1. Smokki

    40

    March 23, 2015 by Ville Raivio

    Siinä missä tumma puku on arkinen näky ja frakki puolestaan äärijuhlallinen, smokki (engl. black tie tai dinner suit, amer. tuxedo) on yhdellä sanalla ilmaistuna cool. Sen tunnetuin kantaja on tietysti oman elämänsä agentti James Bond, joka on jo parinkymmenen filmin ajan kantanut mustaa tai valkoista smokkia, ja muksinut samalla roistoja. Esimerkkikuvassa moderni smokki, jossa on shaalikaulukset poikkeuksellisesti napinreiän kera, ja paidassa irtonapit.



    Smokin historian lasketaan alkavan vuodesta 1860, jolloin Savile Row’n räätäliliike Henry Poole loi lyhythelmaisen iltakäyttöön sopivan takin silloiselle Walesin prinssille. Vuonna 1886 smokki kantautui USA:n puolelle, kun New Yorkista kotoisin oleva muuan James Potter vieraili Englannissa prinssin luona. Kuninkaallisen neuvonantajat vinkkasivat Potterin prinssin henkiräätälin luokse smokkia teettämään, ja reissun jälkeen Potter palasi kotiinsa hykerrellen. Hän käytti ensi kerran smokkiaan julkisesti herrainkerho Tuxedo Clubissa, jonka jäsenistö hullaantui vaatekappaleeseen niin kovin, että muut teettivät oitis omat smokkinsa ja siitä tuli klubin epävirallinen tunnusvaate. Tämän vuoksi asu tunnetaan ainoastaan Amerikassa nimellä tuxedo, Englannissa se on yhä dinner suit.

    Smokin takki on joko musta tai todella tummansininen ja yksi- tai kaksirivinen. Sininen versio valmistetaan sinisin silkkipäällyksin käänteissä ja napeissa. Hyvin pieni kuvio kankaassa on yksi keino lisätä smokkiinsa hieman pintajännitettä. Yksirivisissä takeissa on yleensä vain yksi nappi miehustassa, kaksirivisissä voi olla kuusikin. Yksirivistä takkia pidetään yleensä auki, jotta cummerbund-nauha näkyy ja olo on viileämpi, kaksirivinen on aina kiinni. Kaksirivinen smokki sai suosiota, kun Alfonso XIII ryhtyi käyttämään sitä 1900-luvun alussa. Napit, käänteet ja housujen lahkeen keskisauma on päällystetty silkillä. Takissa pystykäänteet ovat juhlavin yksityiskohta, shaalikäänteet James Bondin suosikki ja lovikäänteet moderni ratkaisu. Lovea on kuitenkin hyvä välttää, sillä se muistuttaa liiaksi puvuntakkia, mikä taas kumoaa erillisen juhlavaatteen idean. Pelkistetyimmässä takissa ei ole lainkaan takahalkiota.

    Iltatilaisuuksissa tulee helposti kovin lämmin, joten smokkikankaat ovat nykyisin ohuita. Vuosikertasmokin hankkiminen on tukalaa, sillä vanhoissa juhla-asuissa on poikkeuksetta paksu ja hiostava villakangas. Valkoista tai kerman väristä smokkitakkia käyttävät yleensä esiintyjät, mutta ulkona, tropiikissa, kesällä tai purjehduksilla se käy myös vieraiden ylle. Oli yllä minkä tahansa värinen takki, housut ovat mustat tai tummansiniset. Takin taskut ovat juhlallisinta kahden kantin mallia eli niissä ei ole läppiä. Omaan käyttöönsä juhlien isännäksi tai klubinsa iltamille voi myös teettää kuvioituja smokkitakkeja, joiden väri ja kangas ovat miltei vapaata riistaa, vaikka tällaiset erikoisuudet saavatkin käyttöä harvoin.
    Smokin housut ovat mustat tai tummansiniset. Niissä on sivusauman yllä silkkinen koristenauha, joka on perua univormujen housuista, joissa vahva koristenauha heijastaa sotilaan asemaa tai rykmentin värejä. Upslaakeja ei perinteisesti käytetä, jotta lahje on pelkistetympi. Laskoksia on yleensä yksi kummassakin lahkeessa ja housut on leikattu korkealle vyötäröllä. Smokkihousut pysyvät parhaiten yllä olkaimilla.

    Smokkiliivi on tänä päivänä harvemmin nähty yksityiskohta, jolla asuaan voi nostaa virallisemmaksi. Valitettavasti liivejä ei ole yleisesti tarjolla valmissmokkeihin. Jos teettää omansa, siihen on hyvä valita käänteet, joilla se näyttää hienommalta. Käänteissä sekä napeissa on silkkipäällys. Jos liivin selkäosa valmistetaan pelkästä vuorikankaasta, pukineesta tulee viileämpi. Smokin käänteiden muoto on harvoja yksityiskohtia, joissa makuaan voi harjoittaa vapaasti.

