sillä taidemusiikki sisältää vaatimuksen äärimmäisyyteen viedystä huippulaadusta. Konserttikulttuuri sisältää huvittavia konventioita ja vanhoissa esityskäytännöissä on kotkotuksia, kuten yltäkylläistä melodiankoristelua tai liioittelevia toistoja. Mutta niistä pitää olla ylpeä! Ohjelma on herättänyt yleisössä enemmän tunteita kuin mikään aiemmin tekemäni ohjelma. Valtaosa palautteesta on myönteistä, mutta osa inhoaa jo pelkästään koko nimeä. On hyvä signaali, että monenlaista palautetta tulee. Kuuntelijoita on nyt todella hyvä määrä, lähes sata tuhatta.”

    Millä perustein valitset ohjelman musiikin?

    “En valitse musiikkia tiedollisin perustein, vaan tunneperustein: luon musiikkien avulla tunnelmia ja rakennan dramaturgian. Esimerkiksi jos aiheena ovat samppanjat, en automaattisesti valitse Reimsissä sävellettyä musiikkia, vaan teoksia, joissa kuulen samppanjan aromeja tai joiden sointiväreissä on Koillis-Ranskan valoa. Taidemusiikin valinta tällä tavalla vaatii uudenlaista asiantuntijuutta, sillä faktatieto on nykyään kaikkien helposti saatavilla, eikä pelkkä sen välittäminen johda elämykseen jossa tieto ja tunne kohtaisivat.”

    Millä perustein valikoit ohjelmaan päätyvät henkilöt?

    “Heillä pitäisi olla tietoa ja kokemusta jostain ohjelmasarjaan liittyvästä aiheesta. Aiheet ovat yleensä sellaisia, joilla on hienostelun leima, mutta jotka ohjelman kuluessa paljastuvat rikkaaksi kulttuurihistoriaksi. Haasteenani on saada ohjelman ihmiset luottamaan omaan persoonallisuuteensa. Kaikkien pitäisi saada kukoistaa omalla tavallaan.”

    Mitä harrastat tyylin ohella?

    “Kaupunkikävelyitä, vieraita kieliä, laiskottelua.”

    Monet lukijoistani ovat nuoria tai vasta hiljakkoin kiinnostuneet vaatekaappinsa uusimisesta. Mitä ohjeita jakaisit miehelle, jonka kiinnostus on vasta herännyt?

    “Tyylitietoisen miehen täytyy tuntea edes vähän taidemusiikkia. Beethovenin sinfoniat auttavat pitkälle, sitten voi edetä jousikvartettoihin. Viette daamin konserttiin ja sen jälkeen kuutamokävelylle.”

    http://yle.fi/radio1/musiikki/hienostelua/

    Kuvat: © Janne Koskinen


  4. Uudelle pukeutujalle

    0

    March 3, 2013 by Ville Raivio

    Olen viimeisen neljän vuoden aikana haastatellut hieman päälle kolmeakymmentä tyylin saralla vaikuttavaa henkilöä. Nämä tekstit löytyvät Keikarin kohtaamisia-nimikkeen alta, kertoen omaa kieltään niistä monista merkityksistä joita vaatteisiin voi liittää. Paitsi kunkin mausta, valinnoista ja vaatekaapin saloista, olen kysellyt myös haastateltavien ohjeista uusille pukeutujille. Ei ole yhtä polkua tyyliin, ja kiinnostuskin voi tulla joko äidinmaidossa tai vasta elämäntapahtumien saatossa. Onhan pukeutuminenkin taas yksi taito lisää, jonka miehen odotetaan osaavan viimeistään edustavaa asua vaativaan työhön astuessa. Jos tähän mennessä minkään sortin uteliaisuutta ei ole herännyt, tämäkin projekti on selvästi hankalampi. Lukijan hyödyksi päätin tiivistää haastatteluiden annin sekä omat mietteeni yhden tekstin alle.

    Useimmiten toistuu verkkaisuuden neuvo. Kun kiinnostus on vasta herännyt ja suuri tympääntyminen vaatekaapin sisältöön ärsyttää mieltä, paussi on paikallaan. Jatkuva uuden ostaminen on typerä kulutusmalli, johon mainostajat sekä valmistajat painostavat nopean mielihyvä koukuttamia. Paljon mielekkäämpää on tuumia mitä todella tarvitsee ja hankkia usean vuoden tarpeisiin. Näin ollen klassisesta tyylistä kiinnostuneelle hyödyllisimpiä lisäyksiä ovat niin sanotut klassikot, jotka ovat osoittaneet ajattomuutensa viimeisen sadan vuoden aikana. Siispä ennen kaupoille ryntäämistä täytyy selvittää mille tarpeille on luvassa eniten käyttöä, ja edetä tämän mukaisesti.

    Toinen monta kertaa mainittu seikka on laatu. Haastatellut kehottavat yksikertaisesti hankkimaan parasta, mihin on varaa. Yksi laadukas kenkäpari on järkevämpi lisäys kuin kaksi hyvin halpaa yksinkertaisen kaavan mukaan: kun materiaaleista ja työnlaadusta on maksettu enemmän, hyödyke myös kestää kauemmin, ikääntyy edustavammin ja palvelee miellyttävämmin. Ongelmaksi luonnollisesti muodostuu laadun määrittely sekä hinnoittelu. Tässä kohdin on mahdollista käyttää joko aikaansa tai rahaansa. Jos aikaa löytyy, eri valmistajiin, materiaaleihin sekä valmistustapoihin voi perehtyä tyylisivustoja lukemalla. Riittävästi luettuaan todennäköisesti myös selvittää, mitkä valmistajat ratsastavat pelkällä markkinoinnilla ja medianäkyvyydellä, mitkä taas silkalla laadulla. Jos saldo ei ole este, räätäli on tunnetusti miehen paras ystävä ja ainoastaan henkiräätälin valinta – sekä takit –  jää omille harteille.

