RSS Feed
  1. Laatunahkan tunnistaminen

    12

    May 3, 2013 by Ville Raivio

    “Genuine leather” ei ole ollut hyödyllinen merkintä vuosikymmeniin. Miltei mistä tahansa eläimestä voi valmistaa nahkaa, joka laadultaan vaihtelee kurjasta loistokkaaseen, siispä pelkkä merkintä aidosta nahkasta ei palvele nahkan ostajaa kummoisesti. Jokainen eläin ja vuota on yksilöllinen, joten nahkoissa tulee olemaan selviä eroja jo lähtökohtaisesti. Nämä vain voimistuvat parkitsemistavan myötä, joten laatunahkan tunnistaminen on hyödyllistä, jos nahkatarpeita aikoo hankkia. Mainion kestävyyden, muokattavavuuden ja käyttömukavuuden ansiosta nahka on ylittämätön materiaali useissa kohteissa. Näistä yleisimpiä ovat vyöt, jalkineet, asusteet, laukut ja huonekalut, mutta nahkan käytössä vain mielikuvitus on esteenä. Ihmeetkään eivät ole mahdottomia, sillä taitava jalkinemestari saa litteän vuodan taipumaan liki 90 asteen kulmaan ja pysymään tanassa vuosikaudet, tästä esimerkkinä saumattomat chelsea-saappaat.

    Parkintakeinoja on lukuisia, ja jokainen vaikuttaa raakavuodan lopputulokseen sekä käyttökohteisiin. Kasvisparkittu nahka (eng. vegetable-tanned leather) parkitaan nimensä mukaisesti kasveista saatavilla parkkiaineilla. Puihin muodostuva tanniini on erinomainen keino nahkan säilömiseen ja vanhimpia keinoja vuotien parkitsemissa. Erityisesti tammesta kerätyt lehdet sekä kaarna luovat kestävimpiä nahkalaatuja, joita nykykeinoin on saatavilla. Tammiparkittu nahka (eng. oak-bark tanned leather) on vahva, kauniisti tuoksuva ja kallis materiaali. Kasvisparkittu nahka taas on vaaleanruskeaa materiaalia, joka tuoksuu miedosti kasveilta. Sitä on melko helppo työstää ja parkinta on myös hyvin ympäristöystävällistä. Tämä nahkalaatu ei kuitenkaan kestä voimakasta kosteutta kovin hyvin, muuttuen epävakaaksi ja lopulta hauraaksi. Myös värit voivat haihtua helposti. Tämä nahkatyyppi muodostuu parkinnassa helposti joko hyvin kovaksi tai erittäin pehmeäksi. Tämän vuoksi kasvisparkittua nahkaa käytetään nykyisin pehmeissä mokkasiineissa, vuorinahkoissa ja käsineissä, tai erittäin kovissa jalkineiden nahka- ja sisäpohjissa. Kasvisparkinta vaatii useamman päivän ajan, tammiparkituissa nahkapohjissa jopa vuoden, ja muodostaa nahkasta hintavaa.

    Valtaosa nykyisin valmistetusta nahkasta on kromiparkittua (eng. chrome-tanned leather). Vuonna 1858 keksitty metodi käyttää kromisulfaattia raakavuotien parkinnassa. Tämä epäorgaaninen ioniyhdiste on hyvin tehokas ja nopea keino nahkan käsittelyyn, ja lopputuloksena on hyvin taipuisaa, helposti käsiteltävää ja kosteutta kestävää nahkaa, joka pitää värinsä. Alkuperäiseltä väriltään se on kromin vuoksi sinistä (eng. wet-blue) ja vaatii värjäyksen ennen käyttöä. Kromiparkinta on hyvin haitallista ympäristölle, jos parkitsija ei huolehdi nesteiden puhdistamisesta. Toisin kuin päiviä vievä kasvisparkinta, kromiparkintaa vaatii vain päivän tai kahden käsittelyn. Kromiparkittu nahka ei tuoksu miellyttävältä, mutta kestävyyden ja kosteudensietonsa ansiosta tätä nahkatyyppiä käytetään laajalti myös käsintehtyjen jalkineiden päällisissä.