    Smokkipaita on valkoinen tai kerman värinen, ja siinä on helmiäisnapit sekä ranskalaiset kalvosimet, jotka suljetaan kalvosinnapeilla. Paidan materiaali on yleensä hienoa puuvillaa, ja sen miehustassa on pikeepuuvillavahvike tai pystysuuntaisia koristelaskoksia. Vanhoista rituaaleista nauttiva valitsee irtokauluksisen paitamallin, sillä sen kaulus pysyy paremmin muodossaan. Smokkipaidan kaulus on yleensä taitettava niin kuin suurin osa pukupaidoista. Vanhojen aikojen henkeä voi tavoitella perhoskauluksilla, jotka ovat samat kuin frakkipaidassa. Markkinoilla on myös erityisen hienoja smokkipaitoja, joiden miehustassa ei ole nappeja. Näitä varten tulee hankkia erilliset, koristeelliset smokkipaitanapit kahta tai kolmea napinreikää varten. Hyvin suunnitelluissa smokkipaidoissa on helmassa lätkä, jonka voi kiinnittää housujen sisäpuolelle. Näin paita ei nouse housuista illan aikana.

    Smokin taskuliina on yleensä vaalea ja pellavaa tai puuvillaa. Mahdollisimman hillitty taitos, kuten niin sanottu TV-fold, ovat paikallaan juhla-asussa, mutta liinan kankaassa kuviointi on kiinnostava lisä. Värillinen mutta pelkistetty liina on harvoja mahdollisuuksia tumman smokin piristämiseen.

    Smokkisolmuke on yleensä mustaa silkkiä ja itse sidottava. Näin solmusta tulee kiinnostava ja persoonallinen, sillä esisidotut solmut ovat hengettömiä. Solmukkeen kärkien muoto on vapaasti valittavissa.

    Smokkiolkaimet ovat useimmiten mustat. Värillä ei kuitenkaan ole juuri väliä, sillä asuste jää piiloon takin alle ja sen kanssa voi omaksi iloksi revitellä. On parempi valita olkaimet, joiden päässä on nahkaiset ja housujen nappeihin kiinnittyvät remmit. Puristimilla luodut mallit ovat kurjia, sillä ne runtelevat housujen kankaan ja irtoavat helpommin.

    Cummerbund on muunnos ikiaikaisesta intialaisesta vyöliivistä, ja sillä peitetään smokkihousujen vyötärö. Se voi olla värikäs mutta musta on aina varma valinta. Vyöliivi valmistetaan yleensä silkistä ja kiinnitetään siten, että laskokset osoittavat ylöspäin. Laskoksiin on perinteisesti säilötty pääsylippu tai naulakon lappu. Cummerbund peittää vyötärön ja samalla smokkipaidan helman, jolla on ruma tapa nousta ylös housuista illan aikana. Kaksirivisen takin kanssa sitä ei tarvita.

    Kalvosinnapit ovat hillityt. Erityisesti kullan ja mustan onyks-kiven yhdistelmä sopii erinomaisesti smokin kanssa, myös jalot kivet ovat vaihtoehto. Jos paidassa on irtonapit, kalvosinnapit hankitaan yleensä samassa setissä yhtäläisen ilmeen vuoksi. Rannekello on parempi jättää kotiin, sillä illan ilossa ja juhlassa kellon vilkuilu on pahe.

    Smokkisukat ovat perinteisesti mustat ja ulottuvat puolisääreen. Lisäpituus takaa, ettei hiivan värinen tai ylen karvainen sääri pilkota illan aikana housuista. Sukkien materiaalina on villa, puuvilla tai hienoin silkki, tosin jälkimmäinen on hauras ja vaatii käsinpesun. Värillinen sukka erittäin tummassa, miltei mustassa sävyssä on yksilöllistää asun.

    Smokkikengät ovat mustaa kiiltonahkaa tai hyvin huolellisesti lankattua vasikannahkaa. Vasikka on parempi valinta, sillä muovilla pinnoitettu kiiltonahka rypistyy käytössä pysyvästi. Myös nauhattomat, rusetilla somistetut ooppera-avokkaat sopivat asuun. Pelkistetty ja pyöreäkärkinen jalkine on juhlavin. Kotona tai herrainklubilla järjestettävissä smokki-iltamissa taikka juhlien järjestäjän jalassa myös värikkäät samettiavokkaat ovat pirteä mahdollisuus. Perinteinen samettiavokkaan koriste on omistajan kirjaillut nimikirjaimet.

    Smokin päällystakki on joko tummansininen, musta tai tummanharmaa ja pelkistetty. Villakankaat sopivat villaisen smokin ylle parhaiten, ja samettikaulukset tuovat niihin hehkua. Chesterfield on smokille luonnollisin pari. Hyvin koristeelliset takit, kuten trenssi tai poolotakki, ovat turhan epämuodollisia juhla-asun ylle.

    Smokin käsineet, jos niitä käytetään, ovat nahkaa ja mustat. Päähine joko jätetään pois tai sitten valitaan tumma huopahattu. Fedora tai homburg ovat juhlavia, luontevia valintoja. Smokin kaulaliina on, monista filmipuvustuksista huolimatta, ollut 1900-luvun puolella musta, yleensä silkkiä ja pelkistetty. Jonkinlainen kuviointi piristää kovin synkkää liinaa. Nykyisin valkoista mallia suositaan enemmän.

    Kun asu on huolella valittu ja istuvuus varmistettu ennen lähtöä, tämä täydellinen kokonaisuus antaa mielenrauhan, eikä juhlavieraan tarvitse enää tilaisuudessa miettiä onko kaikki kunnossa.


