Vuoden suurimmat kestit ovat ohitse ja päivälehtijournalismi osallistujien puvuista on vasta alkamassa. Paljon ääntä ja vimmaa on luvassa, mutta miesten vaatetukselle ei suuremmin palstatilaa uhrata – Keikari tarttuu siis tähän pieneen nissiin. Lyhyesti todettuna: jälleen kerran miehet pukeutuivat karmealla tavoin. Lähivuosien ja uusimpien kuvien perusteella visuaalisesti suurin murhe on roikkuva frakkiliivi, jonka todellisuudessa ei tulisi näkyä frakkitakin alta. Tähän syynä ovat vuokrafrakit, vuokraajien tietämättömyys sopivista mittasuhteista ja vuokraliikkeiden työntekijöiden taitamattomuus. Linnan juhlathan ovat heille ennen kaikkea bisnestä, ei palvelua tai asiakkaan imagon huoltoa.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Ikävä seikka frakkirintamalla on muutos frakkihousujen vyötärön leikkauksessa; missä ne ennen leikattiin korkealle vyötärölle ja kantajansa mukaisesti, tänään housut leikataan valmisvaatteina matalammaksi. Seuraavat murheenkryynit ovat joko liian pitkiä tai lyhyitä frakin- ja paidanhihoja. Summa summarum: en nähnyt televisiolähetyksen ja valokuvien perusteella yhtään oikein istuvaa frakkia. Asiat ovat kurjasti, mutta osallistujia en voi kovin suuresti syyllistää – jos tietämys frakin oikeasta istuvuudesta on kaikilta liki kadonnut, eivät Linnaan joutuneetkaan ole poikkeus. Tilastollisesti heillä tosin olisi varaa panostaa pukeutumiseensa, joten moitin kaikkia osapuolia yhtäläisesti välinpitämättömyydestä kauneutta ja tilaisuutta kohtaan. Frakki on kaukana eleganssista, jos istuvuus on opiskelijahaalarin luokkaa.

Suuresti arvostamani valtakunnanpukeutujat Matti Klinge ja Björn Wahlroos eivät menneiden vuosien kuvakokoelman perusteella ole onnistuneet frakeissaan, joten toivo on liki sammunut frakkirintamalla. Kutsuni Linnaan ovat aiempina vuosina ilmeisesti kadonneet postissa, joten paikan päällä en ole päässyt juhlia katsomaan, mutta kuvien perusteella toivoa on kuin onkin hitusen jäljellä – odottamattomassa suunnassa. Kimi Räikkönen saapui vuonna 2008 juhliin yllään räätälityönä luotu tilausfrakki, joka istuu kuin vertauskuvien hansikas: edestä ja sivulta näkymä on moitteeton. Kenties muutama lukija on äkännyt muitakin sopivasti pukeutuneita. Kansallispukuja tehdään ennen kaikkea tilaustyönä, joten niihin pukeutuneilla ei juurikaan ongelmaa istuvuudessa kaiketi ole. Myös diplomaattipuolella yleiset perinneasut istuvat mainiosti.

En nosta Linnan juhlia esimerkiksi vain silkasta ilkunnan huvista. Jos tilaisuuden kutsussa on järjestäjän toivoma pukukoodi, hän toivoo kutsutun kunnioittavan ennen kaikkea tilaisuutta tai tapahtumaa valitulla vaatetuksella. Koodista poikkeaminen on loukkaavaa joko kutsujaa tai tapahtumaa kohtaan, ellei vieras ole etukäteen toivonut poikkeusta kohdallaan tehtävän. Ymmärrettävästi esimerkiksi pyörätuolissa frakki olisi kovin vaivalloinen ja kenties maata laahaava kokonaisuus, joten poikkeuksia tulee tehdä. Mikäli iltapuku-frakki -linjaus pitää myös tulevina vuosina, tulee presidentin kutsua kunnioittaa vastaavasti.