    Kasvis- ja kromiparkinnan voi myös yhdistää. Tällöin nahkan käsittely ei vie yhtä kauan, eikä se haise yhtä pistävältä. Lopputulos on melko onnistunut liitto historiallisen tanniinin ja teollisen kromin välillä. Näiden kahden metodin lisäksi raakavuota voidaan parkita formaldehydillä, naudanaivoilla, öljyillä, aldehydillä, ruusuöljyllä, synteettisillä tanniineilla ja alumiinisuoloilla, jotka kaikki vaikuttavat nahkan ominaisuuksiin. Parkitsija voi myös seurata Amerikan alkuperäiskansoja, jotka valmistivat raakavuotia raapimalla nahkan ohueksi, liottamalla sen lipeässä ja tämän jälkeen venyttivät sen keppien väliin. Tämä nahkatyyppi on huonoiten kestävä ja hyvin jäykkä, mutta helpoin valmistaa. Kaikkien keinojen jälkeen nahkaa voi vielä käsitellä öljyillä, vahoilla sekä talilla. Värinaineiden lisäksi myös erilaisten kuvioiden, kuten martioinnin, painaminen muuttaa nahkan ulkomuotoa.

    Parkitsemisen lisäksi itse vuodat eroavat huomattavasti, ja valmistajat yleisesti huijaavat materiaaleihin perehtymätöntä asiakasta. Tässä kohdin “genuine leather-” ja “aitoa nahkaa-“merkinnät astuvat näyttämölle. Nahka on nahkaa, kyllä, mutta kaikki nahka ei ole ostamisen arvoista. Surkeinta laatua on pinnoitettu nahka (eng. corrected grain leather), jonka pinta on hiottu epätasaisuuden peittämiseksi ja tämän jälkeen päällystetty ohuella muovikerroksella, joka saa aikaan luonnottoman kiillon. Nämä vuodat ovat peräisin vanhoista tai vahingoittuneista eläimistä, ja kemiallinen käsittely peittää nahkan virheet. Täksi materiaaliksi päätyvät kaikki vuodat, joiden pinta tai ikä ei kelpaa laadukkaampien nahkojen valmistukseen. Pinnoitetun nahkan tunnistaa korkeasta kiillosta, muovisesta ilmeestä ja pistävästä hajusta. Karvatuppia ei voi erottaa, sillä ne on hiottu piiloon. Taipuessa tämä materiaali muodostaa vahvoja ryppyjä, joista ei voi päästä eroon hoitoaineilla. Ajan ja kulun myötä rypyt vain syvenevät, kunnes nahka murtuu.

    Useimmat nahkatyypit ovat peräisin nautaeläimistä. Vasikannahka on erittäin kestävää, siistiä ja kalleinta, naudannahka taas sopivan kestävää ja huokeaa, vesipuhvelin nahka todella kestävää ja kuvioltaan urien halkomaa. Naudan nahka on noin kolme millimetriä paksu, joten kaikki vuodat halkaistaan parkitsimossa asiakkaan tilaamaan kokoon. Hyvin paksuissa vuodissa nämä kertaalleen halkaistut kappaleet voidaan vielä halkaista useampaan osaan. Useimmat jalkinenahkat ovat hieman yli millin paksuisia, käsineet tästä ohuempia. Paksuimmat laukut ovat yleensä kahden millin koossa. Kahteen osaan halkaistun naudannahkan alemmassa palassa on enää jäljellä noin 10% vuodan alkuperäisestä vahvuudesta, siispä siitä valmistetut nahkatarpeet eivät kestä käyttöä yhtä hyvin. Tämä halkaistun vuodan alempi osa, haljasnahka (eng. split leather,) useimmiten kuvioidaan koneellisesti muistuttamaan ulkonäöltään pintaosaa. Kuviot ovat keinotekoisia, vaikutelma aidon oloinen.

