Keikari.com

Länsimaisten pukukoodien historia perustuu erottelulle. Jotkin tilaisuudet haluttiin erottaa arjesta myös vaatteiden avulla, joten niihin osallistuvilta vaadittiin tietynlainen asu. Tarkoituksena ei ollut kiusata toisia, vaan osoittaa tilanteen erityisyys myös vaatteiden avulla. Vastaava käytäntö löytyy myös alkuperäiskansojen parista, toki heillä on kuuman ilmaston vuoksi yleensä vaatteiden tilalla muodollinen keho- ja kasvomaalaus.

Vanhoja etikettikirjoja selatessa huomaan, miten tärkeäksi oikea asu koettiin, sillä teosten ohjeissa on koko liuta tilaisuuksia sekä taulukoita, joiden mukaan asu valittiin. Karkeasti jaotellen vaatekappale oli joko muodollinen, puolimuodollinen tai arkinen. Kolmen kategorian vaatteita ei perinteisesti sekoitettu, sillä niiden ei koettu passaavan yhteen. Esimerkiksi silinterihatun pari oli frakki, solmion pari oli puku, T-paidan pari oli työhousut.

Vaatteita yhdistellään nykyisin vapaalla kädellä, mutta jako kolmeen on kokolailla pitänyt: harvoin näkee pukua T-paidan kanssa, sandaaleita suorien housujen kanssa, mustia oxfordeja shortsien seurassa. Eniten toki näkee monenkirjavia urheiluvaatteita, erityisesti epäurheilullisten kehojen verhona. Arjen ja juhlan helpottamiseksi sivusto avaa tänään yleisimpiä kansainvälisiä pukukoodeja.

Formal wear: esimerkiksi häät, valtiotilaisuudet, gaalat, ensi-illat, kuninkaallisten kemut. Ennen kello 18 tämä tarkoittaa sakettia, iltakuuden jälkeen joko smokkia tai frakkia.

White tie: frakki.

Black tie: smokki.

Morning dress: saketti.

Semi-formal: useimmiten tumma puku solmion kera.

Suit: tumma puku.

Business dress: siisti asu, jonka näkee toimistossakin.

Business casual: siisti ja vähemmän jäykkä asu, jota tapaa toimistoissa. Siis ohut neule ja chinot irtotakin sekä solmion sijaan.

Smart casual: vaikein ja epämääräisin termi. Todennäköisesti tämä ei tarkoita tummaa pukua ja solmiota, mutta vaalea puuvillapuku voi passata. SC antaa mukavan vapauden tulkita siistin, mutta epävirallisen tyylin suurta kaanonia.

Informal: yleensä suorat housut ja irtotakki.

Casual: jos kutsussa erikseen lukee tämä termi, se yleensä tarkoittaa epämuodollista, mutta siistiä asua. Todennäköisemmin siis khakit kuin colleget, kauluspaita kuin huppari, louferit kuin juoksukengät.

Viimeisenä on hyvä muistaa, ettei ole typerää ottaa yhteyttä kutsujaan, ja kysyä asutoiveesta. Typerää sen sijaan on olettaa omiaan ja saapua paikalle asussa, jota ei odotettu.

Teollisuuspamput ovat harvoin tyylikkäitä. Keskimääräisen pampun keskimääräinen tavoite on palvella johtoryhmää tai omistajia, yrittää tuhota terveytensä työtuntien määrällä, eikä kukkoilla mediassa. Italian kulttuuri kuitenkin puskee pintaan myös teollisuuden suurkenkäisten joukossa, ja heidän tyylillään on faneja. Päivän linkkien valikoimassa klassinen miesten tyyli on vahvaa. Se kuitenkin toteutuu persoonallisemmin. Tumman liituraitapuvun parina onkin flanellisolmio, suora housu päättyy ajokenkiin, nappikauluspaidan napitus on vähän sinne päin. Joka tapauksessa värejä sekä kuvioita on paljon laajemmin kuin meillä täällä Suomessa.

