Kampavilla (engl. worsted wool) on saanut nimensä englantilaisesta Worsteadin kylästä. Se oli North Walshamin ja Aylshamin alueiden ohella vaatekankaiden valmistuksen avainpaikkoja, kun Flanderista muutti alueelle uudisasukkaita 1100-luvulla. Kampavillan erottaa muista villoista ennen kaikkea kuitujen suorista linjoista, nämä syntyvät kampaamalla kangasta mekaanisesti. Näin villakuidut, joista kangas koostuu, ottavat saman, siistin muodon. Tämä villalaatu on pinnaltaan hyvin siistiä ja yksi yleisimmistä kankaista klassisten vaatteiden valmistuksessa. Kampavillan kudos on useimmiten joko toimikasmuodossa (engl. twill weave) tai sitten palttinaa (engl. plain weave). Kampavillasta valmistettu vaatekangas on kestävämpää kuin karstakangas (engl. woollens), karstattuja ovat esimerkiksi flanelli sekä tweed. Kampavilla palautuu pikaisesti muotoonsa ja laskeutuu yleensä siististi.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Laadukas englantilainen villa kudotaan yleensä australialaisesta tai uusiseelantilaisesta merinolampaan langasta ja enimmäkseen pohjoisessa, suurin pala kakusta on Yorkshiren Huddersfieldin kylällä. Brittiläisen lampaan villa on niin karkeaa ja karheaa, ettei se sovi hyvin kuin mattojen kutomiseen. Vaikka langat ovat ulkomaisia, briteillä on vuosisatainen kokemus kudonnasta ja kankaiden viimeistelystä kudonnan jälkeen. Pitkäkestoista pukua etsivän kannattaa ehdottomasti valita materiaaliksi englantilainen kampalankavilla, joka on painoltaan noin 400-grammaista. Myös italialaiset osaavat alansa, mutta heillä on harvemmin tarjolla painavampia kankaita, ja he usein kutovat omansa huokoisiksi. Paino eli paksuus toki tekee villapuvusta yleensä kuuman helteeseen, mutta kesto paranee kummasti painon kasvaessa. Mitä painavampi kangas, sitä enemmän siihen on yleensä kudottu lankoja. Villakangastakkien kankaat ovat yleensä noin 1000-grammaisia, joten neljästäsadasta on vielä matkaa ulkotakkeihin.