    Haljasnahka myös yleisesti siistitään hiomalla, jolloin siitä muodostuu haljasmokkaa. Tämä materiaali on aina vähemmän kestävää kuin pintanahkasta luotu mokka, joka puolestaan kestää yhtä hyvin kuin tavanomainen pintanahka. Laadukkain kenkä- ja vaatemokka saadaankin pintanahkan nurjasta puolesta, joka siistitään kevyellä hionnalla. Pintanahkan ylemmästä osasta, jossa karvatupet sijaitsevat, voidaan myös luoda nupukkinahkaa, joka on hyvin hienoa ja sileää. Kaikki mokkanahkat likaantuvat herkemmin kuin sileä nahka, mutta ne voidaan suojata ja pestä erityisillä mokanpesuaineilla. Lopputulos on useimmiten kuin uusi. Siispä mokan maine herkkänä, huonosti kestävänä nahkana on perätön.

    Halkaistun vuodan ylempi osa, pintanahka (eng. top-grain leather,) on puolestaan laadukas nahkatyyppi. Tässä osassa on yhä tallella eläimen nahkan kestävä ulkopuoli, johon karvatupet ovat kiinnittyneet. Jos pintanahkan pinnassa on kulumaa, se usein hiotaan ja viimeistellään peiteväreillä, joiden vuoksi pintanahka ei hengitä yhtä hyvin, eikä myöskään ikäänny yhtä kauniisti kuin aniliininahka. Niin kauan kuin peiteväri ja käsittely kestävät, muokattu nahka sietää likaa ja kosteutta paremmin kuin aniliinivärjätty nahka. Valtaosa kaupoissa myytävistä laatunahkatuotteista, kuten hintavammista laukuista ja jalkineista, on valmistettu enemmän tai vähemmän muokatusta pintanahkasta.

    Ehdottomasti laadukkain nahkatyyppi on aniliinivärjättyä vasikan pintanahkaa (eng. full-grain aniline-dyed calf leather,) jota ei koskaan käsitellä peiteväreillä tai hiomalla luonnollisten jälkien peittämiseksi. Tämä nahka on virheetöntä vuotaa, jossa näkyvät kaikki eläimen nahkan kuviot sekä mahdolliset naarmut. Useimmiten valmistajat käyttävät vain parhaat palat vuodista, jättäen naarmut ja kolhut pois. Karvatupet erottuvat selvästi pieninä pisteinä, myös vahvuus sekä kestävyys säilyvät mainiosti halkaisun jälkeen. Suomenkielinen nimitys aniliinivärjätylle pintanahkalle on nappanahka. Se hengittää parhaiten ja päästää kosteuden haihtumaan käyttäjän iholta, jolloin kädet tai jalat eivät litise nihkeinä käsineiden tai jalkineiden sisällä.

    Murtumisen sijasta pintanahkan pinnalle kehittyy patinaa taitoskohtiin sekä hankauksen jäljiltä. Kun tämän nahkatyypin pinta on siisti ja tasainen, se värjätään aniliiniväreillä tai nahkapetsillä, jotka läpäisevät nahkan pinnan ja imeytyvät sen sisälle. Näin materiaalin pinta ja sen kuviot erottuvat selkeästi. Valitettavasti kaikki parkitsijat eivät anna vuotien lillua parkitsemisaineissa niin kauan kuin toivoisi, joten lopputuloksena voi myös olla nopeammin parkittua pintanahkaa. Tämä on melko laadukasta tykötarvetta, mutta kaukana läpikotaisin huolella ja ajan kanssa parkitusta napasta. Ulkonäöltä näitä kahta on hyvin vaikea erottaa, ellei pääse kaupassa katsomaan vuodan liha- tai sivupuolelle. Jos näissä kohdissa on näkyvissä sinistä väriä kromin jäljiltä, parkinta on hoidettu hutiloidusti. Usein sivut kuitenkin peitetään väriaineella, mutta sitä voi koettaa raapia pois totuuden löytämiseksi.