Pampputyylin ystävää palvelee parhaiten Italianindustrialist, joka pyörii syrjään jääneen somesivu Tumblrin kautta. Toinen kelpo sivu on Italophilia_laclasse, joka palvelee IG:n puolella. Molempien pyörittäjä on minulle tuntematon – ja molemmat ansaitsevat suuria kehuja kuvavalikoimistaan.

Päivän satunnainen näpsy näyttää yhdessä kuvassa, miksi reunoskenkä on ylivertainen verrattuna liimattuun kengänpohjaan. Surullisesti valtaosa maailman pareista valmistetaan 2020-luvulla liimattuna, koska tämä on halvempaa. Kun ulkopohja on kiinni ainoastaan liiman avulla, se irtoaa, kun liiman kemiallinen olemus pettää. Tällöin pari on pilalla, vaikka pohjassa olisi kuinka paljon kulutuspintaa. Tärvellyn popon voi viedä suutarille, joka ehkä saa sen pysymään uudella liimalla, mutta jokainen liimakerros kuluttaa pinkopohjan materiaaleja, sillä teolliset liimat ovat väkeviä.

Sen sijaan reunoskenkä on pääosin kiinni ompeleilla, joten koko ulkopohjan saa tarvittaessa irti, ja uuden kiinni uusilla ompeleilla. Tämän voi toistaa yleensä 3 tai 4 kertaa, kunnes reunos on kulunut. Kuitenkin myös reunoksen voi vaihtaa uuteen, jolloin kenkäparia pystyy käyttämään kymmeniä vuosia, jos vain pitää huolen päällisnahkasta. Jos ei jaksa välittää näistä teknisistä seikoista, kenties lukija välittää jätteen vähentämisestä tai säästeliäisyydestä. Jos reunospohjaus olisi yhä vakio, kuten se oli vuosikymmeniä sitten, maailma ei eläisi hukkaamisen aikakaudella.

Kit Blake on vuonna 2018 perustettu englantilainen miesten vaatettaja, joka on erikoistunut housuihin. Yrityksen perustivat Richard Wheat sekä Chris Modoo, joilla on vuosien kokemus miesten vaatteiden alalla. Firman nimi on perua Chrisin lempinimestä sekä kadusta, jolla hän aiemmin asui. KB valitsee kankaansa italialaisilta sekä brittiläisiltä kutomoilta, kehittää mallinsa sekä leikkauksensa itse, ja teettää valmistuksen Pugliassa, joka on Saapasmaan kengänkorko. Lopputulos on englantilaista tyyliä italialaisella taidolla. KB lähetti Keikarin tarkasteluun housut, joiden perusteella käsissä on jotakin omaleimaista.

Kit Blaken tyyli, ns. house style, erottuu valtavirrasta. Firman malleissa ei ole lainkaan vyölenkkejä, sillä ne on suunniteltu pysymään yllä leikkauksen sekä sivukiristimien avulla. Sopivan leikkauksen kehittely onkin vienyt koko tovin ja kasan prototyyppejä. Housuissa on toki napit vyötärön sisällä, jos haluaa olkaimet avukseen. Kiristimet ovat kookkaat ja toimivat myös koristeellisena yksityiskohtana. Useissa malleissa on myös kuminen tere vyötärön sisäpuolella. Sen kitkapinta painuu kauluspaitaa vasten, jolloin paita pysyy paremmin housuissa, ja housut yllä. KB:n minkään mallin lahkeita ei ole viimeistelty, joten asiakas saa niihin minkä tahansa pituuden, mutta se täytyy tehdä ompelijan avulla. Yli jäävän kankaan voi säästää vaikkapa korjauksia varten. Mukana saapuukin opas lahkeiden lyhentämiseen sekä housuhenkari. KB:n valikoiman uusin vaate ovat shortsit, joiden inspiraatio seuraa räätälöityjä housuja – vain lahje on lyhyt.