  2. Saketti

    27

    March 20, 2015 by Ville Raivio

    Saketti (engl. morning dress) on virallisin miesten päiväjuhla-asu. Sitä käytetään hienoissa tilaisuuksissa ennen kello kuutta, ja se on perua alun perin hovissa pidetyistä pitkistä silkkitakeista, jotka koristeltiin monimutkaisin kuvioin ja leikattiin edestä avonaiseksi. Niiden pohjalta luotiin vahvempia takkeja maaseudulle, jossa niitä käytettiin ratsastamiseen päivisin, ja tästä asu sai englanninkielisen nimensä. Ranskaksi asun nimi on jaquette, ruotsiksi jackett, ja suomenkielinen nimi on näiden mukainen. Asu syntyi urheiluvaatteeksi 1800-luvun alun Britanniassa ja sivuutti lievetakin herrasmiesten päiväasuna 1880-luvulla. Tämän jälkeen saketti oli laajalti käytössä aina 1920-luvulle asti, jolloin tumma puku syrjäytti sen ja muut hienot päiväasut parissa vuodessa. Pian asua käytettiin enää häissä ja kuninkaallisten kohtaamisissa.

    Esimerkkikuvassa on Windsorin herttuan sakettikokonaisuus. Ajat ovat muuttuneet, eikä solmuke enää ole suositeltava valinta saketin kera. Ammoin suosittu ascot on jäänyt kovin harvinaiseksi myös, ja nykyisin solmio on saketin yleisin kaulan somiste. Muita esimerkkejä täydellisestä saketista tarjoavat prinssi Charles, vuoden 1901 tyylipiirros, herrasmies Royal Ascot -hevoskisoista, toinen anonyymi herrasmies ja vielä kerran prinssi Charles.

    hrh-duke-of-windsor-morning-dress

    Missä frakin linjat ovat kulmikkaat ja smokin kovin puvun näköiset, saketti jatkaa pehmeästi kaartuvana aina niskasta polviin asti. Tämän vuoksi saketti on pehmeämpi kokonaisuus kuin monikulmainen serkkunsa, mutta valitettavan harvinainen näky Suomessa. Vuosien saatossa pukeutumiskulttuuri on muuttunut ja seremoniallisuus vähentynyt, joten saketti on enää käytössä vain häissä tai hienoissa päiväjuhlissa. Sen leikkaus on vähemmän vaativa kuin frakin, joten oman sakettinsa voi tuurilla löytää hyvin istuvana valmisversiona. Toinen vaihtoehto on perintö- tai vintage-saketti, jonka saa muokkauksilla istumaan mainiosti.

    Saketin anatomia
    Sakettitakki on yleensä musta, mutta vaaleanharmaa ja tummanharmaa ovat vähemmän vakavat ja viralliset vaihtoehdot. Takissa on aina pystykäänteet, ja se on useimmiten ohutta villakangasta. Vasemmassa käänteessä on napinreikä, johon voi pujottaa valkoisen kukan suuren päivän kunniaksi. Mikäli valitsee harmaan takin, housut ovat myös harmaata kangasta. Musta takki valmistetaan yleensä ns. miljoonahousujen kaveriksi, ja tässä erikoisessa housukankaassa on musta-harmaat raidat. Takissa on yksi nappi vyötäröllä tai kaksi napinreikää, joihin pujotetaan kalvosinnapin näköinen kiinnike. Hyvin harvoin näkee kahden napin sakettia. Takin hännys yltää polviin asti.

    Sakettihousut ovat samaa kangasta kuin takki tai sitten miljoonaraitaiset tai kalanruotokuvioiset. Moniraitaiset housut ovat perua 1830-luvulta, jolloin Brittein saarille rakennettiin rautatieverkosto, joka laittoi maiseman raidoille. Myös paksu kalkkiraita ja pieni ruudukkokuvio ovat mahdollisia sakettihousujen maailmassa, mutta housujen väri on aina mustan, harmaan ja hopean välillä vaihteleva. Juhlahousuissa ei ole upslaakeja, joten näitä ei myöskään sakettihousuissa nähdä. Sakettihousujen vyötärö on korkea, ja se leikataan olkaimien kanssa käytettäväksi. Yksi tai kaksi laskosta takaa mukavamman olon istuessa. Sakettihousujen keskisaumassa ei ole silkkinauhaa kuten smokin ja frakin housuissa.

    Sakettipaita on perinteisesti valkoinen ja puuvillasta luotu. Myös hyvin vaaleat värisävyt, esimerkiksi vaaleansininen tai -keltainen, ja hyvin ohuet raidat voivat koristaa kangasta, mutta sakettipaidan kaulus on aina valkoinen. Kalvosimet ovat joskus samaa kangasta kuin miehusta. Paidan kaulusmalli oli aikoinaan perhosmallia ja irrotettava, mutta pukupaidan näköinen, taitettava kaulus on nykyisin suosituin. Valitsi kumman kauluksen tahansa, sen on hyvä olla mahdollisimman jäykkä tai tärkätty, jotta kärjet eivät rypisty tai käänny takin käänteiden alle. Paidan kalvosimet ovat ranskalaiset ja suljetaan kalvosinnapeilla. Kalvosinten on hyvä näkyä sakettitakin hihan alta 1–1½ senttiä, jotta tumma asu näyttää kevyemmältä.