    Tämän kaiken sisäistettyään lukija toivon mukaan ymmärtää, miksi “genuine leather” ja “aitoa nahkaa” eivät ole luotettavia tuotemerkintöjä. Jokaisen eläimen jokainen vuota on ainutkertainen, joten nahkojen välillä on luontaisia eroja, jotka parkitsemisen myötä vahvistuvat. Jos myyjä ei tiedä myymäänsä, eikä osta ostajaansa, lopputulos on kaupallista teatteria – tai pahimmillaan petkuttamista. Ennen ostopäätöstä tärkeintä on tiedustella myyjältä, onko tuotteessa käytetty aniliinivärjättyä vasikan pintanahkaa, tuota nahkatyyppien laadukkainta valintaa. Kasvis- ja kromiparkittu nahka taas voidaan erottaa toisistaan muutamilla kikoilla. Jos nahkaa naarmuttaa, ja huomaa naarmujen helposti tasoittuvan kankaalla hangatessa, nahka on kasvisparkittua. Myös tuoksuissa on selvä ero. Lisäksi polttaminen kertoo eron: vihreäksi tuhkaksi muuttuva nahka on kromiparkittua.

    Myös nahkan alkuperämaa on hyvä kysyä, sillä laadukkaimmat naudannahkat kasvatetaan ja parkitaan Euroopassa, jossa sertifikaatit sekä kehittynyt teknologia takaavat laadun. Yhä parempi on varmistua nahkan parkitsijasta, sillä niiden välillä on eroja. Tämä toki vaatii jo todellista perehtymistä, sillä parkitsimoita on Euroopassa satoja. Helpoimmalla pääsee, jos hankkii nahkatarpeita vain luotettavilta vaate- tai huonekaluvalmistajilta, joiden tulee menestyäkseen ylläpitää hintaluokkansa laatutasoa. Myös erikoismyymälät, joiden myyjät todella tuntevat tuotteensa, ovat todennäköisesti luotettavia nahkatuotteiden ostopaikkoja. Pinnoitetun nahkan kyllä erottaa jo ulkonäöltä, mutta haljas- ja pintavärjättyä nahkaa on vaikea erottaa aniliininahkasta pelkän silmäilyn perusteella. Niin kauan kuin ostajia riittää, riittää myös petkuttajia – ja ostaja saa useimmiten sitä, mistä maksaakin. Laadukkaimmat nahkatyypit ovat hintavia, mikä selittää osan hintatasosta.

    Suomessa on yhä jäljellä seitsemän parkitsimoa, jotka tarjoavat lukuisia nahkalaatuja eri käyttökohteisiin. Valtaosa osaamisesta on keskittynyt Pohjanmaalle, jossa lippua heiluttavat Lapuan nahka, Fabriks Ab, Ahlskog LeatherGeson sekä Kokkolan nahka. Lapissa on jäljellä kaksi, Kemin Nahkatarvike sekä Lapin Nahka, molemmat erikoistuneita porontaljoihin. Näiden valmistajian valikoimasta löytää kuin löytääkin myös nappanahkaa, jota voi ilomielin käyttää omissa nahka-askareissa tai erikoistilauksissa. Myös Suomessa osataan nahkan salat.

    Esseessä avustivat Nippanapan Nahkamestari Jussi Neirtamo sekä Ahlskogin toimitusjohtaja Carita Pöntiö.


  2. Luottohankkijat

    2

    April 8, 2013 by Ville Raivio

    Olen päättänyt listata valmistajat, joihin olen vuosien vertailun perusteella päätynyt. Listasta on todennäköisesti eniten hyötyä lukijalle, jota vaatteet ja tyyli kiinnostavat, mutta niistä lukeminen ei juurikaan. Kun haussa on jotakin laadukasta, valmistajien tunteminen on hyödyllistä. Silti laadun määrittely on hankala laji, eikä minun sanani ole viimeinen, vaan korkeintaan valistuneen harrastelijan arvio. Kun luottohankkijoita on useampi, olen lisännyt suosikkini ensimmäiseksi. Tiitisen lista ei ole vielä julkinen, joten Raivion listalla voi lohduttautua. Tällä hetkellä luottovalmistajani näyttävät seuraavalta, viiden vuoden päästä lista saattaa olla täysin toinen.