Esimerkkihousut ovat mallia Aleks, joka on KB:n myydyin. Niissä on tavanomaista korkeampi vyötärö, neljä tavallista leveämpää laskosta sekä leveä leikkaus. Oikein korkea vyötärö on vaikea löytää valmishousuissa, joten valitsin tämän perusteella Aleksin. Muu leikkaus oli väljä, joten vein housut räätälille ennen valokuvausta, ja lahje kavennettiin alas saakka. Todellinen istuvuus siis eroaa kuvista. Esimerkiksi koon 34” housujen nilkan ympärys oli 46 cm ja nyt se on 40 cm.

Valmistajan mittataulukon perusteella kyseessä on selvästi väljä malli. Housujen siniharmaa kangas on pehmeää ja sileää flanellia, jonka on valmistanut italialainen Vitale Barberis Canonicon kutomo. Vyötärö on luvatun perinteinen ja yltää napaan asti. Korkeus on harvinaista ja erinomaista, jos pitää tästä tyylistä. Jotta malli olisi mukava yllä, myös housujen haarukka eli nivusten alla oleva sauma on leikattu matalalle. Turhan moni valmistaja unohtaa tämän kohdan. Korkeasta vyötäröstä ei ole mitään iloa, jos haarasauma painuu kivuliaasti anatomiaa vasten. Leikkaus KB:n vyötärön sekä pakaroiden yllä on tyköistuva, mutta ei härskillä tavalla kuten Suitsupplyn vermeissä.

Sisemmän laskoksen leveys on noin 3 senttiä ja ulomman 1.5 cm. Näin housuissa on enemmän kangasta, joka vetäytyy ulospäin istuessa, ja malli on mukavampi yllä. Vyötärönauha on 4 senttiä korkea eli tavallista markettityyliä enemmän, ja siinä on takana lovi. Loven avulla nauha joustaa joka suuntaan paremmin ja mukavuus sen kuin lisääntyy. Nauhan sisävahvike joustaa hyvin, eikä ole kovan tuntuinen. Housujen sulku hoituu pitkällä vetoketjulla sekä kahdella haalla.

Housunapit ovat naudansarvea ja takataskujen kahden kantin rakenne erittäin kapea eli siisti. Housukangas on pelkistetty, mutta mallin sisäpuoli hyvin näyttävä. Vyötärö on nimittäin päällystetty tuhdilla puuvillaisella kauluspaitakankaalla, jossa on Prince of Wales -kuvio. Vuorikangas on taiteltu kauniisti haitarille, joka detalji löytyy yleensä vain kovin kalliista housuista. Kankaan välissä kulkee Kit Blaken nimellä kudottu logonauha, jonka taustana on kalanruotokuvio. Lisäksi pakaroiden keskisauman molemmat puolet on viimeistelty koristeellisella tereellä, joka on samaa kangasta kuin taskut. Käytännöllinen ja aina ilahduttava seikka löytyy taskuista. Ne ovat leveät ja sopivan syvät. Ei ole hyötyä sellaisesta taskusta, johon ei tavaraa tai käsi mahdu. Niin kuin räätälin valmistamissa housuissa, myös tässä mallissa on 2 cm saumavaraa molemmin puolin lahjetta. Näin niiden muokkaaminen myöhemmin onnistuu tehokkaasti.

Kokonaisuutena Kit Blaken housujen valmistus sekä viimeistely ovat hyvin siistit, ja leikkaus perinteisellä tyylillä hurmaava. Vastaavaa yhdistelmää leikkausta, kangasta ja tyyliä on vaikea löytää – ja tästä syystä Kit Blake onkin perustettu. Firma veloittaa malleistaan noin 250 euroa, verot sun muut sisältyen, ja tarjoaa vastineena ominaisuuksia, joita ei yleensä valmishousuista löydy.

www.kitblake.com