    Sakettiliivi on väriltään aina muuta asua vaaleampi, ellei se ole samaa kangasta kuin takki ja housut. Vaaleanharmaa, beige ja kerma ovat yleisimmät irtoliivivärit, mutta kesällä myös muut kirkkaat värit ovat hyvä lisä sakettinsa kirkastamiseen. Liivi on kuvioton sekä yksi- tai kaksirivinen ja sen helma peittää housujen vyötärön. Useimmiten liivissä on käänteet, joiden muoto on vapaa ja hyvä keino mieltymyksensä toteuttamiseen. Pellava on yleisempi kesäaikana, flanellivilla on hyvä muulloin. Liivin selkämys on yleensä vuorikangasta, jotta asu on viileämpi, ja napit hohtavaa helmiäistä tai pelkistettyä naudansarvea. Hienoimmissa liiveissä on silkkinen koristereunus, joka koristaa pukineen saumoja.

    Plastron on saketin vuosisatainen kaulan koriste, mutta solmio on syrjäyttänyt sen suosiossa. Molemmissa silkki on hienoin materiaali, ja usein plastron tai solmio koristetaan vielä solmiopinnillä. Harmaa, musta, valkoinen ja hopea ovat perinteiset värit, mutta asusteessa voi olla hyvin hienovarainen kuviokin, mutta myös värikkäät, miedosti kuvioidut solmiot käyvät saketin seuraan hyvin. Musta on hautajaisväri, sarjakuvakuosit sopivat paremmin karkeloihin.

    Saketin taskuliina on yleensä hillitty ja valkoinen ja taitettu suoraan linjaan. Pieni kuvio liinassa on pukeutujan piristys, pellava on materiaaleista hienoin. Värillinen mutta pelkistetty liina on harvoja keinoja piristää sakettia.
    Sakettia täydentävät kalvosinnapit ovat kultaa, hopeaa tai helmiäistä. Korukivet ovat perinteisesti ilta-asujen koristeita, joten saketin kohdalla vähemmän on enemmän.

    Olkaimet ovat harmaat tai mustat, mutta tämä alusvaate ei muille näy, joten sen kuvioinnilla voi huvittaa itseään. Nappeihin kiinnittyvät mallit ovat parempia, sillä puristimet repivät kangasta.

    Sakettijalkineet ovat mustaa nahkaa, eivät peilikiillotetut tai kiiltonahkaiset kuten iltajalkineet. Pelkistetty oxford-malli sopii parhaiten juhla-asun kanssa. Syksyllä ja talvella myös balmoral-varrekas on hyvä valinta. Sakettisukat ovat harmaat tai hopeiset, mieluiten kuvioidut. Päiväjuhlasukkien ei tarvitse olla vakavia niin kuin iltajuhlissa, joten kuviointi voi olla erottuva.

    Saketin päällystakki on mieluiten harmaa tai musta, kuten juhla-asukin, ja mahdollisimman pelkistetty. Chesterfield on paras asun täydentäjä. Sakettipäähineeksi, jos sellaisen haluaa, on syytä valita silinteri joko mustasta silkistä tai harmaasta huovasta. Saketin kaulaliina on valkoista silkkiä, jossa voi olla hienovarainen kuviointi. Saketin käsineet ovat nahkaa ja joko harmaat tai samaa väriä kuin sakettiliivi.


  3. Tumma puku

    29

    December 21, 2014 by Ville Raivio

    Kutsussa tumma puku (engl. lounge suit) tarkoittaa äärimmilleen pelkistettyä kokonaisuutta, joka eroaa bisnespuvusta. Toimistossa asu on useimmiten vapaa, kunhan yllä on puku, mutta tumma puku on etikettimerkintä, jolla juhlatilanne erotetaan arjesta. Tumma puku syntyi hiljalleen, kun sakettia lyhennettiin ja muokattiin lyhyiden maaseutuasujen esimerkillä. Brittimies kyllästyi isän ja isoisänsä tunkkaiseen maailmankuvaan ja ensimmäisen suuren sodan seurauksena säätyläisyhteiskunta mureni, keskiluokka nousi ja hienostosukujen valta katosi demokratian sekä menetettyjen maa-alueiden mukana. Kun aatelin mailla asunut ja vastineeksi herrasväen maata työstänyt väki siirtyi viljelemään omaa maata, omistava luokka menetti tulonsa. Huomattavia rakennuksia ja palvelusväkeä ei enää ollut varaa ylläpitää, joten mennyt maailma murtui. Sen myötä viralliset ja eriarvoisuudesta kielivät asut haluttiin vaihtaa, ja sakettien sekä lounaspukujen tilalle päiväkäyttöön ilmestyi tumma puku. Nimensä se on saanut alun perin oleskeluun (lounging), ei juhlaan sopivasta käytöstä.

    Tumma_puku_Keikarissa

    Tummanharmaa flanellipuku kermanvärisen kauluspaidan, kirkkaansinisen kudotun pallosolmion ja kermanvärisen silkkiliinan kera.