    Jalkineet: vaihtelevia lähteitä, suosikki silti László Vass

    Lepolestit: Herrainpukimo

    Sukat: Pantherella, Bresciani, Scott-Nichol

    Kalossit: Swims

    Irtohousut ja vapaa-ajan housut: Luxire, Oxxford

    Alusvaatteet: Schiesser, Hanro, Zimmerli

    Kauluspaidat: Luxire, Cottonwork, Turnbull&Asser, Lewis&Taylor, Blanklabel

    Neuleet: John Smedley

    Irtotakit: Oxxford, Jaeger, vintagea

    Puvut: Jaeger, Oxxford, vintagea

    Päällystakit: vintagea, Oxxford, vaihtelevia lähteitä

    Kalvosinnapit: Kent Wang

    Housunkannattimet: Albert Thurston

    Käsineet: Paularun, Sakari Sauso

    Laukut ja salkut: Swaine Adeney Brigg, Tusting, vintagea

    Kaulaliinat: Kingcraig, Berg&Berg

    Napinläpikoristeet: Vanda Fine Clothing

    Lätsät: Purdey

    Solmiot: Berg&Berg, E.G. Cappelli

    Taskuliinat: Simonnot-Goddard, Vanda Fine Clothing, Kent Wang


  3. Syksyn tyyli

    2

    September 9, 2012 by Ville Raivio

    Syyskuun ollessa harmonisesti yhdeksännessä päivässään on hyödyllistä kerrata syksyn tyyli. Kesän taittuessa syksyyn kaapista on hyvä kaivaa esille kaikkea lämmintä: paksumpia neuleita, irtotakkeja sekä -housuja painavammin kankain ja vuodenajan kuningasta: tweediä. Vuorittomat avokengät, mokkasiinit sekä ajokengät painuvat hoidettuina kaapin uumeniin levolle, esille ilmestyvät ennen kaikkea varrelliset kenkämallit. Mikäli kalossit eivät miellytä, varma vaihtoehto on shell cordovan -jalkineissa. Myös useammalla kerroksella lankatut nahkakengät sekä suojasuihkeen saaaneet mokkakengät palvelevat syksyn keleissä paremmin. Nahkapohja on hyödyllistä puolipohjata tai vaihdattaa kumiseen. Kurjimpiin keleihin on syytä varata ns. beater-kengät eli pari, jonka voi antaa huoletta kärsiä.

    Kesän pastellivärit vaihtuvat maan väreihin: ruskeaan, beigen moniin muotoihin, vihreään, oranssiin, harmaaseen. Tätä kirjoa heijastaa parhaiten tweed, joka sopivasti karheana, värikkäänä ja paksumpana kankaana on verraton. Muita erinomaisia kankaita ovat flanelli, molski, vakosametti, päälle 400-grammaiset pukukankaat sekä kashmir-sekoitteet. Jos huomaa vaatekokoelmassaan puutteita, täydennystä varten syksyn adjektiivit ovat helppoja: paksua, karheaa, villaista. Myöskään neuleiden merkitystä ei voi kyllin korostaa. Helpommin hikoava hyötyy ohuemmasta kudonnasta, viluinen mies taas paksummasta. Neuleen paksuus on hyvä huomioida vartalon mallissaan: tukeva mies näyttää paksussa neuleessa entistä muhkummalta, hyvin hoikan yllä ohuen ohut taas korostaa luisevaa olemusta. Lihaksikkaan veijarin ei syyttä tarvitse piilottaa kehoaan paksun neuleen alle, mutta tällainen malli myös korostaa entisestään voimakasta vartaloa.