    Kolmas opinkappale ovat klassikot. Nämä länsimaisen miehen vaatekappaleet ovat osoittaneet ajattomuutensa viimeisen sadan vuoden aikana, ja kantautuneet kansainvälisen kaupankäynnin sekä median mukana maailman ympäri. Laivastobleiseri, harmaat flanellihousut, tummansininen pallosolmio, tumma puku, valkoinen pellavataskuliina, mustat oxford-jalkineet sekä trenssitakki ovat kelpo esimerkkejä. Klassikkojen suurin hyöty on ilman muuta kätevyydessä. Jos työnsä tai osallistumisensa vuoksi tarvitsee tietyn asun, muttei jaksa vaivata päätään yhtään tätä pakkoa enempää, jokin klassikoista on helppo valinta. Se palvelee samassa tarpeessa vuosikymmenet, jos materiaali vain kestää kantajan käyttöä. Tällöin ei edes tarvitse pohtia onko yllä jotakin sopivaa tai edes riittävää, kunhan ostohetkellä on varmistunut istuvuudesta sekä käyttökohteesta. Jos edessä on vaikkapa pikkujoulut, klubitakkinsa voi parittaa yhteen värikkään paidan ja tiukempien housujen kanssa. Kun seuraavana päivänä on edessä lounas kappelissa, sama takki siistimmän paidan ja väljempien housujen kera on kuin eri ilmestys. Klassikko on aina sopiva, ajankohtainen sekä kaikenlaisen muotihömpän ylittävä hyödyke.


  5. Vanda Fine Clothing

    0

    September 26, 2012 by Ville Raivio

    Vuonna 2010 Singaporessa verstastaan pitävät Gerald Shen ja Diana Chan ryhtyivät valmistamaan asusteita. Tavoitteena oli tarjota käsintehtyjä solmioita ja taskuliinoja, jotka erottuisivat joko rakenteensa tai materiaalinsa ansiosta. Bisnes sai alkunsa Styleforumin puolelta, jossa vastaaotto oli hyvin positiivinen. Vandaan panostus vaati kuitenkin veronsa: Diana luopui paikastaan hotellialan puolella, Gerald puolestaan päätti omistaa talouspuolen tuplatutkintonsa mieluummin omaan yritykseen kuin painaa päivää jonkun toisen palkollisena. Materiaalien puolesta Vanda suosii englantilaisen Vannersin ja Adamleyn silkkejä, italialaisia villakankaita ja silkkilankaa joko Saksasta tai Japanista. Kokoelmissa on myös vintage-kankaita, joista valmistetaan asusteita niin kauan kuin materiaalia riittää: erityisen maininnan ansaitsevat kimono-silkit, joiden kuviointi on rikas. Solmioiden perusrakenne on six-fold -taitos ilman vuorikangasta, paksumpien kankaiden kohdalla four-fold. Toisin kuin yleensä, Vanda ei ompele logoaan asusteisiin eikä solmioistakaan löydy ohuemman kärjen pidikettä, joka on normi.  Gerald ja Diana valmistavat kaiken omin kätösin, myös erikoistilaukset ovat tervetulleita. Erikoisen lisän muodostavat kauluksen napinläpeen sijoitettavat asusteet, jotka kulkevat nimikkeellä lapel pin. Vandan tarjoamat ovat japanilaista DECO-savea ja orkidealajike Vanda Miss Joaquimin, Singaporen kansalliskukan, muodossa.

    Esimerkkiasusteina on Vandan shantung-silkkinen pallosolmio, kaksi napinläpikukkaa ja kaksi taskuliinaa kimono-silkistä. Solmion rakenteeton olemus vaatii totuttelua, samoin kuin täysin mattapintainen shantung. Solmio on ilman muuta hyvin kevyt, reunat on kääritty huolellisesti ja asusteen läpi kulkee ns. slip stitch -ommel. Napinläpikukkien värit ja muodot ovat kohdillaan, aika näyttää kuinka hyvin savi kestää käyttöä. Suosikkini tästä erästä ovat ilman muuta kimono-silkkiset taskuliinat. Reunat on kääritty huolellisesti ja koko on tavallista suurempi – näin silkin kudonta, muodot ja värit pääsevät oikeuksiinsa. Vanda tarjoaa myös kirjailumahdollisuuden, jolla nimikirjaimensa saa haluamiinsa kohtiin asustetta. Halusin kokeilla tätä palvelua, mutta välttää näkyvien nimikirjainten narsismin. Lopputuloksena on pieni hymiö valkoisen taskuliinan reunassa, sen saa sitten halutessaan kurkistamaan taskusta. Erityismaininnan Vandan ansaitsee paitsi uniikista kokoelmasta ja huolellisesta viimeistelystä, myös tyylikkäistä pahvilaatikoista. Valitettavan harva valmistaja muistaa korean pakkauksen tuoman ilon.

    http://www.vandafineclothing.com










Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.

Pukimo Raivio.
"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.