    Tumma puku on kaksi- tai kolmiosainen asu, joka valmistetaan samasta kankaasta yhdessä kannettavaksi. Se on virallisin miehen siisti päiväasu ja laajassa käytössä tänä päivänä. Erityiset juhla-asut, kuten lounaspuku, smokki, saketti ja frakki, on varattu juhlatilaisuuksiin, kun taas tumma puku toimii paremmin sellaisissa hienoissa tapahtumissa, jotka eivät vaadi suurta vaivaa, seremoniaa, etikettiä tai järjestelyä. Esimerkiksi Nobel-palkintogaala ja Linnan juhlat ovat sellaisia tapahtumia, joita järjestäjä haluaa juhla-asulla kunnioitettavan, kun taas bisneslounas, oopperan ensi-ilta ja häät ovat nykyisin vähemmän muodollisia tumman puvun tilaisuuksia. Toki kutsujen järjestäjä voi vapaasti toivoa myös juhla-asua tai jotakin hyvin epämuodollista, sillä kutsuja yleensä myös maksaa kestit.
    Tumman puvun väri on musta, tummanharmaa tai hyvin tumma sininen, mutta musta on kovin vakava päiväkäyttöön ja sopii parhaiten hautajaisiin. Vaikka asu on tumma, sen kankaassa voi olla hienovarainen kuviointi. Suuret ruudukot tai erottuvat liituraidat ovat turhan näkyviä, niiden sijasta paremmin toimii erottuva kankaan kudos, kuten hopsack tai pienenpieni kalanruoto. Sileä kampalankavilla on edustavin kangas, mutta talvella myös flanellin kaltaiset pörröiset kankaat toimivat hyvin. Mitä tummempi värisävy, vähemmän koristeltu puku ja pelkistetympi kangas, sitä virallisempi tumma puku on. Jos on epävarma suuntaan tai toiseen, on turvallisempi valita hieman tylsä mutta turvallinen vaihtoehto.

    Tumman puvun takki on joko yksi- tai kaksirivinen. Virallisin tumma puku muistuttaa smokkia eli siinä on pystykäänteet, yksi nappi ja kaksirivinen liivi. Tätä mallia näkee harvoin, joten se voi olla arjessa turhan erottuva lisä vaatekaappiin. Toiseksi virallisin on kaksinappinen, yksirivinen ja lovikäänteinen takki kaksirivisen liivin kera. Tämä jo toimii paremmin myös toimistossa, vaikka kaksirivinen liivi on harvoin nähty lisä. Liivin voi toki jättää pois, jos se ei miellytä tai on hiostava. Liivittömät puvut ovat vähemmän muodollisia. Takin ja puvun kangas on koristelematon ja hillitysti kudottu. Jos muilla osallistujilla ei ole kukkaa takin käänteessään, on se parempi jättää pois omasta. Pelkistetyimmän puvun taskuissa ei ole läppiä eikä selässä halkiota. Käänteiden muoto on puvun tärkein ja näkyvin yksityiskohta. Kaksi- ja kolmenappisissa puvuissa takin alin nappi jätetään perinteen mukaisesti sulkematta.

    Tumman puvun housut ovat samaa kangasta kuin takki, ja niissä on mieluiten korkea vyötärö, joka estää pussittavaa paitaa näkymästä napitetun takin alta. Jos haluaa hienomman ilmeen, upslaakit on hyvä jättää pois niin kuin juhla-asujen lahkeissa tehdään.
    Tumman puvun liivi on yksi- tai kaksirivinen ja samaa kangasta kuin muu puku. Hienommissa liiveissä on käänteet, mutta arjessa ne voivat olla turhan muodollinen lisä. Samoin kaksirivinen liivi on juhlallisempi ja sopii paremmin hienoihin tumman puvun tilaisuuksiin. Vuoriselkämys tekee liivistä viileämmän. Alinta nappia ei perinteisesti kiinnitetä, sillä näin liivi on mukavampi istuessa. Tapa sai anekdootin mukaan alkunsa ikipullean Edvard VII:n esimerkistä.

    Tumman puvun kauluspaita on virallisimmissa tilaisuuksissa valkoinen, mahdollisimman hillitysti kudottu, ja siinä on ranskalaiset kalvosimet, jotka kiinnitetään kalvosinnapeilla. Mitä jäykempi kaulus, sitä paremmin se säilyy tanassa ja edustavana. Tilaisuudesta riippuen myös kermanvärinen tai hienovaraisesti kuvioitu paita ovat vaihtoehtoja. Pienet kuviot, jotka eivät erotu kaukaa, ovat kiinnostavia silmille. Esimerkiksi valkoinen raita valkoisella kankaalla on tällainen hienovarainen lisä.

    Tumman puvun solmio on hienoimmillaan joko harmaa tai hopeinen. Nämä värit ovat peräisin saketista, joka on muodollisin miehen päiväjuhla-asu. Hyvin pieni kuvio solmiossa on yksi tapa elävöittää asuaan. Vähemmän muodollisissa tumman puvun tilaisuuksissa solmion väri on tumma ja kuvio erottuvampi. Esimerkiksi tummansininen solmio valkoisin palloin on passeli miltei kaikkialla. Musta solmio kuuluu hautajaisiin. Kaulasta unohtunut solmio tumman puvun juhlissa on hutilointia, sillä se kuuluu kokonaisuuteen.

    Tumman puvun taskuliina on juhlatilaisuuksissa yleensä valkoinen ja hillitysti taiteltu. Hienovarainen kuviointi virkistää. Materiaaleista pellava on hienoin, silkki ja puuvilla toimivat myös. Värillinen, mutta pelkistetty liina on harvoja mahdollisuuksia tumman puvun piristämiseen. Arkisemmissa tumman puvun tilaisuuksissa väri- ja kuvioskaala on laaja, toki hillityn rajoissa.

    Olkaimet ovat varmempi tapa pitää housunsa yllä, eikä niissä ole vyön lailla räikeää solkea, joka voisi kiillellä toisten silmiin. Jos silti valitsee vyön, se on jalkineiden lailla musta ja mahdollisimman pelkistetty.