    Sukkien osalta villaiset vaihtoehdot ovat ylittämättömiä ja vapaa-ajan malleista metsästyssukat ovat lämpimin valinta. Nämä polvien alle yltävät sukat valitsemalla voi epäeroottiset pitkät kalsongit unohtaa. Myös kauluspaitojen osalta paksummat kankaat ovat avain hyvinvointiin. Erityisesti oxford- ja flanellikankaat lämmittävät vapaa-ajalla, myös puuvilla-villa -sekoitteet tehoavat. Puvun kanssa lisälämpöä tuo pukuliivi tai ohut neule. Päähineiden puolesta villa on jälleen avainsana. Oli nupin lämmittäjä sitten huopahattu, pipo, lätsä tai jokin muu, villa on verraton. Jos ei hyödy kaksoisleuan suomasta kyseenalaisesta lämmöneristyksestä, kaulaliina tulee napata aina mukaan. Oli se yllä vain kietaistuna tai usean kerroksen rullana, kaulaliina on ainoastaan hyödyllinen. Rasvakerrosta ei löydy käsistä, joten käsineet ovat samoin tarpeelliset. Vuorimateriaalina nousee jälleen esiin villa, mutta myös turkis on harvinaisempi, kalliimpi vaihtoehto. Päällystakki on mieluiten villakangasta tai sitten jotakin muuta lämpimällä vuorikankaalla. Myös hyvin ohuesta Rain Mac -mallista saa syyskelpoisen, jos siihen ompelee tai ompeluttaa erillisen villakankaan vuoriksi. Näillä ohjeilla siis syksyn vaatekaappi haltuun ja jäitä hattuun: seuraavan kevään alkuun on ainoastaan puoli vuotta aikaa.


  4. Yleisesti vaatteiden hoidosta

    8

    May 28, 2009 by Ville Raivio

    Kaikki vaatteet kaipaavat ajoittain hoitoa. Riippuen kankaasta ja käyttötavasta, toiset vaatekappaleet selviävät vähemmällä ja toiset ovat kuin vaativia puolisoita. Kertaan nyt pikaisesti osan jo käsitellyistä hoitotavoista ja lisään listaan uutta.

    Jalkineet
    Käytön jälkeen jalkineisiin ängetään puiset lepolestit. Ne säilyttävät jalkineiden muodon ja estävät pohjan kärkeä kääntymästä. Lisäksi ne pitävät nahkan jännityksessä, joten siihen ei muodostu syviä ryppyjä, ja viimeiseksi puu imee itseensä nahkaan jääneen hien. Tämän jälkeen pari pyyhitään kostealla rätillä pölystä ja jätetään sikseen, sillä jokaisen käytön jälkeen popojen on hyvä levätä päivän ajan, jos mahdollista. Tämä toimenpide säästää luonnonmateriaaleista valmistettua rakennetta ja antaa nahkan palautua. Mikäli jalkineita käyttää useamman päivän putkeen, niiden on paras myös antaa levätä yhtä monen päivän ajan. Jalkineita ei saa jättää auringonvaloon tai kosteaan tilaan pitkäksi aikaa. Lankkia sopii lisätä silloin, kun siltä tuntuu. Myös mehiläisvaha on mainiota hoitoainetta. Jos jalkineet kastuvat, ne tulee jättää pöydälle sivuttain sanomalehden päälle kuivamaan. Vaikka tämä veisi aikaa, toimenpide on paljon hellempi kuin kuivattaminen lämpimällä lattialla tai kuumalla ilmalla, sillä nämä myös kuivattavat nahkaa.

    Housut

    Käytön jälkeen housut laskostetaan henkarille roikkumaan. Puristavat kiinnitysnipsut eivät ole hyväksi kankaalle. Joss näkyvää pölyä löytyy, perusteellinen harjaus ja tuuletus ovat tarpeen. Pesulaan housunsa tulee viedä, jos ne haisevat tai ovat selvästi tahraiset. Jos housujen prässit haluaa vahvistaa itse, silitysraudan ja housujen väliin on syytä laittaa kostea kangas, joka tarjoaa suojaa ja ehkäisee kangasta muuttumasta kiiltäväksi. Jos housut ovat hyvin ohutta kangasta, monasti ne ryhtyvät kiiltämään hankauskohdista. Kaikkia kiilto ei haittaa, mutta siltä voi välttyä suosimalla karkeampia pukukankaita. Ompelija voi korjata hellävaraisesti pienet repeämät, mutta kaikkeen hänkään ei pysty.