    Tumman puvun sukat ovat mieluusti samaa väriä kuin housut tai jalkineet. Näin muodostuu yhtenäinen jatkumo pukukengistä nilkkaan tai nilkasta lahkeeseen. Sukissa voi olla pieni kuviointi. Sääripituus on varmin valinta, jotta iho ei vilku missään asennossa. Silkkisukka ei kuulu päiväasuun, joten puuvilla tai hieno villa palvelevat hyvin. Värillinen sukka erittäin tummassa, miltei mustassa sävyssä on mukava keino asun yksilöllistämiseen.

    Kalvosinnapit ovat hillityt, mutta juhla-asuista poiketen niiden koristekuvio tai -kivi on vapaammin valittavissa. Hopea ja kulta ovat yleisimmät jalot metallit. Asusteiden metallin väri on hyvä sovittaa yhteen harmonisen ilmeen vuoksi – siis kultakellon kanssa kultaiset napit ja sama toisin päin.

    Jalkineet ovat tumman puvun tilaisuuksissa mustat ja mahdollisimman pelkistettyä mallia. Oxford on näistä juhlavin ja sopivin. Ennen juhliin lähtöä on hyvä kiillottaa poponsa suurella antaumuksella. Kiiltonahkakengät eivät kuulu päiväasuihin. Syksyllä ja talvella musta Balmoral-varrekas on mahdollinen.

    Päällystakki on polvipituinen ja väriltään tummansininen, -harmaa tai musta. Hillitty kuviointi sopii, kunhan päällystakki on malliltaan virallinen. Tumman puvun päähineeksi musta, harmaa tai tummansininen lierihattu on hyvä. Myös paljas pää palvelee passelisti, mutta pipo ja lätsä on hyvä jättää kotiin. Kaulaliina on tummaa väriä ja hillitty, materiaali on vapaa. Hautajaisissa asuste on yleensä valkoinen. Käsineet ovat mieluiten harmaat tai mustat, sillä nämä värit käyvät parhaiten yhteen mustien jalkineiden kanssa. Nahkapukineet, kuten jalkineet, käsineet ja salkku, ovat yleensä samaa väriä yhtäläisen ilmeen vuoksi. Kunniamerkkejä käytetään vain, jos tilaisuuden kutsu niin pyytää, ja niiden kanssa taskuliina yleensä jää pois.


  4. Frakki

    27

    November 20, 2014 by Ville Raivio

    Frakki (eng. white tie, full dress) on juhlavin miesten asukokonaisuus, jota käytetään kello 18 jälkeen. Suomalaisessa akatemiassa se on poikkeuksellisesti käytössä myös päivisin väitöstilaisuuksissa, ja vakiintunutta perinnettä vastaan on paha taistella. Asu koostuu takista pitkällä hännyksellä, hyvin avoimesta liivistä ja hyvin korkeavyötäröisistä housuista. Tämän suuren virallisuuden vuoksi frakki on vaikeutetuin pukeutumisen muoto, jolla juhla erotetaan arjesta, ja hankaluutensa vuoksi se on liki kadonnut käytöstä esimerkiksi USA:ssa. Kokonaisuus on monimutkainen ja tarkoin perinteen myötä muokkautunut, joten asun tunteminen on hyväksi, sillä on aina parempi murehtia vaatteita ennen juhlaa kuin sen aikana. Frakin takki ja housut valmistetaan samasta villakankaasta, valkoinen liivi toimii kontrastina muuten hyvin tummalle kokonaisuudelle. Musta on ollut frakin suosituin väri aina 1850-luvulta asti, äärimmäisen tumma sininen on harvoin nähty vaihtoehto. Asu täydennetään asusteilla: frakkisolmuke, frakkipaita, silkkisukat, taskuliina ja mustat juhlakengät, usein myös erilliset paitanapit ja kalvosinnapit. Takki leikataan avoimeksi, eikä sitä voi napittaa kiinni. Takin miehusta päättyy hieman vyötärön yläpuolelle ja yhdellä takahalkiolla leikattu pitkä hännys polvitaipeeseen. Erikoisuutena frakkitakin selkäpuolelle on jäänyt kaksi koristenappia, jäänne aikakaudelta, jolloin pitkä hännys napitettiin kiinni ratsailla.

    Frakki_Keikarissa

    Frakin anatomia
    Frakkitakki on yleensä musta, mutta erittäin tumma sininen on myös passeli valinta. Sininen versio valmistetaan mustin silkkipäällyksin käänteissä ja napeissa. Takki leikataan aina kaksiriviseksi, mutta sen puoliskoja ei voi napittaa kiinni. Frakkitakissa on aina pystykäänteet, jotka on päällystetty silkillä niin kuin napitkin. Käänteiden muotoilu on takin näkyvin ja tärkein yksityiskohta. Usein vasemmassa käänteessä on myös napinläpi, jota voi koristaa valkoisella kukalla. Frakkitakissa ei ole lainkaan taskuja vyötäröllä. Takin etuosan liepeiden tulee juuri ja juuri peittää liivi sekä housujen vyötärö, sillä tämä on vakiintunut leikkaus. Harmillisesti valkoinen liivi vilkkuu miltei kaikilla miehillä frakki-iltamissa. Selkäpuolella takin hännys ulottuu polvitaipeisiin ja vyötärön kohdalla on kaksi koristeellista nappia. Ne ovat jäänne aikakaudelta, jolloin hännys napitettiin kiinni ratsailla. Selän yllä on myös hyvin pitkä takahalkio, joka jakaa frakin hännyksen kahteen osaan. Takin hihat ovat perinteisesti kapeat ja niiden hihan alta paidan kalvosin näkyy 1-1½ senttiä. Tämä valkoinen pilkahdus, joka toistuu taskuliinassa, tuo kovin synkkään asuun kontrastia. Takissa ei perinteisesti ole povitaskuja, sillä täyteen sullottuna ne pilaavat takin kauniisti kaartuvat linjat.

    Frakkihousut leikataan hyvin korkealle vyötäröllä ja niiden kanssa on paras käyttää olkaimia. Lahkeiden sauman yllä on kaksi ohutta tai yksi paksu silkkinen koristenauha, tämä on perua univormujen housuista, joissa vahva koristenauha heijastaa soturin asemaa tai rykmentin värejä. Housuissa on useimmiten kaksi laskosta, joihin taitettu kangas takaa mukavamman istumisen. Ne voi myös valmistaa laskoksetta, mutta tällöin istuminen on vähemmän mukavaa. Housuissa ei ole upslaakeja, sillä ne eivät kuulu juhla-asuun.

    Frakkiliivi valmistetaan valkoisesta pikeepuuvillasta ja sen etumus tärkätään. Liivi on yksi- tai kaksirivinen, ja se suljetaan yleensä helmiäisnapeilla. Pukineessa on syvään leikatut käänteet, jotka ovat Edvard VII:n luoma uudistus. Hienoissa liiveissä on pelkät napinreiät ja niiden sulkemiseen käytetään irtonappeja. Yksirivisessä liivissä on useimmiten kolme nappia, kaksirivisessä neljä. Frakkiliivin jäykkä etumus loppuu ennen housujen vyötäröä, jotta se ei pullahda kaarelle istuessa. Liivin käänteiden muoto on harvoja yksityiskohtia, joissa makuaan voi harjoittaa vapaasti. Selkämyksessä on yleensä vain vuorikangas tai hakanen, jotta liivi on viileämpi. Suomalaisissa frakkitilaisuuksissa, jotka alkavat päivällä, liivi on aluksi musta ja se vaihdetaan valkoiseen kello 18 jälkeen.

    Frakkipaita on valkoista puuvillaa tai pellavaa, ja sen rintamus sekä kalvosimet vahvistetaan tai tärkätään koviksi. Frakkipaidan rintamus on litteä, pelkistetty ja jäykkä, laskokset kuuluvat vain smokkipaitaan. Kaulus on perinteisesti irtomallia, täysin jäykkä, korkea ja perhoskärjillä. Hienoimpien paitojen miehustassa ei ole nappeja, vaan yksi tai kaksi koristeellista frakkinappia tulee hankkia erikseen. Paidan kalvosimet kiinnitetään kalvosinnapeilla, mutta ne eivät ole kaksinkertaiset kuten smokkipaidassa. Hyvin suunnitelluissa frakkipaidoissa on helmassa lätkä, jonka voi kiinnittää housujen sisäpuolelle. Näin paita ei nouse rumasti ylöspäin illan aikana.

    Frakkisolmuke on valkoista pikeepuuvillaa, joka vastaa liivin materiaalia, ja se solmitaan mieluiten itse. Näin solmusta tulee yksilöllinen ja kiinnostava. Solmukkeen kärkien muoto on vapaa.

    Taskuliina on yleensä valkoista pellavaa ja mahdollisimman pelkistetysti taiteltu. Hienovarainen kuvio on mahdollisuus. Värillinen, mutta pelkistetty liina on harvoja mahdollisuuksia tumman frakkinsa piristämiseen.

    Frakin olkaimet ovat yleensä valkoiset ja mieluiten housujen nappeihin kiinnitettävät. Nipistimet repivät housujen kangasta, eivätkä pysy paikallaan yhtä hyvin. Ihannetilanteessa olkaimet eivät toisille näy, joten niillä voi revitellä omaksi huviksi.

    Frakkisukat ovat yleensä mustat, polvipituiset ja puuvillaa tai silkkiä. Reilu pituus estää nihkeää nahkaa vilkkumasta. Värillinen sukka erittäin tummassa, miltei mustassa sävyssä on mukava keino asun yksilöllistämiseen.

    Frakkijalkineet ovat mustat ja kiiltonahkaa tai hyvin kiillotettua vasikkaa. Vasikka on mielekkäämpi, sillä kiiltonahka on muovilla pinnoitettua ja rypistyy käytössä pysyvästi. Myös nauhattomat, rusetilla somistetut ooppera-avokkaat käyvät hyvin. Pelkistetty ja pyöreäkärkinen jalkine on juhlavin.

    Kalvosinnapit ja paitanapit ovat kultaa, kullan väristä metallia tai helmiäistä. Niitä voi myös somistaa jaloilla kivillä. Rannekello on parempi jättää kotiin, sillä illan ilossa ja juhlassa kellon vilkuilu on pahe.

    Kunniamerkkejä käytetään vain, jos kutsu niin toivoo.

    Frakin päällystakki on tummaa villaa ja riittävän pitkä peittämään pitkän hännyksen. Chesterfield tai Crombie ovat juhlaan sopivia malleja.

    Frakin päähine on joko musta silkkisilinteri tai homburg.