    Takit ja päällystakit
    Käytön jälkeen irtotakki tai puvuntakki ripustetaan paksulle henkarille, jossa on eteenpäin taipuvat ja hartioiden muotoa matkivat päät. Näin harteiden alla oleva tukirakenne säilyttää muotonsa parhaiten. Mikäli hilsettä, pölyä tai taturaa löytyy, perusteellinen harjaus ja tuuletus ovat hyväksi. Kankaalle jäänyt lika toimii pieneliöiden ravintona. Mikäli takkiinsa toivoo ryhtiä, se on suositeltavaa viedä räätälin prässättäväksi. Hän voi höyryn avulla muokata sen muotoa miltei loputtomiin.

    Kauluspaidat
    Kauluspaitojen kalvosimet ja kaulusten päät kuluvat nopeimmin rikki. Jos vanhan paidan säilyttäminen kiinnostaa, ompelija voi kääntää kauluksen tai kalvosimen ympäri, jolloin kulunut osa jää piiloon. Jos kaulukset tai kainalot kellertyvät häiritsevästi, dödön vaihto tai sappisaippua auttavat. Tärkkiä ei tänä päivänä käytetä juuri muutoin kuin smokki- ja frakkipaitoihin. Mikäli pukupaitoihin ainetta haluaa laittaa, pieni määrä tarjoaa sopivan jäykän ja edustavan kauluksen. Pesu ja silittäminen hoituvat pesulapun ohjeiden mukaisesti. Kun paitansa silittää, sen on hyvä olla kostea. Kuiva paita kostellaan vaikkapa huonekasviruiskulla ja silitetään hitusen kosteana. Näin kangasta on helpompi käsitellä. Kun rautaa painaa kovemmin kangasta vasten, lopputulos on yleensä siistimpi.

    Solmiot

    Käytön jälkeen solmio on paras kietoa kätensä ympärille ja sen jälkeen säilyttää se rullalle käärittynä tasaisella alustalla. Solmiohenkarilla säilyttäminen ei tee herkälle silkille hyvää. Pahinta on jättää se valmiiksi solmittuna roikkumaan. Tämä pitää herkän silkin jännitteessä, joka rasittaa kuituja. Mikäli näkyviä tahroja ilmenee, solmio on paras viedä pesulaan. Toisin kuin luullaan, solmion pesulassa pesettäminen ei tärvele materiaalia. Pesunjälkeinen silittäminen tärvelee. Tämän vuoksi kannattaa pyytää pesulan työntekijää jättämään silittäminen kokonaan välistä.

    Neuleet

    Neuleiden kera on syytä olla hellävarainen. Paksuimmat ja karkeimmat niistä kestävät kovaakin käsittelyä, mutta edustavaan käyttöön suunnatut neuleet ovat ohuemmasta päästä. Neule on paras säilyttää tasaiselle alustalle viikattuna, sillä henkarissa roikkuminen venyttää neulosta. Vaikka pesulappu muuta väittäisi, neuleet pestään aina käsin, jotta villan luontaiset öljyt säilyisivät mahdollisimman kauan. Puuvillaneuleet voi pestä koneessa. Jos neuletta silittää, raudan ja neuleen väliin on syytä laittaa kostea kangas, jotta neulos ei tärvelly.

    Muut asusteet

    Vöiden nahkaa voi kosteuttaa siinä missä jalkineitakin. Kaulaliinat pesetetään pesulassa vain, jos tarvetta löytyy. Huopahattuja ei voi pestä tärvelemättä materiaalia, ja tämä on syytä huomioida. Hatut säilytetään tasaisella alustalla. Käytön jälkeen sateenvarjon annetaan rauhassa kuivua joko ulkona tai sisällä, ja vasta sen jälkeen taitetaan kokoon ja isketään kahvastaan naulaan roikkumaan. Käsineet voi pestä pesulassa, mutta yksikään pesula ei ota vastuuta, jos kemikaalit tärvelevät nahkaa.