    Frakin käsineet, mikäli ne ulkosalla puetaan, ovat valkoiset ja mokkaa tai nahkaa.

    Frakin kaulaliina on valkoinen ja silkkiä, useimmiten koristelematon. Tyylinsä tunteva voi valita hienovaraisesti kuvioidun mallin.

    Suomessa akateemisissa päivätilaisuuksissa frakkiliivit ovat mustat ja kengät vähemmän kiillotettua nahkaa. Kello 18 jälkeen liivi vaihtuu valkoiseksi, kuten iltatilaisuuksissa kuuluu.


  5. Duffelitakki

    2

    February 16, 2014 by Ville Raivio

    Duffelitakki (eng. duffel coat) on karkeasta ja paksusta villasta valmistettu hupullinen päällystakki, joka suljetaan nyörinapein. Se on saanut nimensä belgialaisesta Duffelin kaupungista, jossa on kudottu vahvoja kankaita satojen vuosien ajan. Myös ensimmäiset merimiessäkit, jotka kulkevat englanniksi nimellä duffel bags, ovat saaneet nimensä saman kaupungin mukaan. Duffelitakki on taatusti hakenut muotonsa keskiajan munkkien hupullisista kaavuista sekä 1800-luvulla käytetystä puolalaisesta lievetakista, joista jälkimmäisessä oli myös nyörinapitus.

    Trevor Howard ja Joseph Cotten elokuvassa Kolmas mies

    Nykyiset duffelitakit ovat perua 1800-luvun lopulta, jolloin Iso-Britannian laivasto varusti merimiehensä erittäin kestävällä, lämpimällä ja käytännöllisellä päällystakilla, jonka nimi oli convoy coat. Varhaisissa versioissa oli vaalea väri ja hyvin tilava leikkaus, jotta takki istuisi mahdollisimman monelle vartalolle eikä rajoittaisi liikkumista. Takki oli lähempänä telttaa kuin päällysvaatetta, joten hoikat seilorit kiristivät vyötärön sopivaksi narulla tai vyöllä. Nyörinappeja puolestaan oli helpompi avata ja sulkea myös käsineet kädessä vaikka meri kuinka raivoaisi. Kookas huppu jätti tilaa miehistön lätsälle, joka oli osa asua.

    Vuosien saatossa duffelin leikkaus ja yksityiskohdat ovat vaihdelleet aikoja sekä valmistajia seuraten. Silti jotkin näistä ovat omaleimaisia juuri duffeleille, joten ne on hyvä kirjata. Duffelitakissa on huppu, se valmistetaan useimmiten paksusta villakankaasta ja suljetaan kookkailla monikulmion muotoisilla napeilla, jotka kiinnitetään miehustaan nahka- tai köysinarulla. Nykynapit ovat muovia, aiemmin puu ja naudansarvi olivat yleisempiä. Myös sekoitekankaita sekä kalvomateriaaleja on nyt käytössä paksun villan ohella. Aiemmin tartaanikuosinen villavuori oli yleinen. Usein duffeleiden hupun alla on kaulan ylle napitettava kangaspala, joka korvaa kaulaliinan. Takissa on kaksi kookasta paikkataskua, joissa voi olla myös suljettava läppä. Alun perin duffelit olivat lyhyitä, mutta pitenivät polviin asti Toiseen maailmansotaan mennessä. Nykyiset nuorisolle suunnatut mallit ovat jälleen lyhyempiä. Duffelissa hartioiden yllä on kaksinkertainen kerros villakangasta kaarrokkeena, joka suojaa sekä lämmittää. Sattumoisin duffeli on myös harvoja klassikkotakkeja, joista löytyy huppu.

    Suuren yleisön nähtäville duffelitakki ilmestyi Toisen maailmansodan aikana erityisesti sotamarsalkka Montgomeryn yllä. Sadat ja tuhannet valokuvat kuvasivat sotasankaria, joka pukeutui duffeliin miltei tilanteessa kuin tilanteessa, ja hänen mukaansa takki sai brittien suussa lempinimen Monty. Myöskään Karhuherra Paddingtonin sinistä duffelia ei voi unohtaa, sillä hahmo ei olisi sama ilman omaleimaista takkiaan. Sodan päätyttyä armeija myi varastoistaan ylimääräiset duffelit, joiden erinomaisuus oli huomattu sodan- ja merenkäynnissä. Sotilaiden yltä duffeli päätyi osaksi Iso-Britannian katukuvaa ja saarivaltiosta Euroopan mantereen puolelle. Vaalean värin ja erinomaisen lämmön ansiosta duffelia pidettiin miltei kaikkien vaatteiden kanssa, mutta juhlakäytössä harvoin.

    Nyörinapitus puisin napein

    Tänä päivänä duffeli on yksi käytännöllisimmistä päällystakeista kaikenikäisille. Vahva kangas takaa lämmön ja pitkän iän, huppu suojaa viimalta ja erikoinen napitus toimii kiinnostavana yksityiskohtana. Jos ylleen mielii vintage-mallin, on hyvä varautua hyvin paksuun kankaaseen ja tilavaan leikkaukseen. 2000-luvun duffelit ovat ohuempia ja tarjolla miltei kaikissa väreissä sekä valmiita suojaamaan kantajaansa sään oikuilta. Duffeli on päällystakki sanan todellisessa tarkoituksessa.

    Säädettävä hihansuu

    Kuvat: Gloverall










Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.

Pukimo Raivio.
"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.