  5. Nippanappa

    5

    October 30, 2008 by Ville Raivio

    Liisankadun ikielävässä katujalassa, aivan kourallisen kivenheittoja Säätytalolta sijaitsee vaatimattoman julkisivun takana Nippanapan tehtaanmyymälä. Kyltti kertoo nahkatavaroista, näyteikkuna esittelee käsityön tuotoksia. Sisällä paljastuu kymmenien hanskojen, laukkujen ja asusteiden maailma, josta väriä ei puutu. Erityisesti lompakoita on silmiinpistävän paljon, takahuoneen pajassa nakuttaa yli 100-vuotias satulasepänkone ja vanha komea kassakone nököttää kunniapaikalla. Näkymä on kovasti omaleimainen.

    Nippanappaa on vuodesta 1978 pitänyt Jussi Neirtamo vaimonsa Anjan kanssa. 54-vuotias Jussi kävi nuorena lukion, jonka jälkeen hän opiskeli hieman lakia. Nahkatyöt hän opiskeli käytännön kautta, ja vaimonsa kera siirtyi alalle 70-luvun lopulla. Alussa he korjasivat nahkatavaroita, ja oppivat tämän myötä kuinka nahkatuotteita ei missään nimessä tule tehdä. Alalle hänet ajoi halu tehdä työtä käsillään ja rakkaus nahkamateriaaleihin, joita voi käyttää miltei rajattomasti.

    Liikkeessä on kaksi tyypillistä asiakasryhmää: keski-ikäiset nahkatuotteiden ystävät sekä alle 30-vuotiaat yksilöllistä käsityötä arvostavat nuoret. Jussin mielestä asiakkaan tulee valita Nippanappa, jos “hän haluaa tuotteita joita ei tarvitse vuoden jälkeen heittää pois, ja jotka eivät kävele vastaan joka kadunkulmassa”. Edustettuja tehdasvalmistajia on vain yksi, Sakari Sauso, joka on ajoittain valmistanut erikoiseriä vain Nippanapan tarjolle. Kaikki muu tehdään itse, myös laukkujen suunnittelu. Korkealaatuisimmat miesten tuotteet tällä hetkellä ovat villisiannahkaiset käsineet sekä käsinvärjätystä nahkasta valmistetut olkalaukut, joissa on nahkavuori.

    Ihastuin Nippanappaan, sillä liike edustaa suomalaista käsityötaitoa aidoimmillaan. Tuotteet ovat kaukana teollisesti massavalmistetusta moskasta ja niistä huokuu rakkaus. Liikkeesta voi tilata mittatilauksena vöitä, laukkuja, salkkuja, liikelahjoja, lompakoita ja kaikkea nahkaista mitä mieleen juolahtaa. Erilaisia nahkalaatuja ja -värejä on pitkälti yli 150, myös suomalainen strutsinnahka on vaihtoehto. Nippanappa voi myös tehdä hansikkaat kenkiesi tai salkkusi sävyjen mukaan – miltei kaikki onnistuu takahuoneen pajassa. Hinnatkaan eivät hirvitä: mittatilausvyö maksaa 40 euroa, kun jokin italialaisen sedän nimeä kantavasta “laatuvyöstä” saa maksaa reilusti päälle satasen.

    Jussi kertoi asiakkaasta, joka kävi hänen luonaan tämän vuoden puolella. Tämä oli ostanut Clas Ohlsonista nahkalompakon 10 eurolla ja kuukauden normaalikäytössä se oli ratkennut kolmesta eri kohdasta. Hän myös esitteli liikkeestään 15 vuotta sitten ostetun salkun, jonka oli juuri huoltanut, korjaustarvetta kun ei ollut. Silmiini luomus näytti korkeiltaan pari vuotta vanhalta. Nippanapan vahvuuksia on, ettei asiakas maksa merkistä penniäkään – ainoastaan laadusta.

    Videoesittely.

    Verstas ja myymälä Nippanappa
    Liisankatu 19
    09-1351229
    Arkisin 11-18, lauantaisin 11-14
    http://www.nippanappa.fi/



Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari